Accept - Metal Heart



1. Metal Heart
2. Midnight Mover
3. Up To The Limit
4. Wrong is Right
5. Screaming For a Love-Bite
6. Too Hight to Get it Right
7. Dogs on Leads
8. Teach Us To Survive
9. Living For Tonight
10. Bound To Fail
11. Love Child (Live)
12. Living For Tonight (Live)


Yhtyeen Jäsenet:

Udo Dirkschneider - laulu
Wolf Hoffmann - kitara, taustalaulu
Jörg Fischer - kitara, taustalaulu
Peter Baltes - basso, koskettimet, taustalaulu
Stefan Kaufmann - rummut


Elikkäs ajattelin arvostella Acceptin vuonna '85 julkaistun albumin. No..levy alkaakin heti täysillä. Metal Heart biisi onkin levyn parhaimpiin kuuluva. Udon ääni kuulostaa aivan uskomattomalta tykitykseltä. Vahva taustalaulu kertosäkeessä ja rautaiset kitarat jäävät takuulla mieleen positiivisella tavalla. Tunnelma kohdallaan!
Ja onneksi levyn kakkos kappale ei jää laadussa Metal Heartista jälkeen. Midnight Mover (joka on yksi suosikeistani) on vain niin helvetin KOVA biisi. Kappaleen alussa soiva kitara on todella hyvä aloitus kyseiselle biisille. Ja sitten se hetki kun Udo aloittaa laulunsa....aivan upea ääni!!! Ja hän luonnollisesti onnistuu säilyttämään sen aivan biisin viime hetkille asti. Midnight Moverin mieleenpainuva kertosäe on myös todellinen kuuntelunautinto.
3. kappale eli Up to the Limit on myöskin taattua Accept laatua. Ja jos siitä on pakko jotain huonoa keksiä, niin se ei ole yhtä hyvä kuin kaksi levyn edellistä kappaletta. Kuitenkin erittäin mahtava lähemmäs neljän minuutin rautainen tykitys.
Wrong is Right on myös hyvä biisi. Pidän eityisesti kitaroista sen nopeahkossa kertosäkeessä. Myös biisin kitarasoolo on ihan kiva. Tästäkin kappaleesta on vaikea keksiä mitään negatiivista palautetta.
Screaming for a Love-bitessä onkin kitaroilla vähän kevyempi soundi. Koko kappale on hieman rennompi levyn edellisiin verrattuna. Ja se onkin ihan hyvä kevennys neljän rautaisen kappaleen jälkeen. Kertosäe on ihan mukavaa kuunneltavaa. Kokonaisuudessaan hyvä kappale.
Too Hight To Get It Right ei erotu mitenkään erityisemmin muista. Kertosäe kuulosti minulle ainakin hiukkasen tylsältä, mutta plussaa kuitenkin Udon äänestä. Sanotaan nyt vaikka että ihan kohtalainen biisi. Ei erotu joukosta positiivisella, mutta ei myöskään negatiivisella tavalla.
Seuraava kappale eli Dogs on Leads oli minun mielestä ehkä levyn huonoin raita. En mitenkään erityisemmin pitänyt sen kertosäkeestä, eikä sanoituksetkaan oikein miellytä.
Teach us To Survive ei ollut mitenkään erityinen biisi. Kertosäkeestä en oikein pitänyt. Onneksi kappaleesta ei kuitenkaan oltu väkisin väännetty mitään kuuden minuutin biisiä vaan se jäi siihen kolmeen ja puoleen minuuttiin.
Kahden ehkä hiukan "ei niin hyvän" kappaleen jälkeen tuleekin sitten taas yksi ihan hyvä biisi. Yksinkertaisesti Living For Tonight:a voisi kuvailla "perus Acceptiksi". Kertosäkeen Udo laulaa tyylillä (niin kuin aina). Eipä tästä kappaleesta nyt enempää keksi sanottavaa...
Ja onneksi viimeinen kappale onkin kunnon heviä. Itse pidän tästä kappaleesta melko paljon. Kitarat alkavat mukavalla soundilla siinä parinkymmenen sekunnin päästä, ja taustalla kuuluu kunnon...öö....hevi huutoa?....(ei ole oikein termit hallinnassa).......mutta kuitenkin hyvältä kuulostaa!! Kertosäe on yksinkertaisesti rautaa. Bound To Fail on taattua laatua. Vähän tunnelmaa latisti kolmen ja puolen minuutin kohdalla alkava tausta...laulu, ja kitara sooloilu, joka kestääkin biisin loppuun ja vaikka kuinka toivoin että kertosäe vedettäisiin vielä kerran läpi mutta ei!! Kuitenkin hyvä kappale.
Ja koska omistamani levy on remasteroitu versio, sisältää se vielä pari bonus live biisiä, jotka todistavat että Udon ääni toimii myös livenä.

