Ennen kuin tulet kajauttamaan ilmoille valistuneen mielipiteesi "koulu on ihan plääh" toivon sinun lukeavan tämän aiheen avaustekstin. Esitän siinä muutamia väitteitä, jotka toivottavasti herättävät keskustelua, keskustelu ja keskustelua.

Siksi provosointi. Kuten otsikko kertoo, aiheena on suomalainen koulujärjestelmä pintaa syvemmältä. Mitä tehdään kouluissa oikein, mitä taas pitäisi muuttaa? Avaan pelin muutamalla katkelmalla omista (itserakasta, eikö totta?) viesteistäni täydentäen niitä muutaman lisäteesin kera.

Mahlainen jarruton kirjoitti:Minun mielestäni hyödyllisiä aineita elämää varten olisivat pakollinen tietotekniikka, mediakasvatus, esiintyminen. Eräs yhdysvaltalainen TV-sarja ironisioi erinomaisesti ihmisten pelkoja, ensimmäisenä tulee esiintymispelko, sen jälkeen kuolema. Sarjassa esitettiinkin kysymys: onko ihminen mieluummin hautajaisissa arkussa vai pitämässä vainajan tuttaville muistopuheen? Eikö tälläinen aine olisi oikeasti hyödyllinen?

Tässä lainauksessa esitän väitteen, ettei matematiikka nykyisessä muodossaan palvele minkäänlaista tarkoitusta. Opitaanko koulussa elämää vai seuraavaa koetta varten? Mikäli vastaus on elämää, matematiikan opiskelu tulisi typistää päasiallisesti perusasioihin; yhteen-, vähennys-, päässä-, kerto- ja jakolasku, teoria, nimistö sekö geometria. Keskustelin IRC:ssä taannoin matematiikkanero Anzeen kanssa, ja jopa tämä suosikkiaineenaan laskutusoppia pitävä moderaattorimme piti joitakin matematiikassa opeteltavia asioita täysin tyhjänpäiväisinä.

Miksei esiintymistä harjoitella kouluissa? Esiintyminen ratkaisee usein työpaikan saannin, myötävaikuttaa puolison hankinnassa... ja taas nämä määräävät taas pitkälti muita asioita. Ihmiset pelkäävät esiintymistä. Sitä pitäisi siis harjoitella. Mutta miksei, oi miksei? Suomalaisten tuppisuiden annetaan siis jatkossakin jurottaa nurkassa edes yrittämättä parantaa tilannetta koulutuksen keinoin. Nämä kurssit voisivat tehdä hyvää myös TV:ssä patsasteleville Salattujen elämien näyttelijöille.

Nyky-yhteiskunnassa - valitettavasti tai valittamatta - ollaan tultu siihen tilanteeseen, että tietoteknikka on tärkeä osa jokapäiväistä elämää. Harvassa ovat ne työt, joissa ei tarvitsi olla tekemisissä tietokoneen kanssa. Suomalainen koulujärjestelmä on kuitenkin vanhentunut, ja paperia kulutetaan enemmän kuin näppäimistöä. Miksi näin? ATK:n pitäisi ehdottomasti olla pakollinen aine. Ainakaan minä en haluaisi, että olisin vain sormi suussa työpaikallani 40-vuotiaana kun pitäisi käyttää Exceliä. Elämää, ei koulua varten.

Äidinkielen opetusta olisi aika uudistaa. Tyhjänpäiväisten kielioppiseikkojen (ja kyllä, minä pidän niistä silti) sijasta pitäisi keskittyä kirjoittamiseen, lukemiseen ja tulkitsemiseen entistä enemmän. Suomalaisen 10-vuotiaan medialukutaito on heikossa jamassa. Kirjoitustaito on rappeutunut. Jopa sanan säilän varsinaisten taittajien - toimittajien - joukosta löytyy todellisia "helmiä". Iltapäivälehtien kesätoimittajien väkerrelmät ovat paikoitellen niin katastrofaalista luettavaa, että allekirjoittaneen tekisi mieli hypätä terrassiltamme alas suomen kielen kielioppi laskuvarjonaan.

Keskimääräinen 15-vuotias on kadottanut kirjoittamisen taidon teknologiaan virtaan, sillä vallitseva "sana-peräänhymiö"-kulttuuri on rappeuttanut oikeakielisten, järkevien lauseiden luomisen jalon taidon. Tämä on kansamme keskuudessa vallitseva ongelma, josta tullaan tuskin pääsemään eroon ilman radikaaleja uudistuksia äidinkielen opetussunnittelmassa.

Mahlainen jarruton kirjoitti:Mielestäni silti täydellienen uskonnon opetuksen antamisen lopetus alaluokilla olisi puhdasta typeryyttä - tämän hetkinen tapa on vain yksinkertaisesti väärä. En voi hyväksyä, että lähinnä vertauskuvallisiksi tarkoitettuja Vanhan Testamentin kirjoituksia luetaan "satuina" ja "totena", ja "opitut" asiat testataan jopa kokeessa! Mielestäni alaluokkien uskonnon opetuksen painopiste pitäisi siirtää tiedonantoon - mitä, miksi, milloin ja minkä vuoksi? Raamattua pitäisi tulkita, ei lukea niin sanottuna helppona versiona satujen muodossa. Tämä on koulujärjestelmämme, ei itse uskonnon vika.

