Elikkäs keskustellaan nyt onko vanhempasi lyösiä vaiko kurinalaisia? Minulla on suunnilleen siitä väliltä, joskus saattaa olla löysää ja joskus tiukkaa. Entäpä teillä?

No sanotaanko näin että mitä vanhemmaks on tullu sitä rennommaks ne on käyny.

Samoin, tunnen erään kaverin, joka on ikäiseni, ja vanhemmat kohtelevat häntä kuin viisivuotiasta.
Lapsilla pitää olla vapautta, mutta ei liikaa. Pitää nyt jonkinlaiset säännöt olla.

Kurinalaisia ovat vanhemmat. Ja olen hiton ylpeä siitä.

Nykyajan kakaroita kasvatetaan mielestäni turhan löysästi. Kun minä kirosin poikasena, se tarkoitti että suu pestiin saippualla. Ja opin siitä. Nykyään jos annat pikkuisenkin tukkapöllyä lapsellesi opetukseksi, joudut vankilaan lapsen pahoinpitelystä. Vastaanväitävälle lapselle on ostettava aina lelu tai jäätelö, jotta nassikka pitäisi kitansa kiinni. Ja aikanaan näistä somista pikku nappuloista kasvaa uus-parishiltoneita, jotka luulevat että raha kasvaa puussa, ja lopulta ajavat ilman ajokorttia kännissä, sitten uhataan itsemurhalla känniputkaan joutuessa ja angstataan kun elämä ei ole ihkua. Tervetuloa nykyaikaan, jolloin nuoriso ei ole enää tulevaisuus.

Siinä välillä, joskus löysiä, mutta osaavat olla ankariakin.
Varsinkin kun olin nuorempi, niin silloin osasi joskus huuto olla aika helpossa, mutta ei onneksi enää niin helposti tule mitään sanomisia.

(Mitä tuo angstata-sana muuten tarkoittaa?)

ErrorFile kirjoitti:(Mitä tuo angstata-sana muuten tarkoittaa?)

Angst = ahdistus.
Angstaamisella tarkoitetaan sellaista "nyyh, kukaan ei rakasta mua, meen viiltelee ja teen sen jälkeen itsarin".

Regalis kirjoitti:Angst = ahdistus.
Angstaamisella tarkoitetaan sellaista "nyyh, kukaan ei rakasta mua, meen viiltelee ja teen sen jälkeen itsarin".

Nykykielessä ehkä, se on rosvottu, raiskattu ja pilattu. Tuo kuvailemasi on paremmin ilmaistuna teiniangstia (ivattua, vähättelevää, pilkallista ja liioiteltua vitsinvääntöä pahasta olosta). Ahdistus on btw aika kankea suomennos, yleistys angstista.

Minusta tämät topikki todella olisi enemmän yleisen keskustelun heiniä. Kerjätään lyhyitä yhdenlauseen vastauksia.

Kasvatuksesta nyt näin yleensä mielipiteenäni, että vapauden mukana täytyy tulla aina vastuu. Yksittäin kumpikaan ei toimi.

Minun vanhempani eivät asettaneet ikinä mitään sääntöjä, mutta henki oli kyllä "tässä elämä, tervetuloa oppimaan (kantapään kautta)".

Mielestäni täässä aiheessa voitaisiin keskustella kasvatuksesta yleensä. Millainen kasvatus sinulla on, mitä mieltä olet siitä jne.

Itselläni on kait ns. normaali kasvatus, eli on joitain sääntöjä joita sitten noudatankin. Ihan hyvin vanhempani ovat kai onnistuneet. Tosin ikinä ei ole piiskattu tai käytetty fyysistä väkivaltaa, tai no. Onhan sitä joskus tukkapöllyä tullut . Eikä siitä varmaankaan haittaa ole, kunhan vanhemmat eivät vain lastan itketä joka hetki. Ehkä eniten, enemmän kuin fyysinen väkivalta, sattuu se kun vanhemmat kertovat olevansa pettyneitä sinuun. Tai jos tiedät itsekin tehneesi virheen niin vanhemmat jaksavat muistuttaa siitä yhä uudelleen.

Olen tyytyväinen vanhempiini, koska en käsitä esim. vapaata kasvatusta. Miten lapsi voi oppia esim. käyttäytymään kuin ihmiset, jos kukaan ei ikinä komenna ja laita häntä kuriin? Tai koulussa, häntä ei huvita opiskella vaan paiskoa tuoleja ikkunoiden läpi. Eivät vanhemmat kiellä, sehän on hyväksi että lapsella on hauskaa!

