Satan- kirjoitti:Ei se määrä, vaan se laatu ja faktat.
Fakta ja mielipiteet sekoitettu keskenään sekamelskaksi. Kirjoittaja ei näytä tajuavan, että alun perin satanismillä ei ole mitään tekemistä saatananpalvonnan kanssa. Paitsi jos kutsun egoani saatanaksi, niin palvelenko sitten saatanaa?
"Mitä satanismista jää jäljelle? Onko satanismi sittenkin vain nihilismiä? Mutta hetkinen, onhan LaVeylla tekemistä satanismin kanssa, hän teki siitä tunnetun ja perusti sille kirkonkin. Ja onhan rituaalit osa satanismia, miksi muuten LaVey olisi kirjoittanut niistä niin paljon. Ja entäs pentagrammi? Sehän löytyy the Satanic Biblen kannesta. Ja vielä Saatana, joka on englanniksi Satan, josta koko uskonnon nimi SATANismi tulee. Joten kuulkaa; me emme polje satanismia. Se, että kerromme satanismin olevan saatananpalvontaa, ei tarkoita sitä, että pitäisimme satanisteja hautakivienpotkijoina. Me vain ymmärrämme, että satanismi on saatana-uskonto, joka kattaa laajan määrän erilaisia tapoja toteuttaa uskontoaan, aivan kuten kristinusko, tai mikä tahansa muukin uskonto. Tällaisen erottelun takia totuus hämärtyy ja syntyy uusiakäsityksiä satanismista. Käsitykset riippuvat sen mukaan, miten niillä pyritään erottamaan satanismi saatananpalvonnasta. Ja joskus jostain aivan pieleen menneestä teoriasta tuleekin jollekin totuus. Ja jos on aluksi mieltynyt LaVeyn ajatuksiin ja saakin sitten kuulla, että satanismi on vain nihilismiä, niin ei silloin enää tahdo kutsua itseään satanistiksi. Silloin henkilö kutsuu itseään mieluummin vaikka saatananpalvojaksi, koska se kuvastaa paremmin tämän ajatusmaailmaa. Ja näin syntyy ”Moderni erottelu.” Erotutaan ”satanisteista”, eli nettitiedolla uhmailemaan ryhtyvistä pelleistä, jotka kutsuvat ateismiaan satanismiksi ollakseen kovempia kuin muut. Ja kun tuo ”uusi satanismi” saa ikään kuin copyright´n satanismiin, tuntuu typerältä enää kutsua itseään satanistiksi. Niin ei ole ihme, kun tämä ”teistinen satanismi” on tullut suositummaksi, vaikkei se muusta satanismista käytännössä juuri eroaisikaan. Satanismia on monenlaista ja niin on monenlaisia satanisitejakin. Otan tähän kuitenkin kaksi esimerkkiä, joilla voin hahmottaa, kuinka lähellä teistinen ja ei-teistinen satanismi voivat olla. Toinen tekee kunnioittavia rituaaleja omalle egolleen, jota hän kutsuu Saatanaksi. Toinen tekee kunnioittavia rituaaleja Saatanalle, jonka hän uskoo olevan hänen oma egonsa. Molemmat ovat saatananpalvontaa, eli molemmat ovat satanismia."
" Tiedotusvälineissä on usein erheellisesti sekoitettu satanismi ja saatananpalvonta keskenään. Todellisuudessa näiden kahden välinen ero on kuitenkin kuin yöllä ja päivällä. Niin Pakanaverkko Ry kuin satanismikin katsovat saatananpalvonnan olevan pelkästään harhaoppista kristinuskoa, joka vieläpä yleensä toimii vain rikollisen toiminnan naamiona, ja sanoutuvat näin ollen siitä jyrkästi irti.
Satanistit eivät usko sen enempää kristinuskon (tai minkään muunkaan uskonnon) Jumalaan kuin Saatanaankaan - Satanisti on itse oma jumalansa. Saatana symboloi satanistille synkkää, kehitysopillista entropian voimaa sekä ihmisen ylpeää ja lihallista luontoa. Saatana ei siis ole mikään tiedostava kokonaisuus, jota tulisi palvoa - pikemminkin jokaisessa ihmisessä itsessään oleva voimavaranto. "
"Satanismi on kaukana kristillisen kirkon ja sensaatiohakuisten journalistien paljon puhumasta saatananpalvonnasta, joka on puolestaan perua kristillisestä demonologiasta ja kauhuelokuvien synkästä maalailusta. Saatana on satanistille metafora, joka edustaa häntä, hänen ajatusmaailmaansa ja hänen elämäntapaansa. Saatana ei ole mikään elävä olento tai jumala, vaan saatanallisten julkilausumien mukainen kielikuva; symbolinen nimitys luonnon voimille ja ihmisen perimmäiselle olemukselle. Satanisti ei "palvo" Saatanaa, vaan näkee, että ihminen on itse keksinyt kaikki jumalat ja uskonnot. Saatana on näin ollen satanistille vapauden, aistillisuuden, älykkyyden ja kaiken kehityksen arkkityyppi."
"Laveylainen satanismi arvostaa ihmisen lihallisuutta ja näkee elämän tässä ja nyt, ainoana merkityksellisenä todellisuutena. Tuonpuoleinen jää korkeintaan epämääräiseksi arvailuksi, tai se kiistetään kokonaan. LaVeyn eri kulttuurien mytologioista ja arkipäivästä yhdistämä ajattelusuuntaus on lähellä biologista ja aineellista todellisuuskäsitystä: ihminen nähdään eläimenä muiden eläinten joukossa, joskus parempana, usein muita eläimiä julmempana. Niinpä satanismi ei sisällä uskoon pohjautuvaa näkemystä elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen, vaan keskittyy arkipäiväisen elämän yksityiskohtiin."
Näiden perusteella voimme päätellä, että satanismi ei ainakaan ole saatananpalvontaa, vaikka saatanaa pidettäisiinkin ihmisen sisäisenä voimavarana ja "vertauskuvana". Anton LaVeyn määrittelemä ainoa oikea satanismi ei ole saatananpalvontaa, vaan saatananpalvonta virheellisesti liitetään oleelliseksi osaksi satanismia, mitä se oikeasti ei ole.
Black metal -kulttuuri tosin eroaa tästä siten, että siinä satanismiin liitetään saatananpalvonta. Tästä tietenkin ihmisten päähän on pinttynyt se, että mustahiuksiset tummanpuhuvat hevimiehet black metallin soidessa kumartavat saatanaa.
Tässähän suurimman osan galleri"satanistien" motiiveista, ollaan "satanisteja" ainoastaan siksi jotta erottuu joukosta. Sinun kannattaisi lukea LaVeyn kirjoja ennen kuin alat jauhamaan satanismista totuuksiasi.
Yhdessäkään asiassa motiivini ei ole, että erottuisin joukosta. Asia nyt vain on niin, että se tyyppi joka ei diggaa kids-top 20 listasta, ei välttämättä halua pelkästään erottua joukosta. Ehkäpä syynä on yksilöllisyys.
Saatanallisesta Raamatusta olen infernaalisen häväistyskirjoituksen lukenut, ja valistuksesta ehkäpä noin puolet, mutta enempää aikaa ei ole ollut perehtyä. Tosin näillä tiedoilla ja lukuiset internet-sivustot läpi luettuani pysyn väitteessäni, satanismi ei tule sotkea saatananpalvontaan. Kyseessä on kaksi eri asiaa.
Sinun kannattaisi lukea esimerkiksi
tämä,
tämä, ja
tämä, niin tajuat mitä saatananpalvonta on ja mitä satanismi ei ole.