Tapaukseen uskonto minulla ei ole varsinaista lisättävää. Voisin vielä loppuun tiivistää, mitä uutta minä toisin (ja mitä poistaisin) opetushallituksen jäsenenä kouluihin.

- Äidinkieli painotettuna oikeinkirjoitus- ja medialukutaidoilla, epäolennaisten kielioppiasioiden karsiminen, oikeinkirjoitussäännöt selkäytimeen
- Uskonto 1-6lk tietoa ja perusasioita uskonnosta, 7-9lk laajempaa pureutumista -> analysointi
- ATK pakolliseksi aineeksi
- Matematiikan painottaminen perusasioihin, epäolennaisuuksien karsiminen -> tuntimäärän vähennys
- Esiintyminen uudeksi, pakolliseksi oppiaineeksi

MJ

Tässä lainauksessa esitän väitteen, ettei matematiikka nykyisessä muodossaan palvele minkäänlaista tarkoitusta. Opitaanko koulussa elämää vai seuraavaa koetta varten? Mikäli vastaus on elämää, matematiikan opiskelu tulisi typistää päasiallisesti perusasioihin; yhteen-, vähennys-, päässä-, kerto- ja jakolasku, teoria, nimistö sekö geometria.

Tottahan se on, että matematiikassa käydään paljon asiaa läpi, joita ei oikeasti suurin osa ihmisistä tulevissa ammateissaan tarvitse. Mutta sitten taas se vähemmistö, joiden ammatti tulevaisuudessa mahdollisesti olisi jossakin vahvasti matematiikka-painoisella alalla, miten heidän käy? Suomalaisella koulujärjestelmällä tarkoittanet myös lukiota ja ammattikoulua, ja jos esim. lukiossa karsitaan matematiikka noihin mainitsemiisi, niin esim. diplomi-insinöörien määrä vähenee varmasti.

Miksei esiintymistä harjoitella kouluissa? Esiintyminen ratkaisee usein työpaikan saannin, myötävaikuttaa puolison hankinnassa... ja taas nämä määräävät taas pitkälti muita asioita. Ihmiset pelkäävät esiintymistä. Sitä pitäisi siis harjoitella. Mutta miksei, oi miksei? Suomalaisten tuppisuiden annetaan siis jatkossakin jurottaa nurkassa edes yrittämättä parantaa tilannetta koulutuksen keinoin. Nämä kurssit voisivat tehdä hyvää myös TV:ssä patsasteleville Salattujen elämien näyttelijöille.

Luokasta löytyy aina niitä, jotka eivät suostu koskaan esiintymään edukseen. Jos ei kertakaikkiaan halua esiintyä muiden / jonkun muun edessä, voidaanko siihen pakottaakaan?

Keskimääräinen 15-vuotias on kadottanut kirjoittamisen taidon teknologiaan virtaan, sillä vallitseva "sana-peräänhymiö"-kulttuuri on rappeuttanut oikeakielisten, järkevien lauseiden luomisen jalon taidon. Tämä on kansamme keskuudessa vallitseva ongelma, josta tullaan tuskin pääsemään eroon ilman radikaaleja uudistuksia äidinkielen opetussunnittelmassa.

Vähentämällä tietokoneen käyttöä ja lisäämällä aineiden kirjoittamista asiaa pystytään parantamaan jo jonkin verran. Vielä parempaan tulokseen päästään, kun äidinkielenopettajaksi palkataan värikäs persoona, joka osaa hauskoilla ja mielenkiintoisilla metodeilla opettaa oppilaitaan, eikä pelkästään kirjoituttamalla kalvoja.


Uskonnon tilalle tulisi jo viimeistään ylä-asteella olla valittavissa jokin toinen aine, kuten elämänkatsomustieto. Uskonto on jokaisen henkilökohtainen asia, eikö koulun tulisi "pakottaa" oppimaan asioita, jotka eivät välttämättä kiinnosta kaikkia. Ehdottomasti järkyttävintä tässä ovat uskonnon kokeet, kuten Mahlainen mainitsikin. Lapsilta testataan mahdollisesti huuhaata olevia asioita, ja koe vieläpä arvostellaan.

Matematiikasta en osaa sanoa sen enempää, uskon kuitenkin että insinöörit ja muut pitkälle kouluttautuneet tulevat tarvitsemaan jos sun jonkinsorttisia kaavoja.



Minut herätti kirjoituksesi äidinkieliestä, ja joudun myöntämään, että olet oikeassa. Itselleni järkevien lauseiden kirjoittaminen ei tuota suurta vaivaa, mutta usein olen hämmästellyt mikä siinä on niin vaikeaa muille. MJ:n esimerkkien lisäksi korostan vielä kahta tyyppiluokkaa: Jatkuvat että/kun sanojen viljely, jolloin lauseista tulee todellisia monsterivirkkeitä, ja yhdys_sana virheet. Itse koen aika turhaksi suurimman osan äidinkielen kieliopista, mutta kai sitäkin nippelitietoa johonkin tarvitsee. Itse en kyllä käsitä, miksi minun pitäisi tietää mitä kaikkea sana seksuaalisemmaksi sisältää.


