Minusta fyysinen kuritus on suotavaa pienissä määrin. En tarkoita tietenkään, että lasta hakattaisiin, mutta tukkapöllyä taikka korvapuustia pikkulapselle joka ei tahdo uskoa mitään.
Mieluummin minä tukkapöllyn ottaisin kuin pistävän katseen selkääni loppuvuodeksi, sillä joskus/yleensä henkinenkin kuritus on pahempaa kuin fyysinen. Tietty jonkinlainen raja siihenkin on vedettävä.

Minulle ei ole ostettu mitään sen jälkeen kun aloitin koulun.
Tosin muistan kerran, kun tarvitsin uutta kelaa, ja vapaa, niin isäni osti ne minulle. Usein, jos ollaan jossain lomilla, ja näen siellä kaupassa jotain, mitä tarvitsen, ja minulta uupuu siitä rahaa jonkin verran, äitini maksaa sen puuttuvan osan minulle, mutta maksan sen viikkorahoista takaisin.
Tämän kuitenkin voisi melkeinpä verrata lainaan, eikä "oikeassa maailmassa" laina tule niin helposti, ja korkoakin joutuu maksamaan paljon.

Lapsella pitää olla vapautta tehdä asioita, ilman että kokoajan ovat vanhemmat hengittämässä niskaan, mutta vapauden myötä pitää olla myös vastuuta tekosistaan. Raja pitää olla kaikessa.

Nuadhu kirjoitti:Joululahjaksi sai Robosabiens V2:sen, joka maksoi silloin n.300 € Pulju.netistä, Nintendo DS:än, ja kaikkea muuta siistiä krääsää.
Hän sai 600€ kun maalasi autotallin.

En minäkään pidä siitä joku saa rahaa noin paljon melkein "tyhjästä", mutta onko se lapsen syy jos hän vahemmat antavat hänelle niin paljon kaikkea? Pitäisikö hänen sitten kieltäytyä? Tuskin sinäkään kieltäytyisit jos saisit 600€ tyhjästä. Se ei lapsen vika että vahemmat ovat rikkaita. Mieti nyt jos joku tulisi sinulle sanomaan että "Hitsi sä oot lellitty kun sä saat kaikkea!". Pitäisikö lapsen alkaa sitten kieltäytyä lahjoista mitä hän saa vain siksi että joku sanoi noin? Se ei joka kerta ole lapsen syy että hän on pilalle lellitty, se on yleensä vahempien syy.

Mutta asiaan asiaan sano Juhantalo. Minut on kyllä kasvatettu kunnolla. Ikinä en ole saanut mitään tekemättä töitä. Nykyään hankin melkein kaikki rahani itse. En saa rahaa, joten kotitöitä harvoin teen.

Uskon että harva joka täällä on pilalle lellity (en ole varma) koska harvoin nämä ihku-tyypit eksyvät nettiin. Olen näitten monen vuoden aikana huomannut että aika moni joka on netissä on aika samallainen kuin minä.

Olen lellitty kakara, ainakin verrattuna isosiskoihin ja -veljiin. En ole joutunut tekemään lähellekkään niin paljoa töitä kuin he, saanut rahassa mitattuna huomattavasti enemmän kaikkea kuin he, ja rahaakin saan huomattavasti paljon enemmän kuin he aikoinaan. (Kaikki ovat muuttaneet jo kotoa pois). Onhan siinä tietysti eroa, että erityisesti -80 luvun loppupuolella meillä tuskin ei ollut edes niin paljoa rahaa "jaettavaksi" lapsille, koska lapsia oli tuolloin jo neljä. Ja viides silloin kun minä synnyin, eli -92. Tietysti rahanmenot laskevat, kun ruokapöydästä nassut häviävät, koska kuten jo aikaisemmin mainitsin, olen enään ainoa lapsi joka asuu kotona.

