Jos ihmiset eivät voi olla täydellisiä , niin miksi maailma voisi olla? Joten periaatteessa kaikkien ihmisten pitäisi olla täydellisiä , täydellisen maailman saavuttamiseksi. Itse ajattelen ainakin näin.

Ihmisten pitäisi todellakin olla parempia/parantaa nykyhetkeään jos haluttaisiin saavuttaa täydellinen maailma: Ei sotia , ei nälkää , ei maita , ei teollisuutta. Minusta täydellinen maailma on mahdoton , ei se vain ole mahdollista. Liian paljon parannettavaa tämmöiselle yhteiskunnalle.

Mielipiteitä on kullakin.

Täydellistä maailmaa ei ole olemassa, koska tosiaan, täydellisessä maailmassa pitäisi olla erilaisia persoonia jotka osaisivat eri asioita, mutta sitten taas jotkut persoonat tappelevat keskenään, eikä maailma olisi täydellinen.

Lisäksi, jos ei olisi pahuutta, maapallo ylikuormittuisi koska kukaan ei kuolisi ikinä.

Jos ei olisi hyvyyttä, maapallo kuolisi myöskin.

Jos molempia on sopiva annos, ei siltikään kukaan olisi tyytyväinen, sillä aina on jokin joka on eri mieltä toisten kanssa.

Se on hyvin subjektiivista mikä olisi täydellinen maailma. Jonkun mielestä sosialismi on ratkaisu, toisen mielestä vapaamarkkinatalous on tie onneen ja vielä eri uskonnot ja muut ideologiat päälle...

Jos ihmiset saataisiin olemaan samaa mieltä keskenään ei syntyisi konflikteja. Mutta yksilöllisyys katoaisi ja ihminen on hyvin riidanhaluinen eliö. Ja minunkaan mielestä tämä ei toimisi, ellei ihmisiä aivopestäisi todella tehokkaasti.

Täydellinen maailma olisi Platonistinen. En tosin haluaisi asua siellä, mutta ekologian kannalta se olisi paras ratkaisu.

Miksi kaikki luulevat, että täydelliseen maailmaan EDES kuuluisi ihmisiä?

Ayame kirjoitti:Miksi kaikki luulevat, että täydelliseen maailmaan EDES kuuluisi ihmisiä?

Totta. "Täydellisessä maailmassa" ei ensinnäkään olisi ihmisiä. Ja sitä täydellisemmäksi ei maailma varmaan koskaan voi päästäkkään.

Ayame kirjoitti:Miksi kaikki luulevat, että täydelliseen maailmaan EDES kuuluisi ihmisiä?

Minä en luulekaan, mutta en viitsinyt alkaa tarkemmin omaa mielipidettäni selittämään, koska tavalliset ihmiset eivät sitä kuitenkaan ymmärrä. Täydellisyys riippuu täysin näkökulmasta. Ihmisen mielestä täydellinen on useimmiten ihmiselle täydellinen. Itse katson asiaa paljon laajemmalla näkökulmalla. Universumin kannalta ei ole mitään täydellistä ja epätäydellistä, kaikki vain on olemassa.

Täällä olis joskus piirto/kuvankäsittely tms. kilpailu "piirrä täydellinen maailma", osallistuin siihen kuvalla jossa oli yksi läpinäkyvä pikseli. Se ei ollut edes vitsi. Se oli ihan oma näkemykseni asiasta. Kukaan ei vain ymmärrä kummallisia ajatuksiani, kuuluisin ehkä enemmän Tiede.fi foorumille muiden pohdiskelijoiden joukkoon.

Minä en usko, ettei olisi yhtä täydellistä maailmaa, vaan että jokaisella henkilöllä on mielessään se henkilökohtainen Paratiisi jossa on itsellään hyvä olla. Henkilökohtainen paratiisi on kuitenkin minullekin turhan monipuolinen asia selvitellä yhdeltä istumalta, joten en sitä tässä vaiheessa ala raapustelemaan puhtaaksi.