Uskonto on vähän niin ja näin. Itse en koe pahana asiana, että kirkkoon kuuluvat henkilöt opiskelevat uskontoa pakotetuti, ateisteille on kyllä järjestetty elämänkatsomustietoa. 1-4 luokilla uskonnon kertominen satujen tavalla on oikea ratkaisu, eivät sen ikäiset lapset osaa tai käsitä miten suuresta asiasta on kyse. Ellei sitten satu olemaan lapsinero *köhMahlainenköh*. Mutta viimeistään ylä-asteella ennen rippikoulua asiaan pitäisi pureentua hanakammin kiinni. Rippikoulun jälkeen on turha ruveta kertaamaan asioita jotkaon opiskeltu ja varmasti hyvin päässä (Uskokaa pois, rippileirillä oli niin mukavaa että jopa opiskeltua asiaa jäi päähän).
Lukiossa on kaksi pakollista uskonnon kurssia, joista jälkimmäisen saa käydä elämänkatsomustietona. Kävin kurssin ja jouduin pettymään sen sisältöön. Se oli periaatteessa ylä-asteen kertausta ja sainkin siitä 10:n.




Heitetääs ilmoille toinen kouluun liittyvä asia; Ilkivalta. Pitäisikö opettajien valtuuksia lisätä ja rajoittaa yksilönvapautta?

Ihsahn kirjoitti:Tottahan se on, että matematiikassa käydään paljon asiaa läpi, joita ei oikeasti suurin osa ihmisistä tulevissa ammateissaan tarvitse. Mutta sitten taas se vähemmistö, joiden ammatti tulevaisuudessa mahdollisesti olisi jossakin vahvasti matematiikka-painoisella alalla, miten heidän käy?

Tämän takia lukiossa on valittavana pitkä ja lyhyt matematiikka, ja lisäksi syventäviä kursseja.

Ihsahn kirjoitti:Luokasta löytyy aina niitä, jotka eivät suostu koskaan esiintymään edukseen. Jos ei kertakaikkiaan halua esiintyä muiden / jonkun muun edessä, voidaanko siihen pakottaakaan?

Voidaan, aivan kuten opiskelemaan ruotsia.

Mahlainen jarruton kirjoitti:Nyky-yhteiskunnassa - valitettavasti tai valittamatta - ollaan tultu siihen tilanteeseen, että tietoteknikka on tärkeä osa jokapäiväistä elämää. Harvassa ovat ne työt, joissa ei tarvitsi olla tekemisissä tietokoneen kanssa. Suomalainen koulujärjestelmä on kuitenkin vanhentunut, ja paperia kulutetaan enemmän kuin näppäimistöä. Miksi näin? ATK:n pitäisi ehdottomasti olla pakollinen aine.

Näin. Täälläpäin pidetään ongelmana sitä, että nuoret istuvat koneen ääressä tekemättä juuri mitään muuta. Sinnepäin tämä maailma on menossa, vanhemman ikäpolven vastaanasettumisesta huolimatta.

Uskonnon opetuksesta sen verran, että itse pidän kyseistä ainetta koulujärjestelmämme vastenmielisimpänä. Miksikö? Aineessa opetetut asiat ovat tyhjänpäiväistä nippelitietoa vailla kunnon merkitystä elämässämme. Ne meistä jokainen unohtaa, koska emme niitä tarvitse.

Liikunta, kuvaamataito, käsityö, musiikki.. Kyseisiä aineita opetetaan ainakin täälläpäin pakollisina, joitain 7. luokalle asti, joitain vielä lukiossa. Nämä aineet omasta mielestäni pelkästään täydentävät lukujärjestystä, sillä eihän näillä taidoilla ole paljoakaan merkitystä oikeassa elämässä. Näillä tunneilla ollessani olen huomannut, että porukka jakaantuu vahvasti kahteen ryhmään: innostuneisiin ja ei-innostuneisiin. Puolelle luokasta aine ei tuota ongelmia ja on kiinnostavaa, puolelle tuottaa ja ei ole. Nämä aineet voisi hyvin laskea pelkästään valinnaisiin aineisiin, jolloin jokainen voisi hakeutua siihen aineeseen, joka kiinnostaa, eikä hänen tarvitsisi lojua luokan tai liikuntasalin perällä tekemättä mitään, kun ei kiinnosta.

Lyhyesti, mitä toivoisin Suomen koulujärjestelmään, on suurempi valinnanvapaus kuitenkin siten, että elämässä tarvittavat asiat opitaan tarpeeksi hyvin.

Liikunta on yksi sellainen aine, jota pitää aina olla mukana, pakollisena. Vaikka maailma menee kokoajan helppokäyttöisemmäksi, liikunta on tarpeellista ihan itsensä kuin valtion kannalta (veronmaksajat muahaha). Jos liikunnat saisi skipata suosiolla, en edes uskaltaisi arvata seuraamuksia

Hieman ihmetyttää itseäni miksi joudun opettelemaan kulmakertoimia ja vakiotermejä? Mitä ihmettä niillä tehdään, pärjätään lukiossako? Tai sitten toinen kappale matemaatikan_kirjastamme: "Lineaarinen funktio ja suora".

Kysyin asiasta opettajaltamme, joka esitti vastakysymyksen: "Oletko menossa lukioon?", no vastasin "Juu, mitä luultavimmin." tämän jälkeen opettajamme heittää "hauskan" vitsin tähän paikkaan: "Kysy sitten niiltä opettajilta siellä."