+ Udon laulu
+ Vahvat ja mieleenpainuvat kertosäkeet
+ Rautaiset kitarat
+ Kaikenkaikkiaan hyvä kokonaisuus. Suosittelen!

- Jaa....no jos pakko on jotain keksiä niin levyllä kyllä oli pari ei niin hyvää biisiä

9,5/10

The Doors - The Doors, 1967

Kappaleet

1. Break on Through (to the Other Side) – 02:25
2. Soul Kitchen – 03:30
3. The Crystal Ship – 02:30
4. Twentieth Century Fox – 02:30
5. Alabama Song (Whisky Bar) – 03:15
6. Light My Fire – 06:50

Arvostelu

Omasta kuin Wikipediankin mielestä levy oli synkkätunnelmainen.
Kappaleessa ''Light My Fire'' oli mielestäni hyvät soolot ja sanat, Crystal Ship:lle samat sanat.
''The End'' taas oli hirveän synkkä, mutta hyvä biisi.

Voin sanoa, että jokainen kappale on viiden tähden arvoinen.
Liskokuninkaan ääni on mahtava, ja sopii jokaiseen biisiin.

Jokainen kappale myös toistaa itseään, mutta niihin ei silti voi kyllästyä.

Ja vielä biisistä ''Break on Thorough'' rumpu ja basso sopivat mainiosti yhteen.

Arvosana

5/5

Bon Jovi - Lost Highway


Pari päivää sitten saapui kotiin. Perusjuttuja.

1. Lost Highway
2. Summertime
3. (You Want to) Make A Memory
4. Whole Lot Of Leaving
5. We Got It Going On
6. Any Other Day
7. Seat Next To You
8. Everybody's Broken
9. Till We Ain't Srangers Anymore
10. The Last Night
11. One Step Closer
12. I Love This Town

Siinä biisilista. Bon Jovin 10:s studioalbumi. vuodelta 2007. Viimeisin levy kyseiseltä yhtyeeltä. Oikein kivat soolot biiseissä. Suosittelen kaikkien Bon Jovi -faneille tätä albumia. Varsikin whammy -noiset jäi mieleen. Jotenkin näiden miehien musiikki tuo paremman mielen. Hinta on 10 ja 20 euron välissä riippuen kaupasta.

Lamb of God - Sacrament

Levy on kokonaisuudessaan parempi kuin loistava paketti groove-metallista diggaaville "rättipäille". Levyn tyyli lentää kohtalaisen kauas edellisistä levyista, ainakin omasta mielestäni. Musiikki on nopeaa, mutta vaihtelevaa, ja se tuo kivan lisän tälle albumille. Uudemman tyylisiä biisejä (etenkin 2 ensimäiseen verrattuna) ovat meikän mielestä Walk With Me In Hell, joka on temmoltaan hitaampi kuin aiemmilla levyillä olleet kappaleet, toisena mainitsisin ehkä Blacken the Cursed Sunin, ja ainakin More Time to Killin.

No, sitten itse biiseihin, teen näistäkin pienen arvostelun kaikista, ensiksi tietenkin eka kappale, ja levyn toinen single, WWMIH:
"Take hold of my hand, for you are no longer alone, walk with me in hell!!" Nämä sanat viimeistään saavat ns. kurkun käheäksi ja karjuntaa ulos kurkusta, koska on pakko laulaa, tätä biisiä nimittäin. Sanat osaan melkein ulkoa, ja rytmi menee tuosta vaan. Yli viisiminuuttinen tajunnan räjäyttävä biisi saa tosiaankin Lamb of God fanin sukat pyörimään jaloissa, kun sitten lopuksi saavutaan Randyn kanssa helvettiin, ovat fiilikset katossa. Tämä biisi on kuin huumetta, loistavat sanoitukset ja helvetin hieno musiikki tekevät kappaleesta ylivoimaisesti yhden lamb LoG:in top 3 kappaleeksi.
Tähdet: *****