Aluksi pahoittelen kovasti sitä, etten lukenut koko viestiketjua läpi suurella ajatuksella, vaan ajattelin heti alkaa hahmottelemaan omaa näkemystäni täydellisestä maailmasta.

Jos aloitetaan hieman "mitättömämmällä" suunnitelmalla täydellisestä valtiosta. Olen hyvin innokas lukemaan utopistisia kirjoja ja ehkä kirkkaiten mielessäni on Platonin jo tunnetuksi tullut Valtio. Jotkin näkemykseni saattavt siis olla samankailtaisia.
Tässä ehkä välttämättömimpiä piirteitä, joita odottaisin näkeväni ihannevaltiossa. Lisättävää tulee varmasti vielä myöhemmässä vaiheessa:

Asuminen ja työelämä
1. Työt jaetaan kahteen tai kolmeen osaan vaativuutensa ja kouluttautumismahdollisuuksiensa perusteella. Samaan luokkaan voisivat kuulua esim. lääkärit ja opettajat, koska molemmat tekevät erityisen tärkeää työtä. Toinen luokka taas voisi olla esim. sairaanhoitajat ja siivoojat, jotka eivät vaadi paljonkaan koulutusta. Työn pitäisi kuitenkin olla samanarvoista, eikä toista ihmistä saisi asettaa huonompaan asemaan koulutuksensa vuoksi.
2. Töissä vallitsisi tasa-arvo. Miesten ja naisten töitä ei erotella, vaan jokainen saa tehdä haluamaansa työtä kokematta syrjintää. Palkoissa ei myöskään saisi olla sukupuolesta johtuvia suuruuseroja.
3. Riittävä työterveyshuolto, joka eliminoisi masentumiset ja muut työkyvyttömyyteen johtavat seikat.
4. Valtion tuki riittävään uudelleenopiskelumahdollisuuteen. (eriää suuresti Platonin näkemyksestä, sillä hän ei olisi suonut montaa ammattia yhdelle ihmiselle)
5. Rohkaisua perheenlisäykseen. Tarpeeksi rahallista tukea ja kunnollinen loma vanhemmille, jotta voivat kasvattaa rauhassa lapsiaan.
6. Jokaiselle taattava katto pään päälle sekä jokapäiväinen leipä.
7. Aktiivisempi apu työttömille -> kunnat saisivat suorastaan tyrkyttää tarjolla olevia työpaikkoja
8. Yrittäjyyttä tuettava kaikin mahdollisin tavoin. Mm. maatalous saatava taas kukoistamaan.

Media
1. Juorulehtien tekstejä rajoitettava. Herjaavat valheelliset tiedot pois suht. ankaran sensuurin toimesta.
2. Paljon ajankohtaista tietoa nuorille ymmärrettävässä ja kiinnostavassa muodossa.

Koulujärjestelmä
1. Edelleen pakollinen peruskoulu, jonka jälkeen mielestäni pitäisi pakolliseksi määrittää vielä jokin oppilaitos. Nuori saisi vaikkapa päättää, meneekö lukioon vai ammatillisiin opintoihin, mutta lojumaan ja laiskottelemaan ei saa jäädä.
2. Pakkoruotsi pois. Edelleen joku uusi kieli yläkouluun siirryttäessä, mutta vaihtoehtoja pitäisi olla.
3. Uskonnonopetukselle saatava vaihtoehto. Opilas saisi valita haluaako hän opiskella uskonnon sijasta esim. filosofiaa tai jotakin aivan uutta ainetta, jossa olisi yhdistettynä erilaisia teorioita maailman synnystä, sekä kasvatusta itsenäiseen ajatteluun ja kriittisyyteen.
4. Lukiossa oppilan pitäisi saada valita opiskelemansa aineet. Tietenkin tietty määrä pakollisia aineita, mutta tulevaan ammattiin perehtymisen pitäisi alkaa selvemmin jo tällä opiskelun asteella. OPOjen ammattitaitoa tulisi jollakin tapaa lisätä, jotta he osaisivat antaa asiallisia neuvoja tulevaisuutta koskien.
5. Ruokailuun tulisi panostaa siten, että oppilaat kävisivät mielellään syömässä.

