Sinipaska esseeseensä kirjoitti:Todellisuuden ja mistä se koostuu on varhaisimpia metafysiikan ongelmia. Monet eri esi-, ja sokraattisen ajan filosofit ovat pohtineet tätä ehkä universumin perustavinta kysymystä.

Osa vastauksista on jo kumottu teknologian ja tieteiden kehittyessä. Muunmuassa Thales uskoi kaiken koostuvan vedestä. Tänä päivänä kyseinen väite saa jopa hymyn käymään huulilla, mutta silloiseen maailmankuvaan nähden väite oli täysin pätevä.

Kautta aikain filosofeilla on ollut muitakin käsityksiä maailman ja todellisuuden koostumuksesta. Nykyään pätevimpinä teorioina voidaan pitää Anaksimandreksen "Kaiken perustana on äärettömyys"-väitettä, jonka keskeinen idea piilee siinä, että kaikki aineellinen koostuu aina vaan pienemmistä ja pienemmistä yksiköistä. (vrt. atomit ja hiukkaset) Demokritoksen mukaan todellisuus koostuu tyhjyydestä ja olevaisesta, ja puolestaan olevainen koostuu jakamattomista yksiköistä, eli atomeista. Vaikka nykyään jo tunnetaan atomia pienempiä hiukkasia, mutta täytyy muistaa että jakamattomat yksiköt saatetaan löytää vasta, kun atomien osiin päästään käsiksi riittävän syvälle.

Tänä päivänä on kolme pääsuuntausta, jotka vielä jakautuvat erilaisiin alasuuntauksiin. Luokitellessa todellisuuskäsityksiä, on olemassa kolme selkeää pääluokkaa: monismi, dualismi ja pluralismi.

Lähdemme pohtimaan erilaisia todellisuuskäsityksiä aloittamalla fenomenalismilla. Sen pää-äänenkannattaja on ollut Immanuel Kant (1724-1804). Fenomenalismi lähtee liikkeelle siitä, että ihmisen aistit ovat kaikki erehtyväisiä, joten voimme tulkita ja ymmärtää todellisuutta vain siten, miten se meille ilmenee. Kyseessä oleva suuntaus on kuitenkin vaikea luokitella, sillä se on kovin subjektiivista. Ihminen voi ajatella, että maailma ilmenee joko yhdellä (monismi), kahdella (dualismi), tai jopa kolmella tai enemmällä tasolla (pluralismi). Monistinen fenomenalismi saattaa ajatella (tyhmä ilmaus btw :D), että todellisuus perustuu siihen, miten materia, hengellinen tai kulttuurillinen maailma meille ilmenee. Dualistinen fenomenalismi puolestaan valitsee kaksi ilmenevää asiaa ylläolevasta listasta, joita se pitää perustavimpina. Pluralistinen pitää kaikkia tärkeinä ja saattaa jopa lisätä ylempään listaan omia todellisuuden ilmentymiään. Tunnetuin pluralisti on Karl Popper.

Materialismi on selkeästi monistinen todellisuuskäsitys, mutta se jakautuu kolmeen suuntaukseen; eliminoivaan-, reduktiiviseen- ja emergenttimaterialismiin.

Eliminoiva materialismi on materialismin jyrkin muoto. Sen mukaan luonnontieteiden kehitys tulee todistamaan, ettei todellisuus koostu mistään aineellisen ulkopuolisesta tasosta, ja täten esim. sielu-oppi todistetaan vääräksi.

Reduktiivinen materialismi uskoo, että aivot, aineellinen elin siis luo mielen, tunteet, luonteen ja täten aivojen kloonaus muistot ja kaiken tiedon säilyttäen on mahdollista, jolloin maailmaan syntyisi kaksi täysin samanlaista persoonaa, ainakin hetkellisesti.

Emergenttimaterialismi on materialismin löysin muoto. Sen mukaan aivot synnyttävät mielen, mutta niitä ei voida enää sen jälkeen pitää yhtenä ja samana, vaan tämän jälkeen ne ovat palauttamattomat.

Kaikkien materialististen suuntausten yhdistävä tekijä on siis se, että kaiken todellisuuden lähtökohta on aineellinen.

Platon (n. 300-luvulla e.a.a) on luonut oman käsityksensä maailman tasoista. Hän ajattelee, että ideamaailma, jossa olevat täydelliset ja muuttumattomat ideat ovat yrittäneet konkretisoitua aistimaailmaan, joka on epätäydellinen joka on jatkuvassa muutoksen tilassa ja tavoitetaan aisteilla. Platon on siis idealisti, mutta on idealismi on monistinen ideologia.

Idealismin lähtökohtana on hengellisyys ja sielullisuus, jota ilmenee mm. siinä, että idealistien mukaan ihminen on ihminen nimenomaan mielensä, sielunsa ja moraalinsa takia, jotka on synnyttänyt aineeton todellisuus.

Mielestäni uskominen siihen, että kaikki on aineellista, on rationaalista, sillä emme tunne mitään muita asioiden ilmenemismuotoja, jotka olisivat tieteellisinkokein havaittuja.

*Hieman hölmösti ilmaistuja asioita, älkää tappako*

Toisaalta ihminen on tunnetusti erehtyväinen, joten ehkä teknologian yhä kehittyessä myös hengelliset ilmenemiset voidaan havaita, tai hylätä. Tällä hetkellä pitäisi siis vain siihen, miten asiat meille ilmenevät ja täten pidänkin fenomenalismia johtavana suuntauksena tällä hetkellä, mutta en pelkästään aistien tasolla, vaan myös tekniikan tuomien etujen rajoissa.