Siltikin sanotaan, että nuorimmaista yleensä hemmottellaan eniten. Ja niin se tuntuu tässä tapauksessa menevän. Kotiintuloajat ovat yömyöhään, sisarusteni joutuessa olevan viimeistään klo 22.00 kotona kun he olivat ikäisiäni. Eipähän äiti suurempaa älämölöä nostanut, kun kello 3.30 eräs aamuyö tulin kotiin. Pelkoa siitä, että suuttuisin tai mitä ikinä onkaan, rupesin vain miettimään mikä syy tähän on? Siskoni poiketessa meillä täällä käymään pari viikkoa sitten hän saattoikin sanoa oikean syyn, se porukka ei ole ns. "gangstaposse", jossa ryypätään 24/7 ja esitetään koviXii. Vanhemmat saattavat luottaa jopa sen verran, että tajuavat etten aamuyöllä kotiin tullessani ole polttanut tai juonut, hyvä niin, koska se on totta.

Lellitty verrattuna kavereihin, niin en ainakaan usko. Loistavana esimerkkinä otan heti 2 veljestä, jotka tuntuvat saavan kaiken minkä haluavat, ihan oikeasti. Xbox ostettiin yhden pelin takia (Halo), ensiksi uudet mopot _kummallekkin_, nyt pari vuotta tästä toinen saakin uuden piikin (hinta pyöri kuulemma n. 6000e paikkeilla, mainosti jopa oikein), ja nyt toinen veljeksistä haluaa uuden mopon, jo toisen. Kotiaskareihin eivät osallistu pätkänvertaa, mikäli äiti tekee aamupalan, ja jos äiti ei ole paikalla, äiti soitetaan tekemään aamupala. Äiti etsii valmiiksi vaatteet, jotka puetaan päivällä päälle. Ihmettelen myös suuresti sitä, minkä takia vanhempi veljeksistä (vuoden vanhempi) saa olla kylillä vaikka 2.00 asti, kun nuoremmalle soitetaan kello 21.00, että kotiin voisi ruveta pikkuhiljaa tulemaan? Muutenkin pienemmälle veljelle kaikki on tarkempaa, nukkumaanmenoajat yms. Jännä kuitenkin, että vanhempi veli sai samanikäisenä "tehdä mitä halusi".

Tässä avautumiseni tällä kertaa, ehkä lievästi ohi aiheen, mutta antaa mennä.

Minulla on lisäksi 4 sisarusta, joten en voi sanoa että olisin pilalle lellitty. En kyllä ole vaatikavakaan, riittää, kunhan saan asua kotona ja ruokaa ja vaatetta päälleni. Kasvatukseni on ollut normaalia, kannustettu ja rohkaistu minua on, mutta myös ilkeyksistä on piesty ja tukistettu, mitä oli ehkä hyvin kun olin vielä nuori (3-8v), mutta sitä en ymmärrä, miksi isän ainoa tapa kasvattaa meitä, kun olemme jo vanhempia, on lyödä ja käydä käsiksi. Hänellä ei ole hermoja juuri nimeksikään, ja koska hän ei ymmärrä/halua ymmärtää sarkasmia, on häntä syytä varoa jos ilmassa on tappelun tuntua. Olemme kaikki aika herkästi räjähtävää sakkia, mutta onneksi minä ja isä lepymme jo tunnissa parissa. Äiti sen sijaan saataa jonkun riidan jälkeen olla vihainen viikkotolkulla, silloin edessä on suoranaista vittuilua ja elämän helvetilliseksi tekoa. Onneksi näitä riitja sattuu harvemmin, ja nykyään niitä pystyy ennaltaehkäisemään ajattelemalla hiukan.

Täällä on nyt puhuttu minkälaisia ovat perheen ainoat lapset. Paras kaverini on sellainen, ja täytyy myöntää että täällä annetut esimerkkitapaukset pitävät hyvin paikkansa. Hänen isänsä lellii häntä, vaikkeivat ovatkin normaalivarakkaita. Äiti yrittää pitää jonkinlaista jöötä, muttei hänkään pahemmin paheksu pojan tekosista,tai pikemminkin sen puutteesta. Poika istuu tietokoneella puolet päivästä, käy ulkona yleensä kaupassa, ja jos joutuu johonkin töihin, pitää pitkät valitusvirret mesessä. Ärsyttävintä hänessä on kuitenkin empatian puute ynnä muut pikkuviat. Hän ei pidä ulkonäöstään yhtään huolta, ja rehellisesti sanoen ei ole kovin hienoa kun hänmen korvansa on aivan RUSKEA, tukka takkuinen,hilseinen ja törröttävä. Lisäksi hän ei aina ymmärrä että toinen ei voi saada kaikkea helposti. Kun käytin vielä perheemme yhteistä "nuhapumppua", hän puhui usein: "Kun saat uuden koneen,niin..." Minä en SAA mitään näin suurta ostosta, toisin kuin hän, joka on jo rikkonut 3 konetta yhtä monen vuoden aikana ja saanut aina uuden.