Hallinto
1. Hallitsijoiksi valittaisiin kerrallaan 10 ihmistä kansanäänestyksellä. Ehdolle ei saisi asettua kuka tahansa, vaan hallitsijan tulisi ehdottomasti olla erittäin sivistynyt ja tarkasti perehtynyt eri filosofien näkemyseroihin sekä historian negatiivisiin tapahtumiin. Ihmisellä tulisi myös olla kivenkovaa ammattitaitoajostakin alasta. Hallitsijakaarti voisi siis koostua vaikkapa lääketieteen tohtorista, korkeakoulun opettajasta, filosofista, huippukemististä, ydinfyysikosta yms. Mukana saisi olla myös joku, joka on erityisen hyvin perehtynyt elävään elämään ja ihmisten tarpeisiin.
2. Päätösten teko alkaisi siten, että on kysymys, johon demokratialla haetaan lustava vastaus. Kymmenen ihmisen varsinainen hallinto sitten pohtisi asiaa eri näkökulmista ja julistaisivat loppulisen päätöksen, joka palvelisi mahdollisimman tarkasti valtion yhteistä hyvää.
3. Vain yksi puolue.

Muita uudistuksia
1. Suomi yksikieliseksi.
2. Kirkko erotetaan valtiosta. Toki uskonnollista toimintaa saisi vielä olla, mutta se ei millään tavoin saisi vaikuttaa valtion toimintaan.
3. Uusioenergian käyttöä lisättävä huomattavasti.
4. Joukkoliikenteen hinnat matalammiksi. Linja-auton ja junan tulisi olla helposti ja esteettömästi käytettävissä, eikä korkeiden hintojen näin ollen pitäisi vaikuttaa yksityisautoilun lisääntymiseen.
5. Armeijan käyttöä lisättävä. Esim. suurimmat mielenosoitukset voitaisiin ratkaista puhtaasti voimalla, mikäli mikään muu ei enää tepsi. Pois siis poliisien epätoivoiset yrityksen pippurisuihkeen ja pamppujen avulla kansan hallitsemisesta.

Enempää en nyt tältä osin jaksa kirjoittaa, sillä alkavat ajatukset mennä pahasti solmuun. Korostan nyt, että tämä on vain hahmotelma ja puutteita löytyy aivan varmasti useampikin kappale. Vaikka kovasti tykkäänkin ajatella ihannevaltiota ja -maailmaa, niin en usko sen enää tässä kehityksen vaiheessa olevan (valitettavasti) millään muotoa mahdollinen.

ewelynea. kirjoitti:---

Foorumilla ei ole pitkään aikaan ollut mitään yhtä mielenkiintoista luettavaa.

Ainoa asia joka sinulta jäi periaatteessa huomiotta on kansan käytännön varallisuuserot. Vaikka perusansiotulot tasattaisiin, samasta työstä alettaisiin maksamaan kaikille samaa palkkaa, etc, niin vapaa markkinatalous johtaa väistämättä siihen, että osa ihmisistä vaurastuu ja elävät näin parempaa elämää, elleivät yhteiskunnan suoranaisella suosimisella, niin vähintään käytännön tasolla yltäkylläisyydellä ja rajoittamattomalla valinnanvapaudella. Toinen ääripää rikastumisella on tietenkin köyhtyminen, mikä esimerkiksi suurilapsisissa perheissä tulisi epäilemättä vastaan. Tämän tasaaminen varainsiirroilla saa oleellisen näkökulman seuraavassa kappaleessa:

Otit myös filosofiaa ilahduttavasti esiin. Mikä sinun kantasi on progressiiviseen verotukseen? Sehän käytönnäntasolla tasoittaa toki yhteiskuntaa, mutta täällä Suomessakin ylistetään markkinataloutta, ja silti yhteiskunta puuttuu kansalaistensa omistusoikeuteen, ja vie osalta (enemmän tienaavilta) enemmän, vaikka kaikki saavat käytännössä kuitenkin täsmälleen samat palvelut vastineena. Enemmistö riistää vähemmistöjä. Kyseenalaista demokratiaa, ja auttaa ymmärtämään miksi esimerkiksi Aristoteles paheksui demokratiaa.