Ei ehkä ihan parasta motivointia, mutta myös matematiikan opetuksen taso on kovasti laskussa. Olen huomannut että ala-asteella jokainen asia opetettiin kädestä pitäen. Ylä-asteella kaavana toimii: Kopioi taululta -> prosessoi ja käsittele asia -> tee tehtäviä. Kun ennen ala-asteella asia tehtiin niin että: keskustelua -> kysymyksiä -> tehtäviä -> auttamista -> tehtäviä. Ainakin jälkimmainen kaava upposi itseeni paljon paremmin.

Ongelma tuskin on pelkästään näissä aineissa. Otan nyt esille fysiikan, joka on oma lempiaine, mutta kuinka moni tarvitsee tietoa siitä miten paljon energiaa tarvitaan saamaan 1.25kg massaltaan olevan tinaharkon sulattamiseen. Itse kyllä tykkään tämän tyyppisistä laskusita ja fysiikassa on kieltämättä aika paljon käytännönjuttuja, ja oma opettajamme onkin melko soveltava. Mutta muutamia turhakkeita löytyy, mutta tuo minkä mainitsin ei nyt ollut kuitenkaan niin turha mitä oikeastaan hain.

Tuo esiintymisaine..hmm.. Ehkäpä sillä erotellaan jyvät akanoista tulevaisuudessa. Kuka jaksaa/haluaa/on kiinnostunut esiintymisestä ja luovasta asioiden esittämisestä voi ottaa valinnaiskursseiksi ilmaisutaitoa, jossa leikkien kautta madalletaan kynnystä esintyymiseen. Henkilökohtaisesti en pidä kauheasti esiintymisestä, mutta kuitenkin esitän jos minua pyydetään enkä ala ruikuttamaan vastaan - hyvä niin.

Oma historian ja yhteiskuntaopin opettajamme piti meille ainakin tunnin Excel-taulukkolaskennasta. Ohjelma tuntui aluksi todella idioottimaiselta mutta kunnes huomasin miten sitä perus kerto-, ja jakolaskua sovellettiin, niin se säästi suuren vaivan. Mm. kolmen vuoden korot oli helppo laskea, sillä ohjelma näytti jokaisen kuukauden korot erikseen jne.

Ehdottomasti peruskurssit ATK:sta ja muutama soveltava kurssi vapaaehtoisiksi.

Uskonto, itsellä tuli heti mieleen että noin kolme tai neljä ensimmäistä luokkaa voisivat olla pelkästään eettisiä tunteja, jonka jälkeen vanhemmat yhdessä lapsen kanssa täyttäisivät koulusta saadun lapun, vaihtoehtoina: kristillinen opetus, elämänkatsomus, joku muu: mikä? -tyylinen. Uskonnonopetuksesta vielä sen verran että harvalla opettajalla oli oikeasti valmiuksia opettaa tätä ainetta. Harva sai kysymykseen muuta vastausta kuin: "Minä lupaan selvittää asian kirkkoherralta tms."

Sitten nämä äidinkielen sijamuodot. Itseäni ärsyttää kovin että tuollaiset oudommat sanat eivät pysy mielessäni kahta sekuntia kauempaa, mutta ainekirjoituksessa ja muussa luovassa työssä olen kiitettävän oppilas. En aivan ymmärrä opettajamme näkemystä. Meillä oli kaksi kirjoitelmaa, sain toisesta 9 ja toisesta 9- sekä kokeesta 7½. Näköjään opettajan matematiikalla noiden keskiarvo on sitten seitsemän. Kysyin vielä tarkennusta asiaan jolloin hän sanoi: "Aineet eivät ole yhtä merkittäviä kuin kokeet ja tuo sinun tuntikäytös laskee numeroa myöskin." Tuntukäytös ei mielestäni ole ollut pahaa muuta kuin satunnaisilla tunneilla. Mutta itse asiaan.

Sijamuotojen opiskelu on sama kuin opiskeltaisiin ulkoa paljonko on sin 1, tan 1, cos 1 jne. Eli täysin järjetöntä josta ei ole hyötyä mitenkään soveltavasti, sillä laskimella lasketaan yleensä tuollaiset trigonometrian laskut.

Voidaan, aivan kuten opiskelemaan ruotsia.

Muuten hyvä, mutta ruotsin opiskelu ja esiintyminen toisten edessä eivät vain ole oikein verrannollisia asioita. Esimerkkiluokalla saattaa olla 8 oppilasta, joilla kaikilla ruotsi on 10, mutta esiintyminen muiden edessä kangertelee eikä onnistu ollenkaan. Toisaalta taas ne, jotka eivät muissa aineissa pärjää, saattavat olla hyvinkin taitavia ihmisiä puhumaan sekä esiintymään.

Jos liikunnat saisi skipata suosiolla, en edes uskaltaisi arvata seuraamuksia

Nehän skipataan jo nykyään lintsaamalla tai sitten yksinkertaisesti vain ilmestymällä tunnille farkuilla kädet taskuissa "emmä jaksa". Liikuntaan pitäisi tosiaan panostaa ja lisätä sitä pakollisena aineena, tai nuorten liikkuminen vähenee entisestään.