Siinä pieni paineenpurku, ei välttämätä kaikista seikkaperäisintä tekstiä mutta kelvatkoon

Ärsyttävintä ehkä tässä "lellikki" ilmiössä, on se, että sille ei yleensä näy loppua. Kun pikku kultamussukka asuu kotona, hänelle ostetaan kaikki mitä hän haluaa. Kun pikku kultamussukka muuttaa pois kotoa(Jos muuttaa), niin hänen vanhempansa tukevat häntä rahallisesti miltei rajattomasti. Kun hänen vanhemmistaan aika jättää, he ovatkin testamentanneet ainoalle kultamussukalleen kauhean perinnön. Ja näin oravanpyörä jatkuu, elleivät vanhemmat tajua "virhettään" ja ota itseään niskasta kiinni kun lapsi muuttaa maailmalle, ja lopeta sitä ikuista rahavirtaa.

Yksi kavereistani sanoi kun minulta hajosi aikoja sitten yksi AS ase, eikä sitä voinut korjata, että "Osta uus"
Minä siihen, että ei minulla ollut rahoja siihen. Johon kyseinen kaveri tokaisi että sano vanhemmille että ostaa. Tämä kyllä raivostutti. Olen tähän mennessä ostanut kaiken itse muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Kännykkäni olen ostanut itse, tietokoneen uudet komponentit maksoin itse, kaikki pelini maksoin itse, kaikki AS aseet, ja varusteeni olen maksanut itse.
Ja mistäkö saan rahaa tähän? Tekemällä töitä.

Yksi ilmiö on myös se, että yleensä "lellityt" luulevat olevansa jotenkin parempia kuin toiset. He luulevat olevansa joitain puolijumalia, ja he luulevat voivansa tehdä kaikkea mitä he haluavat.
Se sama kaveri, oli harrastanut painia, mutta hänet erotettiin joukkueesta sen takia, koska hän oli käyttänyt liian kovia otteita. Hän oli aina suuttunut kun oli hävinnyt, tai hänellä oli käynyt johonkin hiukan kipeää, ja oli hermostunut, ja alkanut aina nyrkit pystyssä heilumaan siellä.
Tervetuloa maailmaan.

Niin Miksiköhän jotkut lellityt pitävät itseään parempina ihmisinä kuin ns. normaalit ihmiset. Pikkuveljenikin haukkuu aina välillään luokallaan olevaa poikaa hänen selkänsä takana, koska hän vanhempansa ovat maanviljeliöitä ja heillä on seitsemän lasta ja kaikille lapsille ei riitä raha aina kaikista uusimpiin ja uuden muodinmukaisiin tavaroihin. Minusta raha ei saisi olla sellainen asia, jonka mukaan valitaan ystävät.

Ja ei se ole paha jos vanhemmat ostavat tavaraa minulle. Minä teen kotitöitä ilman korvauksia niin eikö se olisi reilua jos vanhemmat ostavat minulle harrastusvälineet yms (kohtuuden rajoissa tietenkin).

Välillä kyllä minulla käy sääliksi lapsia tai nuoria, joiden vanhemmat vähät välittävät heistä. Heitä ei kiinnosta lastensa kotiintuloajat, koulumenestys, juovatko tai polttavatko he yms. Vähän väliä he näkevät vanhempansa humalassa. Itse en ole nähnyt kertaakaan vanhempiani humalassa.

Itse pidän itseäni jotenkin jopa lellittynä, mutta en sanoisi että se on tehnyt minusta jotenkin huonon ihmisen. Väittäisinpä jotenkin, että omalla kohdallani tuo on toiminut paremmin, kuin kovinkin kurinalaisesti tehty kasvatus.

Joku voisi väittää, että olen kasvanut tottumalla siihen, että saan kaiken mitä haluan enkä ikinä tee mitään. Nuorempana olisin varmasti todellakin saanut melkein kaiken mitä olisin tahtonut, mutta harvoin kuitenkaan todellakin mitään toivoin tai pyysin. Uskon ettei tälläistä voida soveltaa kaikkien kohdalla, mutta itse ainakin olen nähnyt sen parhaaksi tavaksi.