Armeijan, ja ylipäätään valvonnan ja kurin tiukentamisesta minulla on sellainen näkemys, että se on yhteiskunnan heikkouden merkki. Millä periaatteella yhteiskuntaa ikinä johdetaankaan, on se yksinkertaisesti epäonnistunut, jos sitä joudutaan pitämään pystyssä väkivalloin. Sama asia koskee ulkopolitiikkaa. Todellinen aate leviää esimerkillään, ei väkivalloin, ja vähintään oman kansan täytyy haluta elää omassa yhteiskunnassaan, vapaasta tahdostaan.

Itse maailma on pelkkä kulissi, jonka tekijöinä ovat ihmiset - tuo raaka, epäoikeudenmukainen ja kaikinpuolin inhottava rotu. Varsinainen täydellisyys saavutettaankin vasta sitten, kun kaikki nollautuu alkutilanteeseensa itse elämän voittaessa. Tällöin ihmisen hatara kädenjärki hiljalleen murenee, piirrot joiden piti olla niin mahtavia, yhteiskunnat joiden piti olla kuolemattomia, murenevat hiljalleen galaktiseen hämärään. Vaikka toisin kuin ihmiset luulevat, kaikki menettää lopulta merkityksensän vaipuen tomuksi iäisyyden loppumattomaan mereen.

Kun puhutaan ihmisten luomasta täydellisestä maailmasta, puhutaan paradoksista. Tätä seikkaa onkin sivuttu kirjallisuushistoriassa esimerkiksi suosikkiteoksissani 1984, Uljas uusi maailma ja Fahrenheit 451. Kaikkien onnellisuuden osa-alueiden saavuttamisen hinta on tietämättömyys, tietämättömyys on voimaa, sota on rauhaa ja vapaus orjuutta.

Täydellisen maailman ensimmäinen peruste on tasa-arvo, jonka saavuttamiseksi nykyinen yhteiskuntajärjestelmä olisi nujerrettava täysin. Kuten tasa-arvoista yhteiskuntaa rakennettaessa on aina käynyt, lopputulemana on "että kaikki ihmiset ovat yhtä tasa-arvoisia, toiset ovat vain tasa-arvoisempia kuin toiset". Niin sanotusti "täydellisessä maailmassa" jokainen on tyytyväinen asemaansa - tyytyväisyyden hinta on kuitenkin vapauden menettäminen (kts. Huxleyn Uljas uusi maailma). Ajatuksen, mielipiteen - kaiken tämän - voima on nujerrettava, tyytyväisyys maksimoitava, ajatuksia kontrolloitava. Elämän pitäisi olla suunniteltu etukäteen yllätyksettömästi käänteitään myöten. Kuten edellä, palaan jälleen Huxleyn teokseen Uljas uusi maailma. Juuri tässä kirjassa ihminen on liukuhihnalla syntyvä tuote, jolle on käytännössä määritelty hinta, kasti. Nautinnot ovat keinotekoisia, kulutus loputonta, ihmiset sisältä tyhjiä mekanismeja joille on määritetty viimeinen käyttöpäivä. Kannattaako täydellisyyden saavuttamisesta maksaa vapauden hinta on kysymys, johon tullaan todennäköisesti törmäämään vielä joskus myös konkreettisesti. Ihminen omaa halun hallita - vain hallitsijat vaihtuvat - mutta kun lopulta kehittyy niin voimakas järjestelmä ettei sitä voi kaataa, se alkaa vainoharhaisesti ja järjestelmällisesti tuhoamaan vastustajansa. Jos jonain päivänä tämä koneisto päättää aloittaa myös ihmisen luonteen ja ajatusten kontrolloinnin, se todennäköisesti onnistuu kitkien vähitellen epätoivottuja ominaisuuksia ihmisistä (vrt. Hitlerin natsi-Saksa). Tartun jälleen Orwellin kirjaan 1984 jonka tajunnanräjäyttävässä loppukohtauksessa kirjan päähenkilö - totalitaristista yhteiskuntaa vastustanut - tunnustaa lopulta kidutettuna, murrettuna vilpitöntä rakkautta tälle totalitaristiselle järjestelmälle. Kyseisessä kirjassa esitetään teoria, että toisinajattelioiden tuhoaminen on yhteiskunnalle järkevää vasta silloin kun heidät saadaan käännytettyä. Muuten näistä asiansa vuoksi kuolleisa tulee marttyyrejä, ihmisiä jotka toimivat esimerkkeinä uusille toisinajattelijoille.