Mielestäni matematiikan opetuksesta on aika suuri osa aivan turhaa. Ilman niitä tiettyjä oppeja pärjää elämässä aivan hyvin, mutta ei niitä mielestäni poiskaan kannata jättää, tätä voidaan perustella sillä, että yhteiskunta tarvitsee insinöörejä ym. henkilöitä joilla matematiikan osaamisen pitää olla huippuluokkaa, mutta harva "Jani-Petteri 13v." omaa jo suunnitelmia tulevaisuudelle. Mutta matematiikassa ei tarvitsisi vähentää yhtään tunteja, eikä lisätä niitä. Korvattaisiin vain hiukan turhempia matematiikan aloja sellaisella opetuksella, jossa oikeasti käytäisiin läpi asioita, jotka opettaja katsoo oikeasti käytännölliseksi tulevaisuudessa. Eli opettaja ei opettaisi tyyliin "Tämä tehdään näin, ja näin" vaan puhuisi myös opetuksen tärkeydestä tulevaisuudessa. En muista yhtään kertaa koko lyhyen elämäni aikana, että opettaja olisi kertonut siitä, että kuinka tärkeää jokin matematiikan oppi on tuleva olemaan tulevaisuudessa minulle/meille.

Myös huolettava ongelma on se, että oppilaiden luovuus, ja loogisuus on kadonnut johonkin.
Jos jokin asia opetetaan, sitä ei tiedosteta yleensä miksi ko. asia tehdään niin, tai miksi asia on niin vaikka opettaja sen selittäisikin. Lisäksi aineet (Siis "kirjoitelmat") ovat aivan jotain ihmeellistä, sillä varsinkin poikien aineosaaminen nakertaa paljon äidinkielen numeroa. Aina kun tehdään aine, oletetaan automaattisesti, että tehtävänä on tehdä tarina, ellei toisin käsketä. Ei pienintäkään ajatusta, että aine voisi olla esim. jonkinkaltainen kritisoiva analyysi, ellei tosiaan erikseen mainita. Onneksi tämänhetkinen äidinkielen opettajamme on hiukan valistanut oppilaita.

Uskonnon, enkä ruotsin opetukseen ainakaan toistaiseksi ota kantaa

E: Typo. Pieni fiba oli, en tarkoittanu kouluaineita, kuten matematiikaa.

Anteeksi näin lyhyt kommentti, mutta minusta laajan ja monipuolisen opetuksen tärkein perusta tiivistyy yhteen sanaan: soveltaminen. Ihmiset eivät ole robotteja, ja kaikki asiat voi tehdä monella eri tavalla. Riittävä määrä tietoa auttaa soveltamaan työtehtävissä, kehittämään niitä eteenpäin ja suoriutumaan mahdollisimman erilaisista tilanteista sujuvasti. Tämän nojalla esimerkiksi matematiikassa ei ole turhia osa-alueita, vaan opiskelijoiden tulisi ottaa vastaan kaikki tarjottu opetus, jotta kukin voisi tulevaisuudessa soveltaa samoihin tilanteisiin persoonallisia ratkaisuja.

Jos asiat sujuisivat aina saman kaavan mukaan, olisi niiden suoritus korvattu jo roboteilla.

Peruskoulua ylemmissä tasoissa ei ole laisinkaan mitään haukuttavaa, paitsi valinnaisuus voisi olla hieman laajempaa, koska kaikilla on jo yleiskäsitys kaikista aineista.

Peruskoulun ylemmät luokat voitaisiin jakaa tason mukaan, tarkoitan lähinnä yläastetta. Eli a,b,c.... luokat jaettaisiin oppilaiden lahjakkuuden/oppimishalun mukaan. Normaali oppilasryhmä kärsii todella paljon, jos luokalla on muutama oppimisvaikeuksista tai -haluttomuudesta kärsivä oppilas. Kaikki varmasti ymmärtävät miksi, opettajan keskittyessä takomaan tietoa uudelleen ja uudelleen muutamaan oppilaaseen niin uusiin asioihin menemiseen kuluu huomattavasti aikaa.

Eli kun ryhmät olisivat suunnilleen saman tasoisia. Niin "paremmat" ryhmät jotka kävisivät asiat nopeammin voisivat käydä hieman ylimääräisiä asioita oppiaineesta, kun taas "huonommat" ryhmät, jotka olisivat hieman pienempiä kävisivät asiat läpi omaa tahtiaan, kuitenkin käymällä koko opetussuunnitelman määräämän aihemäärän. Se olisi tärkeää että oppilaita ei jaoitella luokkiin ÄO:n yms "kyvyn" perusteella, vaan ryhmä määräytyisi myös yrittämisen perusteella. Eli kuka tahansa voisi "nousta parempaan luokkaan" vain sillä että tekisi enemmän töitä, koska useimmiten ne "työmyyrät" ovat paljon laiskoja lahjakkaita "arvokkaampia".

Tietysti tästä voisi seurata kiusaamista, koska kateushan on ihmisen peruspaheita. Sen takia koulujen tulisi kiinnittää erityisesti huomiota oppilaiden hyvinvointiin ja koulurauhaan. Yhteisillä tapahtumilla voidaan saada todella paljon aikaiseksi.