Kurinalaisesti kasvatettu lapsi tottuu siihen, että hän ei saa tehdä jotakin koska hän saa siitä rangaistuksen. Itse taas olen tottunut siihen, että en saa tehdä jotakin, koska siitä on haittaa jollekkin toiselle tai itselleni ja luotan siihen, että vanhemmat tietävät mikä tilanteessa on parhaaksi

Samaa kaavaa noudattaen kurinalaisesti kasvatettu tottuu siihen, että hän saa palkinnon, kun tekee jotakin josta vanhemmat pitävät. Itse taas olen tottunut siihen, että saatan tehdä pyyteettömästi jotakin josta vanhemmat pitävät, mutta en vaadi siitä suoraan palkintoa, koska tajuan että myöhemminkin voin saada palkinnon, eikä kaiken tarvitse toimia suoralla työ -> korvaus-periaatteella.

Samalla olen myös oppinut ymmärtämään sen, että jos en tee jotain tai haluan esimerkiksi jonkun lahjan, niin se on aina pois vanhemmiltani. Tämä on myös luonut jonkinlaisen yhteisöllisyyden tunteen, enkä yleensä saakkaan suurempaa nautintoa siitä, jos pystyn jonkun kotityön tai vastaavan jättämään tekemättä. Enkä myöskään nauti pelkästä omistamisesta, joten en halua edes pyytää lahjaksi jotakin joka esimerkiksi maksaa enemmän kuin näen käyttötarkoituksen arvoksi, vaikka sellaisen haluaisinkin.

Kyllä, meillä on sellainen ristiriita, että äiti on löysä ja iskä kireä. Sen takia äiti joutuu pettämään lupauksiaan, koska iskä puuttu asiaan kielteisesti.

Nuadhu kirjoitti:Samoin, tunnen erään kaverin, joka on ikäiseni, ja vanhemmat kohtelevat häntä kuin viisivuotiasta.
Lapsilla pitää olla vapautta, mutta ei liikaa. Pitää nyt jonkinlaiset säännöt olla.

Jeps, kun olin pieni oli aika helvatan tiukka kuri mutta nyt kun oon vanhentunut ja osaan käyttäytyä yms. niin eipä ne enää paljoo mulle sano mistään.

E: Tuossa kun aiemmin puhuttiin perheista joissa on vain yksi lapsi, niin tässäpä eräs kaverini. Hän on erittäin kiltti, minua 2 vuotta vanhempi, saa hyviä numeroita koulusta, ja muutenkin erittäin mukava, ja mikä parasta, ei tappele, ei kiroile kuin vähän ja muutenkin erittäin rauhallinen. Tähän on syy.

Koska hän on ainoa lapsi perheessä, hänellä on 3 eri pelikonsolia + Nintendon käsikonsoleita. Pelejä yli 200 jne.
Kaikki kustannettiin hänelle, mutta nyt ollaan hieman alettu jo vähentämään tavaran hankintaa ja olen kyllä huomannut että hän tulee pärjäämään hyvin elämässä, ja tässä kohtaa on vapaa kasvatus toiminut, ei ole paljoa kyllä häntä komennettu, mutta tosin, ei ole tarvinnutkaan.

Sanon siis vain sen että kaikki jotka on lellittyjä ja vapaa kasvatus-tekniikalla kasvatettuja, niin ei välttämättä ole niitä idiootteja lellittyjä kakaroita joille ei mikään kelpaa.
Niin, hän pelaa vuoden 2002 tietokoneella joka on nykymittapuun mukaan aika tehoton, ja on silti sillä pärjännyt ja sanoo ettei tarvitse parempaa vaikka pelaa uusimpia pelejä 10-20fps:llä.

Taitaapi omat vanhemmat olla siinä välissä. Eli suomeksi tarkoittaa sitä , että välillä saattaa napista jostain aivan olemattomasta: "Miksi tuossa on tuo" "Ota tuo tuolta pois" "Montako lasia olet ottanut jo tänään". Ihan kuin maailmassa ei muuta tärkeää olisi kuin siisteys. Ja juuri silloin on tultava napisemaan kun sitä vähiten haluisi kuulla (Eli ei koskaan).