ewelynea. kirjoitti:Herjaavat valheelliset tiedot pois suht. ankaran sensuurin toimesta.

Sensuuri on ensimmäinen esiaste täydelliseen totalitarismiin. Kun lehdistön vapautta aletaan vähitellen murentamaan, lopulta käsissä olevan vain vallitsevan puolueen propagandaa kera alati muuttuvan historian.

ewelynea. kirjoitti:Vain yksi puolue.

Tällöin niin sanottu demokratia nujerrettaisiin, ja puolueen totuudesta tulisi koko kansa virallinen totuus. Puolueen sanoessa asian X tänään tavalla Y ja huomenna tavalla P, tavasta P tulisi tietenkin oikea. Yksipuoluejärjestelmän lopputulema on nähty esimerkiksi Mussolinin kipparoimassa fasistisessa Italiassa, Hitlerin johtamassa natsi-Saksassa tai Stalinin hallinnoimassa neuvosto-Venäjässä. Kannattiko?

ewelynea. kirjoitti:Armeijan käyttöä lisättävä. Esim. suurimmat mielenosoitukset voitaisiin ratkaista puhtaasti voimalla, mikäli mikään muu ei enää tepsi.

Tilalle konepistooleja, kiväärejä ja nyrkkirautoja sekä kasoittain maastokuosisia armeijan miehiä? Tervetuloa Burmaan!

Sivusit viestisi lopussa myös uskonnon roolia "täydellisessä maailmassa". Uskonto on vastaus suurin kysymyksiin joihin tiede ei kykene vastaamaan. Uskonto täyttää elämän aukot, pimeyden ja tietämättömyyden. Siksi se on saanut niin suuren roolin kautta maailmanhistorian. Jos jossakin järjestelmä kyettäisiin kanavoimaan uskonnon aikaansaamat tunteet hallitsevaa puoluetta kohtaan, tilanne olisi katastrofaalinen ja loputon. Eikä ollenkaan mahdoton.

MJ

Mahlainen jarruton kirjoitti:---

Ihanaa, joku oikeasti vastaa minulle! Kuten sanoin, kirjoitukseni oli vain hahmotelma ja myönsin sen sisältävän paljon puutteita.
Tähän alkuun sanon jo, että olen kertonut, etten ole suoranainen demokratian kannataja, sillä nykypäivänä se harvoin toteutuu sellaisena kuin pitäisi. Yksi puoli, josta en myöskään siinä pidä on se, että väkisin on aina se vähemmistö, joka voi hävitä vaikkapa yhdellä prosenttiyksiköllä. Onko silloin enemmistön voitto reilu? (Pahoittelen, etten osaa muotoilla asiaa, mutta toivottavasti ymmärsit)

Veikkaan, että yksi harvoista teistä ihannevaltioon voisi olla hyvin toimiva ja jonkin verran pehmennetty versio totalitarismista - niin karua kuin se onkin. Fakta on kuitenkin se, että ihmiset esittävät mielellään mielipiteitä ja tuovat äänensä kuuluviin. Kun on tarpeeksi monta toisistaan eriävää mielipidettä, syntyy väkisin riita, joka horjuttaa ihannevaltiota kohti täydellistä katastrofia. Toisin sanoen, mikäli ihmiset olisivat suht. yksimielisiä asioista, sopu säilyisi. Mikäli media vaikuttaisi tarpeeksi tehokkaasti ihmisten alitajuntaan, yksimielisyyttä syntyisi. Kuulostaa kamalalta, mutta näinhän se on.
Mainitsin myös, että ne 10 hallitsijaa olisivat kaikki jollain tapaa ammattitaitoisia ja yrittäisivät parhaansa mukaan ajaa ihmisten yhteistä hyvää. Sanoin myös, että päätöksiin otettaisiin selkeät suuntaviivat koko kansan äänestyksellä. Ihmiset saisivat siis ainakin pienimuotoisesti vaikuttaa siihen, mitä valtiossa oikeastaan tapahtuisi.