Ja vielä... Koulujen valinnaisuutta pitäisi todellakin lisätä, kaikki ihmiset eivät ole syntyneet matemaatikoiksi, eivätkä toiset hitsauspilli kädessä. Valinnaisuutta lisäämällä oppilaiden viihtyvyys lisääntyisi, koska silloin jokainen tuntee saavansa tehdä sitä mitä itse haluaa. Tietenkään en sano että aineita pitäisi tiputtaa pois, ei koska kaikkien tulisi kokeilla kaikkea mahdollista, mutta joidenkin aineiden pakollisuutta voitaisiin vähentää.

Rammstein fan kirjoitti:---

Valitettavasti kuvailemasi ryhmäjako on käytännössä lähes mahdoton toteuttaa. Onhan se toki älykkäämpien oppilaiden kannalta ihanteellista päästä opiskelemaan tasokkaassa ryhmässä, mutta mietipä sitä luokkaa, joka koostuu pääasiassa ongelmanuorista. Nuorista, joilla on vaikeuksia opiskelun jokaisella osa-alueella. Mietipä tällaisen luokan työrauhaa ja sen kautta motivaatiota yrittää enemmän. Kun koko luokka on yhtä hullunmyllyä, on sieltä hankala erottua edukseen ja ponnistaa "korkeammalle tasolle". Jos tällainen "ponnistamisen ihme" tapahtuisi, olisi oppilaan erittäin hankalaa siirtyä tasokkaampaan ryhmää. Sanoit nimittäin, että parhaassa ryhmässä opiskeltaisiin myös ylimääräisiä asioita ja opetussuunnitelma käytäisiin läpi reippaammassa tahdissa. Kuinkahan tällaisen tasoilla edenneen oppilaan olisi mahdollista pysyä kärryillä, mikäli muu luokka olisi ehtinyt plus-laskujen lisäksi käydä läpi myös ne miinus-laskut?

Kuinkahan ajattelit tehostaa valvontaa koulussa? Ainakin meidän koulussamme opettajat partioivat innokkaasti käytävillä, mutta harvat loppujen lopuksi osaavat kiinnittää huomiota tapauksiin, joissa kiusaajat taitavan huomaamattomasti sortavat heikompia. Mihin ajattelit pyrkiä yhteisillä tapahtumilla ja millaisia tapahtumia tarkoitat?

Mahlainen jarruton kirjoitti:Elämää, ei koulua varten.

Erittäin osuvasti sanottu. Tämä tuppaa vain useasti unohtumaan ja mielestäni onkin suorastaan järjetöntä, että nykypäivänä idea on opiskella opettajia ja kokeita varten.

En jaksa sen suuremmin kommentoida muita osa-alueita, sillä niihin ovat jo kyllin monet sanoneet mielipiteensä. Olen monessa asiassa MJ:n kanssa samoilla linjoilla, mutta tietenkin joitakin eroavaisuuksia ajattelumaailmoissamme on. Näistä voisin mainita tuon uskonnon opetuksen, joka on ehkä se kaikkein merkittävin. Tässä uudistuksia, jotka itse tekisin:

ewelynea. kirjoitti:Koulujärjestelmä
1. Edelleen pakollinen peruskoulu, jonka jälkeen mielestäni pitäisi pakolliseksi määrittää vielä jokin oppilaitos. Nuori saisi vaikkapa päättää, meneekö lukioon vai ammatillisiin opintoihin, mutta lojumaan ja laiskottelemaan ei saa jäädä.
2. Pakkoruotsi pois. Edelleen joku uusi kieli yläkouluun siirryttäessä, mutta vaihtoehtoja pitäisi olla.
3. Uskonnonopetukselle saatava vaihtoehto. Opilas saisi valita haluaako hän opiskella uskonnon sijasta esim. filosofiaa tai jotakin aivan uutta ainetta, jossa olisi yhdistettynä erilaisia teorioita maailman synnystä, sekä kasvatusta itsenäiseen ajatteluun ja kriittisyyteen.
4. Lukiossa oppilan pitäisi saada valita opiskelemansa aineet. Tietenkin tietty määrä pakollisia aineita, mutta tulevaan ammattiin perehtymisen pitäisi alkaa selvemmin jo tällä opiskelun asteella. OPOjen ammattitaitoa tulisi jollakin tapaa lisätä, jotta he osaisivat antaa asiallisia neuvoja tulevaisuutta koskien.
5. Ruokailuun tulisi panostaa siten, että oppilaat kävisivät mielellään syömässä.

ewelynea. kirjoitti:Koulujärjestelmä
1. Edelleen pakollinen peruskoulu, jonka jälkeen mielestäni pitäisi pakolliseksi määrittää vielä jokin oppilaitos. Nuori saisi vaikkapa päättää, meneekö lukioon vai ammatillisiin opintoihin, mutta lojumaan ja laiskottelemaan ei saa jäädä.

ideana hyvä, toteuttaminen onkin sitten toisarvoista. Onneksi kotiin homehtumaan jääneiden prosenttiosuus on todella pieni

2. Pakkoruotsi pois. Edelleen joku uusi kieli yläkouluun siirryttäessä, mutta vaihtoehtoja pitäisi olla.

Suomi on valitettavasti kaksikielinen, joten meidän on valitettavasti opiskeltava sitä. Tosin mielestäni sen pakollista oppimäärä pitäisi vähentää, ja lisätä valinnnaisia kursseja.

