Heipä hei, teille sumpin litkijille.

Ajattelin kirjoittaa tänne aiheen murrosiästä. Itse olen siinä vaiheessa, että vittuilen parhaille kavereille ja mieli vaihtuu sekunnissa. Tekisi mieli naida jokaista (hyvän näköistä) tyttöä tai naista joka tulee vastaan. Finnejä rupee iholle tulemaan ja ääni madaltuu ja vinkasee korkeellekkin jossain vaiheissa. Olen nyt ruvennut haluamaan kaikkea enemmän kuin koskaan ennen. Ei ole ennen murrosikää paljon kiinnostanut musiikki, mutta nyt soitan kitaraa ja perustan bändin. Kyllä tässä alkaa jo vähän peilikuvaa pelkäämään, eihän sitä koskaan tiedä koska se pizzanaama sieltä kurkkaa.

Opettajat ottavat pattiin ihan saamaristi ja joskus vittuilen ja huudan opettajille.

Onko kellään mitään kokemuksia, kerrottavaa tai mielipiteitä? Jos on, niin postaa ne tähän osoitteeseen.

Joo jos perustat bändin, nii oota vähä aikaa ku meet laulaa jonnekki jos oot laulaja. : D joo totanoin, itelläki vähä alkaa painaa toi murrosikä, käytän jotai Clearasil naamanpuhdistusainetta nii ehkäisee finneiltä. Mieliala vaihtuu helvetin usein, jos vaik on just ollu joku hyvä juttu, nii silti koht on paska fiilis. Ja joo noist tytöist, kylhä ne aina aika panettavii on jos hyvännäkönen on.

Näin pahimman murrosiän ylittäneenä voin todeta, että kyllä nämä huhut paikkansa pitävät ja rankkaahan se olikin, mutta kyllä se oli sen arvoista ja itse olen tyytyväinen.

Murrosikään kuuluu kaikki paska, kuten finnit ja liiallinen itsekritiikki, erkanevat mielipiteet niin vanhempien kuin kavereidenkin kanssa, puhumattakaan sitten opettajista ja muista vähänkään 'alemmalla arvoasteikolla' olevista näin teini-ikäisen mittapuulta katsottuna, oli mielialan vaihteluita sinne sun tänne ja nehän liitelivät kuin vapaat taivaan linnut välittämättä seurauksista ja niistä johtuvista sanktioista, oli vaikka mitä murhetta ja surua, oli rahaongelmia kun mitään ei saanut ja kaapit pullotti silti täynnä tavaraa... Kyllähän tämän tietää.
Itse onneksi olen säästynyt teinikänneiltä, itseni nolaamisilta ja muiden kanssa säätämisiltä. Siitä kiitos äidilleni, jota olen jaksanut kuunnella ja kiitos siitä myös kuuluu fiksulle poikaystävälleni joka itse on jo murrosiän ylittänyt ja häntä seuraan kuin pässiä narussa. Mutta kyllä minä muistan kuinka on ollut suuriakin riitoja monien ihmisten kanssa ja kuinka 'vanhemmat pilaavat elämäni'-vaihetta on ilmeentynyt aina kuin mahdollista. Täytyy ottaa vastuuta kotitöistä ja täytyy alkaa etsiä omia tuloja kesätöillä ja pikkutienesteillä, täytyy alkaa ottaa vastuuta opiskeluistaan ja yleisesti elämästä.

Silti, olen iloinen siitä, että olen saanut kokea murrosiän vaiheet. Silloin tulevat kuvioihin uudet kokemukset ja ystävät, miehet alkavat kiinnostaa enemmän ja enemmän ja ylipäätään kaikki mikä on merkityksellistä näin nuoren naisen individuaatiolle! Itse en koskaan juossut poikien perässä stringit vilkkuen hameen alta, mutta kyllähän sitä aina tuli vanhempia miespuolisia karvapartoja katseltua. Ja voi että se olikin uutta ja ihanaa. :3 Jalat menevät hyytelöksi kun tapaa uusia ihmisiä, varsinkin jos molemmat ovat samalla aaltopituudella. Posket muuttuvat tomaateiksi kun 'se naapurin poika' kävelee ohitse. Siinä sitten kiherrettiin parhaiden ystävien kanssa ja arvosteltiin namumiesten peppuja mikä kuvioon kuuluu.

Tällä kaavalla sitä kasvaa aikuiseksi, ottaa kontaktia niin uusiin haasteisiin ja vastakkaiseen sukupuoleen ja sitä sosialistuu yhteiskuntaan paljon paremmin mitä ilman tätä vaihetta varmaan koskaan saattaisi kyetä. Henkilötuntemus kasvaa ja sitä oppii elämään arkailematta ja vastuuntunto kasvaa koko ajan, ellei sitten ole pyrkimyksiä vastakkaiseen suuntaan. :3
Parhainta mielestäni murrosiässä on se, että oppii tuntemaan itseään paljon paremmin. Alkaa tuntea omat fyysiset kuin henkisetkin rajansa ilman, että kenekään täytyy siinä erikseen opastaa.