*Hieman hölmösti ilmaistuja asioita, älkää tappako*

Sinipaska esseeseensä kirjoitti:Nykyään pätevimpinä teorioina voidaan pitää Anaksimandreksen "Kaiken perustana on äärettömyys"-väitettä, jonka keskeinen idea piilee siinä, että kaikki aineellinen koostuu aina vaan pienemmistä ja pienemmistä yksiköistä. (vrt. atomit ja hiukkaset)

Reduktiivinen materialismi uskoo, että aivot, aineellinen elin siis luo mielen, tunteet, luonteen ja täten aivojen kloonaus muistot ja kaiken tiedon säilyttäen on mahdollista, jolloin maailmaan syntyisi kaksi täysin samanlaista persoonaa, ainakin hetkellisesti.

Tosiaan, tuo reduktiivinen materialismi on sinällään ihan okei, mutta ensin tarvitsisi saada tietoa enemmän noista neuro-jutuista. Käsittääkseni aivot kuitenkin muuttuvat sen mukaan, mihin ihminen suuntautuu (kädentaidot yms.) ja ainakin tätä kautta nämä taidot olisivat olisivat mahdollista palauttaa toiseenkin ihmiseen. Geenien kautta tämä ei kuitenkaan onnistu.

Blueshit kirjoitti:Mutta onko äärettömyys välttämättä mahdottomuus? :) Onhan meillä esim. lukuja äärettömästi, muttei se ole mitään estänyt. Jos ei olekaan mitään itse systeemiä joka hallitsee kaikkea, vaan jokainen partikulaari maailmassa on oma systeemin jäsen, joka hallitsee maailmankulkua omalta osaltaan?

Blueshit kirjoitti:Nykyäänhän tuo avaruuden kaarevuus on jo vanhaa tietoa (?). Se on nykykäistyksen mukaan ikäänkuin tasomainen: http://fi.wikipedia.org/wiki/Euklidinen_geometria

Avaruus on kaikki mitä on olemassa, ei ole avaruuden ulkopuolista olemista. Avaruus on kaikkeus, joka on siis ääretön. (imo, :)

Wikipedia: Avaruus kirjoitti:Viimeisimpien WMAP-satelliitin tulosten mukaan kaikkeus on geometriselta rakenteeltaan euklidinen eli tasomainen. Tästä ei vielä voida vetää suoraa johtopäätöstä siihen, onko avaruus ääretön vai äärellinen. On myös olemassa mahdollisuus, että maailmankaikkeus on sittenkin kaareva. Asiasta saadaan lähivuosina lisää tietoa, kun Planck-luotain lähetetään avaruuteen. Havaittavan kaikkeuden säteeksi arvioidaan noin 14 miljardia valovuotta.

Matso kirjoitti:Miten äärellisessä ajassa voi syntyä ääretön universumi?

praKKA kirjoitti:Oma käsitykseni on että avaruus ei ole ääretön, sehän loppuu S:ään (harhar mikä puujalkavitsi).
Mutta siis oikeasti. Mistä se kaikki tila löytyy? Avaruus voi olla aivan järjettömän suuri näin pienen ihmisen silmistä, mutta ei se ole ääretön. Minusta tuntuu että avaruuskin on vain jonkinlainen paikka missä voidaan mennä laidalle, mutta sitten ollaankiin taas siellä mistä lähdettiin, mentiin sitten mihin suuntaan tahansa. Mutta toisaalta se miten se voi olla mahdollista on taas jotain ihan muuta ajattelua, vaikeata ajatella että kun menee ylös, tulee samaan paikkaan, vasemmalle, tulee samaan paikkaan, eteen, tulee samaan paikkaan yms.

Tai sitten avaruus on iiiiissoooooo paikka ja sen reunat on jossain kaukana ja reunalla on vain käytännössä tyhjiö (lue, musta aukko). Nämä mustat aukot mitä nyt on avaruudessa voisivat selittää sen että avaruuden jälkeen on vain tyhjää. Kun avaruuteen tulee reikä niin silloin se tyhjiö pääsee esille. Entä jos avaruus on vain suuri pallo jonka sisällä me ollaan? Se voisi selittää tuon teorian. Toisaalta koko systeemi olisikin mielenkiintoinen, jos juustoon tulee reikä keskelle niin ethän sinä sitä ulos näe, mutta mites se sitten avaruudessa selittyy. Vai onko se sitten niin että kun juustoon tulee tuo reikä sisälle niin siihen tilalle tulee happea tms, mutta koska avaruudessa ei varsinaisesti ole mitään sellaista, niin kun se palanen hajoaa niin se korvautuu vain tyhjiöllä... Emt, aika hassua pohdintaa jossa menee todella sekaisin koska koko käsitys vähän kaikesta menisi uusiksi.
Mutta se vain saattaa olla ainoa selitys sille miten avaruus voi olla niin outo.

Wikipedia: Avaruus kirjoitti:Viimeisimpien WMAP-satelliitin tulosten mukaan kaikkeus on geometriselta rakenteeltaan euklidinen eli tasomainen. Tästä ei vielä voida vetää suoraa johtopäätöstä siihen, onko avaruus ääretön vai äärellinen. On myös olemassa mahdollisuus, että maailmankaikkeus on sittenkin kaareva. Asiasta saadaan lähivuosina lisää tietoa, kun Planck-luotain lähetetään avaruuteen. Havaittavan kaikkeuden säteeksi arvioidaan noin 14 miljardia valovuotta.