Toisena biisinä tulee Again We Rise, jota itselläni tulee valitettavan vähän kuunneltua, mutta tässäkin etenkin kertosäe on hienoa tekstiä. Musiikki kuulostaa hyvältä, aika ajoin etenkin kitarariffit ovat nannaa korville. Biisi ei välttämättä kuulu lemppareihini LoG:in arsenaalista, koska se ei anna rummuille tarpeeksi sijaa, vaikka eipä siinä toisaalta mitään. Kappale on kaikinpuolin kuunneltavaa tavaraa.
Tähdet:***

Redneck, mielenkiintoine kappale kieltämättä. Biisi on ehkä levyn vauhdikkain, tai näin nopealla kuunnelmalla voisin näinkin veikata. Biisihän kertoo, Randyn sanoin, musiikki bisneksessä toimivista ihmisistä joiden ego on kasvanut tarepeettoman suureksi. Paljoa minä nyt en tästä biisistä osaa kertoa. Ihan ok kipalea, kaikenkaikkiaan.
Tähdet:***

Hienoa rumputyöskentelyä, en voi muuta sanoa, tässä Pathetic kappaleessa, etenkin alussa, ja muutenkin saattaapi huomata tosissaan kuunnellessaan, että tämän biisin jälkeen voivat jalat olla puuduksissa tupla-basarin rääkkäämisen jälkeen. Hiukan puolenvälin jälkeen tuleva kitarariffi on mitä parasta LoG:in kitarataiturointia.
Tähdet:***

Foot to the Throat, jossa Randyn laulutaito pääsee oikeuksiinsa, jolloin varsinkin kertosäe tempaisee mukaansa, vahvasti. Välittäiset karjaisut ovat nättiä kuunneltavaa minunkin rääkätyille hevikorvilleni. Biisin loppu on perin erikoinen, muttei missään nimessä tiputa biisin arvoa. Hitusen perussettiä parempi satsi, laulun ansiosta, tai sanoitusten niinkin.
Tähdet:***½

Descending ,tässä biisissä suorastaan tykitetään kuunteliaa hemmetin hienolla musikaalisella osaamisella. Etenkin Morton ja nuorempi Adler ovat panneet parastaan kitaratyöskentelyn eteen. Ja biisi vain paranee, sillä seuraava kappale pieksee metallimiehestä paskat pihalle, ja tämä biisi voitelee pullat sopiviksi, kunnes RÄJÄHTÄÄ
Tähdet:****

"Does your god hold a place for us? HELL NO!" Tämä ei enää ole musiikkia, tämä on taidetta. Alku räjäyttää tajunnan, se on varma, ja loppu tekee puolikuoliaaksi, kaikki tämä ainoastaan siksi, että Lamb of Godin äijät ovat kirjoittaneet ja soittaneet biisin, joka tulee toivon mukaan jäämään metallin historiaan, suureksi kultakimpaleeksi jäljemmille groove metalli bändeille. Ottakoon oppia tästä biisistä, sanon silti että mikää ei ikinä tule olemaan tämän veroinen hitti!
Tähdet:*****

Forgotten (Lost Angels) vetäisee uskomattomalla rumpupommillaan heti alussa luulot pois siltä joka erehtyy luulemaan että slipknotin rumpali olisi nopeampi, kuin LoG:in oma Chris Adler, rumpujumala. Biisin nopea tempo antaa väriä muuten hidastempoisemmalle albumille. Kun aloin kuunnella LoG:ia, noin vuosi sitten, oli tämä Omertan kanssa lempibiisini. Minusta tuntuu että jumalan lampaat ovat nakelleet ripauksen taikuutta biiseihinsä, sillä ainkaan minä en kyllästy tämän bändin tuotoksiin millään, etenkään tähän kipaleeseen.