En myöskään käsitä tätä että ostetaan lapselle kaikki mitä hän haluaa. Esim. serkkuni saa mopoauton kun täyttää 15, asia on jo sovittu. Hän harrastaa jääkiekkoa, pesäpalloa, golfia ja jääpalloa, isä ostaa jokaiseen aina todella hyvät varusteet. Harrasti hän vielä jalkapalloakin yhdessä vaiheessa. Eihän siitä sitten tule mitään kun hän muuttaa pois kotoa. No, sittenpähän saan nauraa hänelle kun asiat on päin vittua sen takia että isä kustansi kaikki.

Minä en ole mikään kasvatustieteen rohvessori, mutta kuitenkin.

Olen jotenkin huomannut, että aina perheissä, joissa on vain yksi lapsi, niin lapsi usein "lellitty", taikka liian vapaasti kasvatettu, taikka molempia.
Tunnen pari kaveria, kummatkin ainoita lapsia.
Toinen on "lellitty" sillä hän saa aina mitä hän haluaa. Jos vanhemmat kieltävät häntä jostain, hän saa jonkin helvetin raivokohtauksen, ja alkaa hajottelemaan paikkoja. Tällä hetkellä hän on viidennellä luokalla.
Kerran hän alkoi hakkaamaan minua jääkiekkohansoilla, ja tönäisin hänet pois, kiroten painumaan sinne missä pippuri kasvaa, ja tämä meni itkemään äidillensä, että tuo kiusaa ja hakkaa.

Toinen on myös "lellitty". Mutta hän ei ole samankaltainen, kuin edellinen henkilö. Hän on kyllä kiltti, ja melko huomaavainenkin, mutta hänen vanhempansa eivät osta hänelle kaikkea mitä hän haluaa, mutta hän saa kotitöistä melko paljon rahaa.
Hän kertoi joskus minulle, että kun hän imuroi, hän saa kymmenen euroa. Minä saan viitosen, jos olen kilttinä poikana, ja siivoan koko jeesuksen kämpän. Muistaakseni hän sai vitosen, jos tiskasi, ja sanoi, että hän ei yleensä tiskaa, koska saa siitä liian vähän rahaa. Myös kaikesta muusta hän saa aika paljon rahaa.
Tietysti hän saa kaikkia kalliita lahjoja. Joululahjaksi sai Robosabiens V2:sen, joka maksoi silloin n.300 € Pulju.netistä, Nintendo DS:än, ja kaikkea muuta siistiä krääsää.
Hän sai 600€ kun maalasi autotallin.

Ajan nyt tässä takaa kuitenkin sitä, että lapset, joita "lellitään" ovat muutenkin hiukan... Ulkona tästä maailmasta. Heidän käsityksensä asioista on aivan jotain muuta.
Vanha opettajani kuutosluokalla sanoi muistaakseni jotenkin, että "Ennen minulla oli neljä teoriaa lastenkasvatuksesta, nyt minulla on neljä lasta, eikä yhtään teoriaa, ja paras kasvattaja lapselle on veli tai sisko"

Nuadhu kirjoitti:Olen jotenkin huomannut, että aina perheissä, joissa on vain yksi lapsi, niin lapsi usein "lellitty", taikka liian vapaasti kasvatettu, taikka molempia.

Niin, kun on vain yksi lapsi vanhemmilla, kohdistuu vanhempien kiinnostus vain tähän yhteen lapseen. Kun ei ole muita lapsia kinuamassa pelejä ja jääkiekkovarusteita, niin tämä lapsi saa heidänkin edestään etuuksia. Jos vanhemmat ovat vielä tällaisia ns. "curling-vanhemmia", jotka yrittävät tehdä lapsen elämästä mahdollisimman helppoa ja mukavaa, voi lapsi lähdettyään maailmalle järkkyä pahasti. Kaikkea ei tuodakkaan valmiina hopeavadilla. En tarkoita etteikö kaikki yksilapsiset perheet olisi tällaisia. Monilapsisessa perheessä taas ei voi toteuttaa jokaisen lapsen jokaista toivetta, ellei perhe ole keskivertoa varakkaampi.

Kummassakin perhemallista voi kasvaa täysipainoinen ihminen, mutta kasvatuksen pitää olla sopivan tiukkaa mutta rakastavaa. Minullakin on ollut tällainen kasvatus ja olen siitä kiitollinen.