3. Uskonnonopetukselle saatava vaihtoehto. Opilas saisi valita haluaako hän opiskella uskonnon sijasta esim. filosofiaa tai jotakin aivan uutta ainetta, jossa olisi yhdistettynä erilaisia teorioita maailman synnystä, sekä kasvatusta itsenäiseen ajatteluun ja kriittisyyteen.

Näin on lukiossa. Ensinmmäinen kurssi on käsittääkseni pakko suorittaa, mutta senjälkeen aineen saa skipata ja ottaa tilalle elämänkatsomusta. Tosin syynä pitää olla nökemyserot, laiskuus ja "ei-kiinnosta" ei kelpaa. Filosofia ja psykologia ovat aivan liian teoreettisia aineita opiskeltavaksi peruskoulussa.

4. Lukiossa oppilan pitäisi saada valita opiskelemansa aineet. Tietenkin tietty määrä pakollisia aineita, mutta tulevaan ammattiin perehtymisen pitäisi alkaa selvemmin jo tällä opiskelun asteella. OPOjen ammattitaitoa tulisi jollakin tapaa lisätä, jotta he osaisivat antaa asiallisia neuvoja tulevaisuutta koskien.

Tietoisku: Me saamme valita aineemme, ja vieläpä suhteellisen vapaasti. Meillä on 47-51 pakollista kurssia (riippuen onko lyhyt vai pitkä matematiikka), ja loput kurssit saa valita itse. Minimi on 75, maksimia ei ole, mutta ei kai kenellekään suositella enempää kin 84.

5. Ruokailuun tulisi panostaa siten, että oppilaat kävisivät mielellään syömässä.

Tämä riippuu täysin oppilasta. Mitä koulu muka voisi tehdä saadakseen oppilaat syömään? Vastaus= roskaruokaa ja herkkuja. Jos oppilas ei osaa arvostaa ilmaista ruokaa, olkoon nälissään. Täytyy lisäksi sanoa, että meidän koululla kaikki käyvät syömässä, täällä ei ruokalaa pelätä

Jupi kirjoitti:---

1. Olet oikeassa, prosenttiosuus on pieni, mutta sen voisi mielestäni muuttaa olemattomaksi.
2. Tämä on minun mielipiteeni ja keino, jolla koulun saisi kertaheitolla mielenkiintoisemmaksi oppilaille. Olen tietoinen Suomen kaksikielisyydestä ja siitä, että ruotsia on tämän vuoksi opiskeltava.
3. Otitko huomioon sellaisen seikan, että kaikki eivät välttämättä mene lukioon? Taisin kirjoittaa, että korvaavana oppiaineena voisi olla myös yhdistelmä erilaisia teorioita maailman synnystä, sekä kasvatusta itsenäiseen ajatteluun ja kriittisyyteen. Siis ikään kuin uudistunut ET.
4. En kirjoittaisi tällaista, mikäli en olisi perehtynyt aiheeseen. Olen siis tietoinen pakollisten ja valinnaisten kurssien määrästä. Tällä kohdalla hain lähinnä sitä, että valinnaisten aineiden lista voisi olla laajempi ja opettajien ammattitaito suurempi.
5. Herkut ja roskaruoka eivät ole vastaus kaikkeen. On hienoa, että teidän koulussanne oppilaat käyvät milellään syömässä, mutta näin ei ole kaikkialla. Ruokalan kutsuvuutta voisi lisätä jo esim. tekemällä spagetista vähemmän liisterimäistä. Muutos olisi siis hyvin pienin asioin toteutettavissa. Tässä välissä muistutan, ettei mikään tässä maailmassa ole ilmaista. Kyllä siitä kouluruokailusta maksetaan verojen muodossa ja näin ollen rahalle olisi mukava saada kunnollista vastinetta.

En jaksa kovin laajasti vastata, sillä aihetta on jo puitu topicissa "Täydellinen maailma".

Sen enempää lukematta näin alkuun muita vastauksia, listaan tähän muutaman omani:

Matematiikka on myös minun lempiaineeni, mutta olen Anzeen kanssa ihan samaa mieltä; paljon tarpeetonta asiaa joka on lähinnä yleissivistystä, joka laskee monien keskiarvoa -> ei pääse jatko-opintoihin helposti -> ei tulevaisuutta (näin kärjistettynä). Tämä koskee siis peruskoulua; 2. asteen opinnoissa kuuluu olla vasta se hieman vaikeampi matematiikka jos tulevaisuuden ammatti sitä vaatii.

Äidinkieli. Ketä kiinnostaa oikeasti tietää että jokin tietty sana on verbi, adverbi, preesens, monikon 3. muoto jne.

Historiassa taas on paljon yleissivistystä ja mielenkiintoa, eikä sitä mielestäni saisi muuttaa mitenkään muuten kuin että alkaisi jo alemmilla luokilla jotta saataisiin uskonto ympättyä samaan (samaa kun toistetaan uskonnontunneilla aivan liian monta kertaa).

Terveystieto taas on ihan turha aine. Ruoan kaikki osaset mennään köksässä, ihmisen osat mennään bilsassa ja sitä rataa. Ei sillä aineella tee oikeastaan mitään, sillä ei ole asiaa jota ei tulisi muilla tunneilla. Huumevalistusta yms. muuta vartenkin on luultavasti muita tunteja joten terveystiedon saisi tipauttaa pois.