Requiem jatkaa musiikillaan siitä mihin Forgotten jöi, tempo laskee hiukan. Tämä biisi nappaa jalat samantien mukaan biittiin. Sanat ovat taas hienoa kuunneltavaa. Jostakin syystöä en osaa taaskaan sanoa mitään tästä kappaleesta, harmi sinänsä.
Tähdet:***+

Jeh, ehdottomasti levyn paras kappale, ja kärkikolmikon joukoissa muutenkin. More Time to Killin musiikki on jotakin niin uskomatonta, laulu ja sanoitukset iskevät kuin sata salamaa Ja jumalauta, kuunnelkaapas kertosäkeen tupla-bassoa, ei voi enää hienommalta kuulostaa, se ei ole mitään mihinkään verrattavaa. Ylivoimaisesti parasta rumpalointia missään kappaleessa ikinä. Ehkä tupla basari ei ole nopein, mutta pars silti, ikinä. Varsinkin loppua kohden biisi saa meikämannelta ainakin leuat loksahtamaan ja kuolen valumaan, koska järjettömän karjahduksen jälkeen saatananmoinen kitara taustalla ja entistäkin paremman kuuloinen laulu ja rummut siihen päälle. Ei voi muuta sano kuin että ihme homma miten musiikki voikan saada ihmisen onnelliseksi.
Tähdet:*****++

Edellisen biisin jälkeisenä kappaleena tämä menettää ehkä vähän arvoaan, toki mielipidekysymys. Jos päättäisin, vaihtaisin tämän ja MTTK:n paikkoja. Tässä BPM on korkeimpia levyllä, ja se antaa biisille hyvän sävyn. Kappaleen agressiivisuus tempaisee mukaansa, ja levyn loputtua on musiikkiorkkuja tullut niin paljon ettei huvita heti kuunnella mitään, ettei mene fiilis pilalle.
Tähdet:***½

Turmion Kätilöt

U.S.C.H!

1. Vuosi 2008
2. U.S.C.H!
3. Pakanamaan Kartta
4. Kuolleitten Laulu
5. Paha Musta Veri
6. Minä Määrään
7. Destination Hades
8. Kuoleman Päivä
9. Arise
10. Shuttle to Venus (Kikka - Sukkula Venukseen -cover)
11. Hades
12. Alternative End for Your U.S.C.H!
13. Million Dollar Business

Levy alkaa Vuosi 2008-introlla, joka osoittautuu ainakin omaperäiseksi, vaikkei siitä pitäisikään. Kappale alkaa jollain ihmeellisellä kone-vingutuksella, ja taustalla kuullaan outoa särinää. Pian mukaan liittyy ehkä hieman liian yksitoikkoinen melodia, varsinkin, kun sitä toistetaan yli puolet kappaleen kaksiminuuttisesta kestosta. Mutta omaperäisyydestä annetaan plussaa, ja koska kyseessä on TK, ei tähän sovi pettyä.

Jos intro tuntui liian amatöörimäiseltä väkerrykseltä, tai turhalta särinältä, ei U.S.C.H!:in jälkeen ole enää epäilystäkään, että bändi on täyttä tavaraa. Kappale on ehdottomasti levyn yksi kovimmista lätyistä paukauttaen itsensä suoraan intron perään armottamalla riffillä taustalla soidessa poliisiauton sireenit. Pari naistaustalaulajaa yhtyy mukaan ääntelemään rytmissä, mikä luo kappaleelle vieläkin mahtavamman tunnelman, vaikka se voi joidenkin mielestä kuulostaa hieman... homolta. Sanoituksetkin ovat hyvin TK:maisia, ja osuvat mielestäni oikein nappiin Speggelin kirkuessa mahtavan syntikkamelodian soidessa taustalla. Kaiken kruuna vielä lopussa kohtalokas loppuklimaksi. Ultimate Synthetic Corrosion Helter-Skelter!

Kun on toipunut nimikappaleen aiheuttamasta orgasmista, voi alkaa kuuntelemaan paremmin seuraavaksi soivaa Pakanamaan Karttaa. Ja hengästyminen jatkuu, tässä saapuu yksi toinen kova kipale, jossa nimenomaan Speggeli pääsee esiintymään syntikan lyödessä melodiaa. RaakaPee sitten puhuu konemaisella äänellä pari värssyä väliin, ennen kuin mahtava kertosäe alkaa. Kappaleen ehdoton kohokohta on, kun Spegu huutaa kertsin loppuun: "Sitä, mikä jäljellä vielä oooooonnn..." Seuraavassa säkeistössä on mukana myös hieman svengimeininkiä, ja sitten alkaa soida vierailevän tähden, Tumppi Laitisen skittasoolo! Kultaa, baby!

