Sanna istui syksyisenä iltapäivänä huoneessaan. Häntä kylmäsi ajatus menneestä. Siitä olisi huomenna vuosi. Tapahtumasta, joka muutti hänen elämänsä kulkua toiseen suuntaan.

Oli pimeä talviyö. Sannan vanhemmat olivat lähdössä illastamaan ravintola Mercouriin.
Sannan oli tarkoitus jäädä yksin kotiin.
Häntä pelotti hieman olla isossa talossa yksin.
Pian Sanna kävi nukkumaan. Alkuyön hän nukkui levottomasti. Keskellä yötä hän heräsi hikoillen. Talossa liikkui valoja. Kauniita valoja. Pian Sanna haistoi myös savun. Sanna meni paniikkiin, eikä ollut varma olivatko hänen vanhempansa jo kotona. Meni muutama minuutti ennenkuin Sanna tajusi olevansa vaarassa. Hän lähti juoksemaan kohti alakerran rappusia, mutta jalat eivät jaksaneet. Sanna luhistui lattialle. Hän ei pystynyt raottamaan enään silmiään. Savua oli jokapaikassa.
Sanna kuuli askelia. Lähempää. Pian jokin kosketti hänen kasvojaan. Se ei ollut ihminen. Ei, sen kosketus oli pehmeä ja viileä. Sanna yritti katsoa oliko se palomies, mutta ei nähnyt kuin valkoisen hahmon. Henki ei kulkenut enään kunnolla. Häntä alkoi pyörryttää ja ahdistamaan. Tiesivätkö hänen vanhempansa että heidän tyttärensä kuolisi pian? Sanna yritti jaksaa raahautua ulos talosta, mutta ovelle oli vielä monta metriä. Pian katto alkoi tipahdella ja Sannan henki ei enään kulkenut.

Valkoinen olento nosti Sannan kättä ja se tipahti maahan.

Sanna heräsi kotipihaltaan. Tästä lähtien hän uskoi enkeleihin.

(c) Pikatsu.

EDIT: Seuraavaksi voin tehdä pidemmän.

Erittäin hieno juttu/tarina. Kirjota ihmeessä pidempiäkin

Ihan hyvä tarina, mutta ois saanu olla pitempikin.

Hyvä tarina, joskin hieman lyhyt. Mutta tee ihmeessä pitempiä ja muutenkin lisää.