Kaverini vanhemmat ovat aika tiukkiksia , vanhemmat joka paikassa mukana , hirveä vahtiminen , tiukat kotiintuloajat jne. Minusta tälläinen käytös pilaa lasten nuoruuden kun heitä ei päästetä mihinkään. Tottakai joskus vanhemmilta tulee alentavia saarnoja , mutta en ninkään välitä. Tiedän mitä elämältäni haluan , turha siihen on toisten puuttua.

Eli vanhempien pitäisi olla sekä löysiä että tiukkiksia , löysätkin vanhemmat ovat kyllä aika tyhmiä. Teini saa juoda ja polttaa eikä vanhemmat välitä , tavallaan nuoriso olisi ottanut ja johtajan paikan. Eihän se semmoinen peli vetele.

Sekä löysiä että tiukkoja.

Minusta fyysinen kuritus on suotavaa pienissä määrin. En tarkoita tietenkään, että lasta hakattaisiin, mutta tukkapöllyä taikka korvapuustia pikkulapselle joka ei tahdo uskoa mitään.

Itse en hyväksy fyysistä kuritusta missään muodossa. En edes tukkapöllynä, vaikka se tuntuisi "kevyeltä". Johtunee varmaan siitä että nuorempana minua revittiin tukasta ym. useammankin kerran isäni toimesta. Totta, olin aikamoinen rasavilli, mutta kuka ei olisi? Seurauksena: olen ehkä nyt "kunnon kansalainen", mutta en tunne mitään yhteyttä tai läheisyyttä faijani kanssa. Nykyään hän on kuitenkin ihan mukava heppu, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.

Viikko- tai kuukausirahaa en ole ikinä saanut - isovanhemmat ovat kuitenkin satunnaisesti antaneet synttärirahaa ym. Saan toki todella tarvitsemani asiat jos osaan perustella niiden tarpeellisuuden. Kolmena kesänä peräkkäin olen nyt ollut jonkinlaisissa töissä ja sitä rahaakin on lopulta hieman normaalia enemmän. Olen oppinut rahan arvon ehkä liiankin nuorena.

Kaiken negatiivisen vastapainoksi on sanottava että vaikka kiistoja onkin ollut, ovat vanhempani todella kannustavia, tietyissä asioissa ymmärtäviä ja reiluja joiden ansiosta olen ainakin omasta mielestäni melko "hyvä ihminen". Esimerkiksi vanhempani eivät koskaan ole kieltäneet alkoholin juomista ala-ikäisenä, koska tietävät että tekisin sitä ilman lupaakin - ovathan he itsekin olleet nuoria. He ovat opettaneet jo pienestä pitäen mitä kohtuudella juominen tarkoittaa, eikä niitä överiksi menojakaan ole tullut. Muut huumausaineet ovat sitten täysin kiellettyjä, joka sopii minulle täysin. Olen nähnyt mitä tupakka on tehnyt isälleni useampien vuosien aikana ja en halua itse kokea koskaan samaa.

Muutan tosin heti pois sopivan tilaisuuden tullessa. En enää montaa vuotta tätä menoa jaksa (perheessä siis yhteensä kolme lasta).

Minusta on outoa se, että jotkut kaverini, joilla on pieniä veliä tai siskoja, eivät käytä tarpeeksi kovia otteita heidän kanssaan. Taaskaan en tarkoita hakkaamista, enkä tällä kertaa edes korvapuustia. Esimerkkinä yksi kaverini, joka asuu Helsingissä, ja tulee aina kesäksi tänne Rovaniemelle. Hänellä on 3v. pikkuveli, ja kun käyn heillä, ja hän on tulossa sen jälkeen meille, hänen pitää ladella jotain tekosyitä pikkuveljelle, että pääsisi lähtemään.

Eikö olisi yksinkertaisempaa vain lähteä, ja jos pikkukaveri yrittää mukaan, nostaa vain hänet sisälle, ja sanoo että sinä et tule matkaan.
Ajatelkaapa hiukan jos lapselle aina valehdellaan, ja yritetään sepittää jotain, että voisi tehdä jotain ilman seuraa, että mitä siitä seuraa.