Kuolleitten Laulu. Tässä taas näitä piiloviestikappaleita, mutta tämäpä omaa hauskan Elvis-parodian. Torvet taustalla ovat myös aika läppiä. Elviksen laulu onkin käännetty takaperin, joten se kuulostaa joltain känniseltä romanolta. Ei tästä sen enempää.

Paha Musta Veri ponkaisee seuraavaksi käyntiin. Heti alussa soi pelottava taustamusiikki pikkutytön kikattaessa taustalla, joka myöhemmin yltyy noidan nauramiseksi. Näin kappale pamahtaa riffeillään käyntiin. Ja ne ovat nimenomaan tämän kappaleen parhautta. Varsinkin "Ne ulos ajetaan"-kohdassa soi niin suurenmoinen kitarapauke, että taju meinaa lähteä. Sanoitukset ovat säkeistöissä ihan mielenkiintoiset, vaikkakin kertosäe kuluu "Ei, et saa":n hokemiseen. Mutta vaikkei kappale olekaan levyn parhainta antia, se on silti Kätilöiden mestariteos. Kappale loppuu, kun Speggeli päästää jonkun ihme yökkäyksen, ja sama ärsyttävä pikkutyttö kikattaa.

Seuraavaksi musiikkivideonkin omaava Minä Määrään edustaa hieman erilaisempaa TK:ta, ainakin minun mielestäni. Tässäkin näyttäisi, että kitaralla on suurin rooli, mutta kyllä RunQ:n syntikka on päässyt mukaavaan osaan sekin. Sanat ovat tämän kappaleen yksi parhaimpia puolia. Viinan haureus ja vihreä nortti nimenomaan. Laulu onkin tärkeä itselleni, koska sen ansiosta aloin Kätilöitä kuunnella. Levyn parhaimmistoa totta totisesti.

Destination Hades on sitten taas niitä piiloviestibiisejä, jossa käsketään etsiä U.S.C.H:lle toisenlaista loppua (Alternative End). Kappale sisältää myöskin pienen voimabiisin ilman mitään ihmeempiä bassoja tai ryminää, mutta laulu on ainakin siitä raskaammasta päästä, sillä Speggel taitaa kirkua kurkku suorana koko lauluosuutensa.

Ja sitten, hyvät JiiWebbiläiset, saanen esitellä levyn EHDOTTOMASTI parhaimman laulun, Kuoleman Päivän (tottelen levyn takakannen etikettiä, eli yhdyssanavirhe(kö?). Alussa on pieni teknopimputus, josta lähtee pyörimään tajuton pläjäys raskainta TK:ta. Jos sanoja kuuntelee, ihastuu niihin varmasti. "Ulostan verta, se on sadonkorjuu". Kertosäe on kappaleen ehdottomasti kirkkainta antia. Rihannan Umbrella-kappaletta tapaileva, melko mahtipontinen kertsi vie kappaleen suoraan huipulle. Tätä biisiä voi kuunnella monta, monta kertaa putkeen, eikä siihen silti kyllästy. Oli myös hieno ideä säästellä syntikkaa ainostaan kertosäkeeseen, antaa kitaroiden ja basson hoitaa verset (rumpuja ofc lukuunottamatta, mitä komppia!).

Arise onkin sitten sitä perus-kätilötuotantoa, missä on sitten enemmän tätä dance- ja teknovirettä mukana. Sopii mainiosti lavoille kanssalaulua rohkaisemaan. Kappale on itse asiassa aikasen samanlainen U.S.C.H!:iin nähden, ainakin lyyrisesti. Jälleen kerran syntikka vie omalta osaltani voiton sen soidessa mahtavasti taustalla. Iso käsi myös rummuille, tässä kappaleessa ne ovatkin saaneet suuremman osan. Noin kolmen minuutin kohdalla tulee jonkinlainen radioon huutaminen -kohta, joka luo taiteellisempaa tunnetta koko kappaleelle.