ewelynea. kirjoitti:Armeijan käyttöä lisättävä. Esim. suurimmat mielenosoitukset voitaisiin ratkaista puhtaasti voimalla, mikäli mikään muu ei enää tepsi.

Ensin puhutaan ja jos ei auta, niin tapellaan. Tämä oli se, jota yritin tuoda esille. En siis tarkoittanut sitä, että kun riitainen sakki ilmaantuu näköpiiriin, käy armeija sen sieltä lahtaamassa.

Uskon vakaasti siihen, ettei uskonnolla olisi yhtä vahvaa jalansijaa esim. Suomessa, mikäli sen opettamista ei aloitettaisi jo niin varhaisessa vaiheessa ihmisen kehitystä. Mikäli uskonnonopetus syrjäytettäisiin toisella teorialla ja "myytäisiin" oikein, olisi sillä pian vähintään yhtä vahva asema. Ei 7-vuotias osaa torjua Darwinin teoriaa yhtään sen paremmin, kuin kreationismia.
Anteeksi, jos unohdin vastata johonkin argumenttiisii, mutta yritin parhaani

wiipe_ kirjoitti:---

Verotuksen unohdin tosiaan kokonaan!
Verotus on varmasti asia, joka helposti epäonnistuessaan kaataisi ihanneyhteiskunnan. Tässä täytyy nimittäin miettiä hyvin tarkkaan, kuinka lähtee asiaa lähestymään ja mitä oikeastaan tavoittelee. Jos pyrkimyksenä olisi jatkaa mahdollisimman pitkälle varallisuuserojen tasoittamista, olisi käyttöön varmastikin otettava progressiivinen verotus. Nyt täytyy kuitenkin myöntää, että verojen osa-aslueella minulla on vielä niin paljon katvealueita, etten oikein uskalla ottaa kovin vahvasti kantaa. En itse joudu vielä veroja maksamaan, joten käytännön kokemuksella en voi sanoa oikein mitään. Pahoittelen, etten voi antaa täydellistä vastinetta kirjoitukseesi.

Tuossa väkivalta-asiassa olet kyllä toisaalta aivan oikeassa, mutta jos ihmiset ovat osoittamassa mieltään, niin millä sen kiihkomielisen väkijoukon loppujen lopuksi saa kuriin? Ketä he suostuvat kuuntelemaan? En usko, että vaikka puhujanpönttöön asettuisi itse Sokrates esimerkkeineen, kansa ainakaan aivan heti siitä hiljentyisi.

Nyt pitää tarttua tähänkin topicciin.

ewelynea. kirjoitti:Toisin sanoen, mikäli ihmiset olisivat suht. yksimielisiä asioista, sopu säilyisi.

Totta, tämä voisikin toimia papukaijojen keskuudessa. Mutta ihmisten ei, koska on aina olemassa

a) Päteviä ihmisiä
b) Vallanhimoisia ihmisiä, jotka eriää yleistä mielipidettä vain päästäkseen valtaan
c) Ah niin ihanat toisinajattelijat, jotka väkisinkin vääntää erilaisia mielipiteitä asioista

Eikä maailmassa ole varmaan yhtään asiaa, mistä kaikilla on sama mielipide, vaikka noita kolmea edellämainittua ei olisikaan.

ewelynea. kirjoitti:Mikäli media vaikuttaisi tarpeeksi tehokkaasti ihmisten alitajuntaan, yksimielisyyttä syntyisi.