Myös muutamalla muullakin kaverilla on pikkuveliä tai -siskoja, ja myös heidän vanhempansa ovat samanlaisia.
On se parempi lapselle sitten myöhemmässä vaiheessa, että hän jää sisälle itkemään sitä, että ei päässyt matkaan, kuin se, että isoveli sanoo, että käyppäs kattoo mikä tuolla on, ja sillä välin on kadonnut kuin pieru Saharaan.

Jos multa kysytään, niin fyysiset rangaistukset on varmaan surkeimpia tapoja lapsen kasvatuksessa, toinen on se että on liian ankara joissakin rangaistuksissa. Se riittää aika pitkälle ettei anna periks, jos lapsi kokoajan kinuaa karkkia tai muuta hyvää, nykyään vähän liian monet vanhemmat ei osaa kasvattaa lapsiaan.
Mut on kasvatettu aika vapaasti, mitään kotiintulo aikoja ei oo koskaan edes ollu, tai muutenkaan mitään mitä yleensä muilla lapsilla/ nuorilla on... eikä musta mitään onkelma nuorta oo tullu, paitsi aika kovapäinen.

wiipe_ kirjoitti:Nykykielessä ehkä, se on rosvottu, raiskattu ja pilattu. Tuo kuvailemasi on paremmin ilmaistuna teiniangstia (ivattua, vähättelevää, pilkallista ja liioiteltua vitsinvääntöä pahasta olosta). Ahdistus on btw aika kankea suomennos, yleistys angstista.

.

Nykyisessä nuorisokulttuurissahan suunnilleen nauretaan, kun tyyppi vetää ahdistuksensa takia valtimot auki.

En itse voi oikeastaan antaa kritiikkiä tai kehua kasvatukseeni, mutta voin sanoa, että liian lepsu on melko lähellä kuvausta.

Olen lellitty lapsi ja osaan tiedostaa sen. Vaikka koneeni onkin lähes kymmenen vuotta vanha ja kovotkin ovat alle 20 gigaa. Mutta monissa muissa asioissa vanhemmat tukevat minua. He antavat minulle lähes joka toinen kuukausi rahaa vaatteisiin sekä ostavat aina 500g irtokarkkia viikonlopuksi. Ne ovat siis yhteisiä karkkeja joista suurimman osan syön minä ja isä.

Kasvatus on ollut melko vapaata, ainoa asia mistä he ovat todella huolehtineet on koulunkäyntini - että todella pääsen siihen ammattiin mikä itseäni eniten kiinnostaa.

Hyviä esimerkkejä siitä että olen lellitty ovat mm. lähes 3000e maksava skootteri, markkinoiden paras skootteri. Sekä se että äiti ja isä ostavat minulle aina kaikki harrastustarpeeni kun tarvitsen uusia varusteita jos vanhat ovat pienet tai hajalla.

Kotitöitä teen sen verran että pidän huoneeni siistinä ja jos olohuoneessa sattuu olemaan roskia kannan ne roskikseen ja mahdollisesti vien roskat ulos.

Vapaakasvatus on minun kohdallani aina toiminut, olen saanut aloittaa aina uusia harrastuksia ja vanhempani ovat tukeneet minua niissä - tietenkin pienellä varauksella.

EDIT: Olen ainoa lapsi jos se nyt jotakuta kiinnosti.
Tunnen erään perheen jossa asuva poika on todella lihava. Hänen äitinsä ostaa hänelle joka viikko 3l limua - lightia tietenkin. Jos hän näkee poikansa juovan jtn muuta kuin lightti limua niin pojalta lähtee viikkoraha/kuukausiraha.

Hän harrastaa erittäin kalliita lajeja. Mm. sukellusta, jossa pelkkä koulutus on todella kallis sekä happipullot, puvut ym. Sekä airsoftia, jossa hänellä on kaasukäyttöinen dessu, kolme eri pukua, liivit, reisikotelo sekä maiharit ja maski. Sen lisäksi myös paintballia - hän aloitti sen 700e aseella, 180e puvulla ja 70e hanskoilla. Mielestäni lasta pitäisi ohjata enemmän harrastuksiin jossa järjestetään kunnon ohjausta ja lihaskuntoharjoituksia.

Ko. kaveri on todella ärsyttävä, leijuu sillä että hänen isänsä ostaa joka kolmas vuosi uuden auton ym.