Yleisessä keskustelussa on ollut keskustelua maailmanvalloituksesta, kommunismista, suurista hallitsijoista ja niin edelleen. Mielenkiintoisia keskusteluita (ensimmäistä mainittua lukuunottamatta) ne ovat olleet jo yleisellä puolella, joten lienee syytäkin odottaa että me sumppikuppilaiset höyryävine kahvikuppeinemme sohvamarttakerhoillessamme saisimme vieläkin mielenkiintoisempaa keskustelua aikaiseksi. Katsotaan?
Kysymys siis todellakin kuuluu, millainen olisi täydellinen maailma? Tai ehkä lähteäksemme hiukan matalemmalta: olisiko täydellinen maailma mahdollinen?
Tottakai kyse on eniten siitä miten kukin maailmaa katsoo, millaisilla arvoilla puntaroi kanssaeläjiä ja miten suurta kiintymystä ja välinpitoa ylipäätään kohdistaa maailmaa kohtaan. Mitä enemmän mielipiteitä sen enemmän ja parempaa, kirjavampaa keskustelua.
Mainittakoon toki sekin etten tarkoita tätä topikkia tappelutantereeksi "mä räjäytän ruotsin!!", "kommunismi on perseestä!! mitä vittua sitten onkaan!!" ja "hitler oli hupsu :>>". Osoittakaa kuuluvanne tänne, näyttäkää kyntenne ja täyttäkää taivas raikumaan yhdentekevällä sunnuntailörpöttelyllä, sopivan vakavalla äänensävyllä tietenkin.
--- -- ---
Kaikki kaiketi ymmärtävät muodostuvan kuvion kun yhteen liitetään symbolisina arvoina kolme mainitsemaani asiaa: maailmanherruus, kommunismi ja suurmiehet. Kuten mainittu jo, kommunismi on tuossa siis vain symboloimassa yhteiskuntajärjestelmää, aatetta, ideologiaa, yhteistä uskoa - ei kommunismia itsessään.
Minusta parempi maailma vaatisi ihmisiltä enemmän. Vanhan jauhantaahan se on mutta me täällä hyvinvointivaltioissa elämme kehitysmaiden kustannuksella. Kulutamme heidänkin edestään. Näkisin siis että täydellisen maailman lähtökohta olisi pyrkiä siihen että jokaisella on tarvitsemansa, mikä toisaalta on hassua koska ihmisellä on luonteensa, kerran saadusta ei enää vapaaehtoisesti luovuta. Siksi minä rinnastan tähän aiheeseen nuo jo pariin otteeseen jauhetut kolme asiaa. Ensin on otettava jostain, ennenkuin voi antaa jonnekin.
Rakennan siis oman postaukseni noiden kolmean asian ympärille. Maailmanherruus mahdollistaa radikaalit toimet, ideologia antaa yhteiskunnalle jotain mihin uskoa, minkä mukaan toimia ja ennenkaikkea syyn olla valittamatta. Suuren hallitsijan osuus on tuoda sanoma kansalle, suuri hallitsija on siis yhtä kuin rakastettu hallitsija.
En tee tästä liian pitkää romaania näin ensihätään ettei koko topikki kaadu pitkän-tekstin-kammoisten-järkytykseen. Hyvänä aloituksena mielipiteelleni nostin siis tasa-arvon, sekä tarvittavat ainekset sen toteuttamiseen.