Tehkäämme ihmisistä aivopestyjä zombeja, jahowl!

Hassua, että sinun täydellinen maailma on minun painajainen. Oma "täydellinen maailmani" olisi ehkä joku falloutin/mad maxin tapainen, jossa ei ole mitään järjestystä. Kaikki tekee mitä lystää. Olisi se ainakin mielenkiintoisempi maailma, kuin tämä nykyinen. Olisihan se perseestä elää siellä, mutta kaikkea ei voi saada. Mielenkiintoisinta olisi nähdä, kuinka yhteisöt muodostuu taas kaupungeiksi, kaupungit valtioiksi, ja että minkälaisia niistä tulee.

Toisin sanoen täydellistä maailmaa ei olekkaan. Toiseen suuntaa kun kumartaa, toiseen näyttää persettä. Mutta jos kaikilla menee huonosti, niin ainakin olisi täydellinen tasa-arvo, ei olisi kateutta jne.

Fineday kirjoitti:---

Ilman muuta on toisinajattelijoita ja valtaa janoavia, mutta näihinkin voisi löytyä ratkaisu. Miksei se valtaa janoava tai se pätevä ihminen asettuisi ehdolle hallitukseen, jolloin he saisivat ehkä mielipiteensä kuuluviin? Ja mietitäänpä historiaa sinänsä. On ollut toisinajattelijoita, jotka ovat esittäneet maailman avaruusolijoiden luomaksi. Okei, joku uskoo tähän, mutta eihän tämäkään väite ole saavuttanut loppujen lopuksi kovin suurta suosiota. Esimerkillä haen sitä, että ilman muuta eriäviä mielipiteitä löytyy, mutta vaaditaan aika paljon, että se lyö läpi muiden ihmisten tietoisuuteen. Mikäli mediassa vallitsee kova sensuuri, ei nämä "uudet aatteet" kovin helposti lipsahda niiden potentiaalisten toisinajattelijoiden korviin.

Ja tuosta zombi-asiasta. Ihminen ei ole täydellisesti hallittavissa omistaessaan omaa tahtoa ja mielipiteitä. En osaa oikein tähän kirjoittaa mitään muuta, koska tiedän kaivavani jo nyt maata jalkojeni alla.

Kuten jo aiemmin sanoin, "tämä on vain hahmotelma ja puutteita löytyy aivan varmasti useampikin kappale" sekä "en usko sen (ihannevaltion) enää tässä kehityksen vaiheessa olevan (valitettavasti) millään muotoa mahdollinen". Tällä valtiokaavalla onnistuttaisiin mahdollisesti lisäämään tasa-arvoa yms, mutta olet oikeassa sanoesssasi "Toiseen suuntaa kun kumartaa, toiseen näyttää persettä".

ewelynea. kirjoitti:Tähän alkuun sanon jo, että olen kertonut, etten ole suoranainen demokratian kannataja, sillä nykypäivänä se harvoin toteutuu sellaisena kuin pitäisi. Yksi puoli, josta en myöskään siinä pidä on se, että väkisin on aina se vähemmistö, joka voi hävitä vaikkapa yhdellä prosenttiyksiköllä. Onko silloin enemmistön voitto reilu?

Jos et ole tyytyväinen esimerkiksi Suomen yhteiskuntajärjestelmään, millaisena demokratian sitten pitäisi toteutua? Kun puhutaan jo olevista valtiomuodoista, Suomessa toteutuva länsimainen demokratia on ehdottomasti yksi parhaita. En voi sanoa kaipaavani olgiarkia-Venäjän, diktatuuri-Kuuban taikka edesmennen Neuvostoliiton valtiojärjestelmää kotoisaan Pohjolaamme. Voitko sinä?

ewelynea. kirjoitti:Veikkaan, että yksi harvoista teistä ihannevaltioon voisi olla hyvin toimiva ja jonkin verran pehmennetty versio totalitarismista - niin karua kuin se onkin. Fakta on kuitenkin se, että ihmiset esittävät mielellään mielipiteitä ja tuovat äänensä kuuluviin.