Kielet taas ovat hyödyllisiä, vaikka ei siltä aina tunnu. Kun miettii syvään, niin voi todeta että jopa ruotsin kieli on hyödyllistä osata jotta pärjää pohjoismaissa. Ruotsin opetus saisi alkaa suurin piirtein samoihin aikoihin kuin englannin.

Uskonto pitäisi jättää pois ja laittaa historiaan mukaan, sillä siellä ei tule mitään uutta, vaan kaikki käydään joka tapauksessa historiassa, niin jotta saataisiin samat tiedot, ei historiaa tarvitsisi olla kuin ehkä vuoden aiemmin ja saa mukaan kaikki pikkujututkin uskonnoista yms.

Maantieto ja biologia ovat hyödyllisiä; emmehän halua olla kuten amerikkalaiset, emmehän? http://youtube.com/watch?v=fJuNgBkloFE

Muutenkin, koulujärjestelmä on pikku säätöä vailla, mutta muuten ihan hyvä. Mielestäni 2. asteen koulutus olisi pakollinen; välissä saisi pitää vapaavalintaisen välivuoden, mutta pakko se olisi kuitenkin käydä.

Kuten olette varmasti huomanneet, on koulut ns. "köyhiä" eli ei saa kunnollisia koulutarvikkeita (kirjat ovat ikiwanhoja painoksia, kyniä saa kerran vuodessa, sama koskee kumeja ja vihkot ovat kierrätyspaperista joihin ei jää lyijykynän jälki). Tämä voitaisiin ratkaista sillä, että luokkiin ostettaisiin noin 30 tietokonetta, tällä saataisiin huomattavat säästöt pitkällä aikavälillä kun oppilaat oppisivat jo koulussa tietokoneen käytön kunnolla, eikä enää tarvitsisi ostaa joka vuosi vihkoja, kyniä, kumeja sekä oppikirjoja. Äidinkieleen tämä ei pätisi ainakaan aina, vaan esim. jotkut tietyt tunnit pyhitetään käsinkirjoittamiselle jotta käsin osattaisiin kirjoittaa myöskin. Mutta suurimmaksi osaksi saataisiin oppiminen viedä digitaaliseen aikaan, koska se toisi huomattavat säästöt kunnalle. Ehkä niiden koneiden leasing tulee alkuun maksamaan, mutta sen jälkeen huomataan että voittoa tulee kun ei tarvitse maksaa kirjoista yms.


E: Ainiin, ATK myös pakolliseksi yläasteella jos ei muuta sitten, jotta osattaisiin oikeasti se koneen käyttö.
Lisäksi koululiikuntaa joka ikinen päivä saisi olla, ainakin sitten puoli tuntia, mutta olisi kuitenkin, niin saataisiin nuorisolla pysymään hyvä kunto.

praKKA kirjoitti:---

Nätti ajatus tuo tietokoneiden hankkiminen, mutta jälleen kerran pääsen sanomaan, että käytännössä se on mahdoton toteutettava. Saattaisihan säästöä pitkällä aikavälillä syntyäkin, mutta mikäli jokaiseen luokkaan hankittaisiin vaikka "ainoastaan" 25 tietokonetta, se tekisi kymmenen luokkahuoneen koulussa jo 250 tietokonetta. Tähän määrään tulisi lisätä vielä muutama myös opettajien käyttöön. Vaikka koko tietokonesetin saisi ostettua tarjouksesta ja yhteen koneeseen pulitettaisiin noin 500 euroa, nousisivat oppilaiden koneiden hinnat jo 125 000 euroon. Jos tällainen summa pitäisi sijoittaa jokaiseen Suomen kouluun, olisi kuntien ja valtion rahatilanne loppupeleissä melkoisen kehno.
Ilman muuta täytyy vielä ottaa huomioon se, että nykypäivän tekniikka kehittyy jatkuvasti, ja viiden vuoden kuluttua tämän päivän uutuusmylly on jo "hengityskoneessa". Näin ollen tämä mielestäsi erittäin järkevä ja säästöä tuova ratkaisu tuottaisikin ehkä kuitenkin enemmän haittaa, kuin hyötyä.

Terveystieto ei todellakaan ole turhaa ajan haaskuuta. Aineen tarkoitushan on käydä keskustelun kautta läpi asioita, jotka eivät ole tarpeeksi syvällisiä kotitalouteen tai biologiaan. Opettajan päätehtävä on innostaa oppilaitansa kyselemään ja perehtymään jokapäiväisiin asioihin. En siis näe järkeväksi ratkaisuksi tämän aineen poistamista lukujärjestyksistä.

Uskonnon lopettaminen ilman korvaavaa teoriaa ei tuota mitään muuta kuin ongelmia. Mikäli luomiskertomus jätettäisiin opettamatta, olisi tilanne oppilaiden osalta vielä kehnompi, kuin tällä hetkellä. Korvaavaksi teoriaksi kelpaisi mainiosti esim. alkuräjähdyksen ja evoluution synnyttämä maailma sekä mm. Darwinin opit, mutta pelkkä historia pienellä uskontopainotuksella on aivan liian suppea!