Blueshit 06 Loka 2008 21:42
En tiedä että onko syksy tähän syypää, mutta kuitenkin. Tänään koulu alkoi kahdeksalta ja aloitin raahautumaan espanjantunnille epätoivoisena, sillä luulin ettei siellä olisi yhtään tuttuja. Noh, onnekseni huomaan erään vanhan tutun jalkapalloseurasta ja ala-asteelta, ja menenkin hänen viereensä istumaan. Samalla mietin jo seuraavaa tuntia ja sitä, ettei taaskaan ole kirjoja hankittu ajoissa, ei yhden yhtä.
Lopulta kuulen opettajan helpottavan "Adiós!"-huudahduksen ja kuulen kuinka pulpettien jalat rahisevat lattiaa vasten monen oppilaan noustessa tuoleiltaan ja samalla itsekin heitän penaalin reppuun.
Seuraavaksi alkamassa on ruotsintunti jolle minulla ei myöskään ole kirjoja. Odottelemme opettajaa alkun 15min turhaan kun pian paikalla saapuu lässyttävä ja homomainen opettaja geelitukalla, tiukoilla ja farkuilla ja Ruotsi-paitaan sonnustautuneena. Ajattelen heti että ihme homo tuokin, ja kyseistä oletusta ei ainakaan kumoa se, että hän aloittaa puhumisen teennäisen ylikorostetulla ruotsinääntämisellä. Lopputuntia kohden huomaan hänen olevan kuitenkin ihan reilu, sopivan painostava ja muutenkin rento dude, ruotsin kurssi alkoi siis mitä mainioimmin, hyvä opettaja ja hyvä ryhmä. Ainoa vaan että seuraava verbikoe on jo heti ensitrostaina. :F
Tunti päättyi hieman kesken, sillä meillä oli uskonnonkokeidenpalautus. Kiroan jo valmiiksi, että seiska tulee. Tätäkään oletusta ei kumoa se, että ennen minua saaneet pojat katsovat harmiintuneina koepapereitaan jossa on merkintä 5-, toki muutama läpipääsijäkin joukkoon mahtuu. Seuraavaksi kuulen oman nimeni ja nousen tuoliltani laiskasti ja lähden laahustamaan kohti opettajaa, ja yritän opettajankatseesta jo vähän päätellä tulevaa numeroa. Ei onnistu, sillä hän huutaa jo seuraavan nimen ilmoille. Selaan nopeasti esset läpi, katson ekan esseen pisteet; neljä miinus. Ihan lupaava alku, ja toisesta esseestä samat pisteet. Tulokseksi varsin hyvä 7½ joka toivon mukaan korotetaan kurssiarvosanaksi kahdeksan. :) Huomaan kuitenkin esseitä selatessani, että yhtään virheitä ei ainakaan ekassa ole, ja käynkin tästä kysymässä. Opettaja toteaa tyynesti, että pitäisi osata vastata sopivasti myös aiheen vierestä eikä pelkästään siihen mitä kysytään. Olin kyllä mielestäni kertonut varsin hyvin senkin, että miksi uskontoja pitää luokitella, vaikkei sitä edes kysytty, ainoastaan luokitukset.
Tästä suivaantuneena suunnistan kohti matikanluokkaa, se saatanan monotoninen ämmä siellä taas koittaa selostaa matematiikan saloista. Yllätys on kuitenkin suuri, kun luokkaan astelee noin parikymppinen tietotekniikan- ja matematiikanmaisteri rennon oloisena. Ja btw, tiedän kyllä että titteli on myös FM, eli filosofianmaisteri. Noh, kundi osoittautuu olevan samalla aaltopituudella poikien kanssa, ja onnekseni huomaan kuinka hän vittuileekin koko ajan luokkamme narsistisimmalle persoonalle, Sofialle. Matikasta käytiin kertauksenoloista geometriaa, joka oli ihan mukavaa, pientä ajattelua aivoille sekin. Ei kuitenkaan turhan vaikeaa. Lopuksi merkkaan vielä läksyt vihkoon ja työnnän sen reppuun. It's time for dinnaahh.
Suuntaan kaverini kanssa läheiseen K-kauppaan ostamaan uunituoreita kolmiosämpylöitä pahempaan nälkään, sekä tietenkin pillimehua. : ) Laahustetaan kaverini kanssa pullaa mussuttaen kohti seuraavaa etappia, eli koulun ruokalaa. Ruokana maksapihveille maistuvia lihapihvejä, YAK! Otan pari näkkäriä ja maitoa, niillä pärjää loppu päivän. Ehkä.
Saksantunnilla suoritetaan nimenhuuto jonka jälkeen alkaa pikainen kurssikooste ja sitten himaan, taino, ei ihan vielä.
Lähden pikakävelyä kohti naulakoille josta nappaan kypärän kainaloon ja suuntaan mopoa kohti. Pistän lasit penkille, kypärä päähän, lasit päähän ja hanskat käteen. Starttaan mopon ja juttelen vielä hetken luokkalaisten kanssa. Sitten suuntaan kohti Suomalaista kirjakauppaa. Löydän kätöseeni kaikki muut, paitsi ruotsin-, historian-, ja äidinkielenkirjat. Huomaan heti stressaavani tulevaa verbikoetta ja lähdenkin pikaisesti kassalle suorittamaan ostokset. Pakkaan kirjat reppuun ja menen Infoon. Samat kirjat loppu täältäkin, vittu mitä paskaaaaaaaa. Koko Hämeenlinnan kirjakaupoista en löydä kyseisiä kirjoja eikä kirjastostakaan löydy. Toivottavasti tilaus tulee edes tällä viikolla, olisi nimittäin hieman tarvetta mokomille opuksille. Lähden vittuuntuneena kohti mopoani, kunnes vastaan kävelee pari luokkalaista, joiden kanssa käydään nopeasti jäätelöllä.
Ajan kotiin ja alan tekemään läksyjä ja päälystämään kirjoja. Kello on lähes yhdeksän kun huomaan olevani valmis - se siitä sosiaalisesta elämästä.