Kun aletaan nostaa pöydälle sana totalitarismi (eli kaikkien elämänalojen täydellinen kontrolli), voidaankin kysyä, kenen ihannevaltio olisi totalitaristinen? On liki varmaa, että mitä pidemmälle totalitarismi pääsee kehittymään sitä julmempia muotoja se saa. Lopulta sellainen ihmiselämän perusarvo kuin vapaus on menetetty, ja yksityisyys vain hämärä käsite historiassa. Olisiko tälläinen kehitys pidemmän päälle järkevää, se kannattaa ehdottomasti kyseenalaistaa.

ewelynea. kirjoitti:Toisin sanoen, mikäli ihmiset olisivat suht. yksimielisiä asioista, sopu säilyisi. Mikäli media vaikuttaisi tarpeeksi tehokkaasti ihmisten alitajuntaan, yksimielisyyttä syntyisi.
Sanoin myös, että päätöksiin otettaisiin selkeät suuntaviivat koko kansan äänestyksellä. Ihmiset saisivat siis ainakin pienimuotoisesti vaikuttaa siihen, mitä valtiossa oikeastaan tapahtuisi.

Mielestäni lehdistön- ja mielipiteenvapaus ovat yksi tärkeimmistä asioistamme nyky-yhteiskunnassamme. Asialehdet tarjoavat yhteiskuntaan sellaisen perspektiivin, jota olisi mahdoton saavuttaa totalitaristisessa yhteiskunnassa. Kun puhumme media vaikuttamisesta ihmisen alitajuntaan, mitä merkitystä olisi niin sanoituilla kansanäänestyksillä, jos ihmiset olisivat aivopestyjä valtion sätkynukkeja? Millaisena itse pidät nyky-Venäjän tilannetta? Propaganda täyttää kadut, politiikka on muutaman ihmisen sisäpiiripeliä, äänestykset silmänlumetta - ja me puhumme nyt demokraattisena itseään pitävästä valtiosta!

ewelynea. kirjoitti:Ensin puhutaan ja jos ei auta, niin tapellaan. Tämä oli se, jota yritin tuoda esille. En siis tarkoittanut sitä, että kun riitainen sakki ilmaantuu näköpiiriin, käy armeija sen sieltä lahtaamassa.

Samaa mallia käytetään tällä hetkellä Venäjällä. Viattomia ja rauhallisia mielenosoittajia saatetaan rahdata syyttä vuosiksi virumaan vankiloihin, sillä valta ja voima on täysin valtion puolella. Armeijan käyttö on venynyt rajanaapurissamme järjettömiin sfääreihin, enkä haluaisi itse näkeväni tämän kaltaista toimintaa ikinä oman kotimaani alueella.

ewelynea. kirjoitti:Uskon vakaasti siihen, ettei uskonnolla olisi yhtä vahvaa jalansijaa esim. Suomessa, mikäli sen opettamista ei aloitettaisi jo niin varhaisessa vaiheessa ihmisen kehitystä. Mikäli uskonnonopetus syrjäytettäisiin toisella teorialla ja "myytäisiin" oikein, olisi sillä pian vähintään yhtä vahva asema. Ei 7-vuotias osaa torjua Darwinin teoriaa yhtään sen paremmin,

Tässä olen osaksi kanssasi samoilla linjoilla. Mielestäni silti täydellienen uskonnon opetuksen antamisen lopetus alaluokilla olisi puhdasta typeryyttä - tämän hetkinen tapa on vain yksinkertaisesti väärä. En voi hyväksyä, että lähinnä vertauskuvallisiksi tarkoitettuja Vanhan Testamentin kirjoituksia luetaan "satuina" ja "totena", ja "opitut" asiat testataan jopa kokeessa! Mielestäni alaluokkien uskonnon opetuksen painopiste pitäisi siirtää tiedonantoon - mitä, miksi, milloin ja minkä vuoksi? Raamattua pitäisi tulkita, ei lukea niin sanottuna helppona versiona satujen muodossa. Tämä on koulujärjestelmämme, ei itse uskonnon vika.

MJ