Minulla ei ole veljiä eikä siskoja, eikä silti todellakaan lellitä. Ja olen iloinen siitäkin, ainakin kun sitä nyt miettii näin. Ei tule niin shokkina tuo "oikea" maailma sitten. Ainoa etuus jonka olen saanut on tämä tietokoneen jakamattomuus, äiti käy kyllä aina välillä juu, mutta jos olisi sisaruksia he mitä varmimmin kinuaisivat tähän. Jolloin minun pitäisi ostaa oma tietokone johon oppoisivat vähäisetkin säästöni. Tosin, jahka tulee palkkapäivä niin saa keksiä jotain mihin upottaa ehkäpä n. 600-700€.

Niin, ja jos tekisin kototöitä(:D) saisin esim. tiskaamisesta euron, en viittä enkä kymmentä. Tosin näin pieni rahallinen korvays on omiaan pienentämään tiskaushaluja.

Täytyy tähän väliin heittää että eikö sitä sietäisi vähän kritisoida että kaikki lahjotaan tekemään kotitöitä? Minusta sen kuuluisi olla ennemmin velvollisuus kuin vapaaehtoinen, palkallinen tehtävä paremman tekemisen tilalle. Ei kenellekään enää omassa asunnossa makseta siitä että tiskaa ja vie roskat ulos.

Minua ei pyydetä, ei käsketä, eikä minulle makseta ja teen silti. Ei se minusta kovin paljoa ole että lahjoitan silloin tällöin muutaman tai useamman minuutin ajastani kotitöihin.

Minun velvollisuuteni on pitää oma huoneeni kunnossa, tyhjentää/täyttää tiskikone ym. pientä "arjen askaretta" mutta saan sen viisi euroa, jos imuroin, pyyhin pölyt, luutuan lattiat jne. eli sellainen kevyt siivous. Sekin varmuus, että saan siitä sen viisi euroa ei ole sataprosenttista, vaan sekin riippuu aina mistä roikkuu. Mitä söin aamupalaksi, viimeviikon lottonumerot, sääennusteet ym. mikä ei liity aiheeseen hevon hierakkaa. Joskus euron, joskus viisi. Joskus en mitään.

Ja siitä kasvatuksesta vielä...

Eli itse olen oman tieni etsinyt, porukoista ei ole ollut apua oikeastaan missään. Siinä 13 vuoden kieppeillä oli vielä sellaista, että piti miettiä mihin sitä menee yöksi. Ei paljoa siis vanhempia löytynyt. Sitä kautta sitä oppii, mitä elämä on! Se ei todellakaan ole mitään helppoa, mutta nyt olen huomannut että se on kehittänyt minua ihmisenä enemmän kuin "kotona pleikkarilla pelaaminen".

Tässä viimeiset 5 vuotta sitten olenkin asustellut tätini luona, joka on taas ollut kohtuullisen tiukka, mutta ei liian. Joitakin vapauksia oli, mutta taas kaikesta pidettiin huoli. Tuohon ympäristöön kun joutui yllättäen, niin siinä meinasi tuntea aikamoista ahdistusta. Aiemmin sitä oli oman onnensa seppä.

Epätietoisuus tulevasta ja omat ratkaisut ovat tuoneet itseni tähän pisteeseen, josta on hyvä lähteä eteenpäin. Kaikilla ei ole ollut perhettä, se on ollut omalla kohdalla hyvä asia vaikka toisin voisi luulla.

Ediittiä vielä: Eli rahanikin olen itse saanut töitä tekemällä. Alaikäisenä tosin täti kustansi harrastus ja opiskelutarvikkeet. Nykyisin taas joudun maksamaan kaiken itse. Täysi-ikäisyyden tuoma ongelma. Ja taas joutuu alkaa metsästämään seuraavaa työpaikkaa.

Minun kasvatukseni on aivan normaalia luokkaa. En saa jokaista haluamaani asiaa, mutta jos tietenkin perustelen syyn, miksi haluan tai tarvitsen sitä niin saatan saada vanhemmat maksamaan jostain tavarasta puolet, mutta tuotakaan ei ole tapahtunut taas vähän aikaan. Ja onneksi meillä ei kotona käytetä fyysistä kuritusta.

Kotitöitä minua pyydetään ja käsketään tekemään, mutta en saa silti viikkorahaa kuin joskus satunnaisesti, mutta tavallaan tämä viikkoraha asia korvaantuu sillä, että vanhemmat kustantavat minulle harrastus välineitä tai koulutavaroita.