Kun kuulin, että Kätilöt olivat tehneet Kikka-coverin, ajattelin samantien, että lopputulos olisi jokin tympääntynyt wannabemättö. Ja yllätys yllätys, päin mäntyä moiset arvailut! Ensimmäisellä, tai ei ehkä toisellakaan kerralla Shuttle to Venukseen pääse vielä kokonaan mukaan, mutta pian kyllä huomaa, että kappale on erittäin taidokkaasti coveroitu. Sanatkin ovat englanniksi, mikä ei ole ollenkaan huono asia lopputulokseen nähden. Kun niitä riimipareja ei ole kauheasti, niiden osuessa kohdalle lyriikoiden hienous vain paranee! Lopussa vielä Shuttle vaihdetaan Love Rideksi ja Toyotaksi, tätä Kätilöt-huumoria. Kappale on lyhyt, mutta toimiva, eli levyn keskitasoa.

Sitten tulee taas yksi helvetin omaperäinen biisi: Hades. Ensimmäinen puolitoista minuttia kuluvat 8-bittisessä musiikissa, jossa konemainen ääni laulaa hempeällä äänellä kuolemasta ja Manalasta (Manalaan, Manalaan, Manalaaaan). Kappaleella ei ole mitään tekemistä Destinaation kanssa, vaikka Hades molemmissa nimissä esiintyykin. Kun bittilaulut on laulettu, kappaleen todellinen olemus paukahtaa ilmoille. Vaikka bridgen sanat eivät ole mitään hyviä (Pyörät...PYÖRIVÄT!), niin kertosäe kyllä vie potin kotiin, minkä ansiosta kappale osoittautui levyn yhdeksi parhaimmaksi lauluksi. Kun ei turhaudu alulle, vaan miettii laulua kokonaisuutena, huomaa sen varmasti itsekin, varsinkin, jos kuuntelee kertosäkeen taustalla soivia urkuja. TK jee jee!

Sitten, Alternative End for Your U.S.C.H!. Kun kuulin tämän, ensimmäinen reaktio oli *reps*. Ajattelin, että sieltä tulisi jokin hieno mättöbiisi, mutta ei, sieltähän tuli pikkuinen teknobiisi, varmaankin kaveria lainaten RaakaPeen synttärilaulu. Mutta laulu toimii loistavasti alkusoittona Million Dollar Businekseen, joka on keskitasoa ylempänä jo ihan kertosäkeensä ansiosta, joka kuulostaa taas joltakin teinitähden poppibiisin melodialta. Kappaleessa on luultavasti toisiksi parhaat sanat koko levyltä (KP:n jälkeen). Mutta täytyy kyllä sanoa, että kyllähän tämäkin on liian normi TK:ta. 2:40-kohdalla taas pysäytetään hakkaaminen vähäksi aikaa, annetaan teknon soida. Aivan kuten Arisessakin. Taitavat olla läheisiä sukulaisia. Kertosäkeen sanatkin vaihtuvat viimeisellä kerralla, eikä enää lauleta samassa tahdissa. Kappale loppuu jokseenkin pelottavaan Halloween-tyyliseen vingutukseen.

Ja näin on käyty tämä mestariteos läpi. Älkää yhtään epäröikö, vaan ostakaa tämä levy! Kokonaisuutena levy toimii aivan missä vain, vaikka kirkossa. Olen kuunnellut tämän läpi varmaankin 100 kertaa, mutta ehei, vielä ei kyllästytä!

10/10

Nyt pitkästä aikaa teen levyarvostelun ihan vai aikaa tappaakseni,ja omaksi ilokseni.
Oma näkemykseni levystä:

All That Remains - The Fall of Ideals (2006)

"All That Remains on yhdysvaltalainen metalcore/alternative metal-yhtye, joka perustettiin Massachusettsissa vuonna 1998.
Albumi on yhtyeen kolmas,ja sen tuotti Killswitch Engagen kitaristi Adam Dutkiewicz."
-Ilosin terveisin Wikipeida.
Tyylilaji: metalcore, melodic death metal.

Asiaan....
Tämän levyn edeltäjänä kyseiseltä artistilta oli levy "Overcome",joka ilmestyi 2008.
Verrattuna "Overcome" levyyn tämä levy on raskaampaa matskua,mutta melodiset kertosäkeet,tai kovat kitarasoolot eivät ole kadonneet minnekkään. Mutta kappaleiden tempo ainakin kuullostaa nopeutuneen,eikä siinä mitään pahaa,pikemminkin päinvastoin. Joskus tosin tuntuu lähes,että kertosäkeet ovat laitettu biisiin lähes väkisin,ja juuri tämän takia kappaleet alkavat kuullostaa pikkuhiljaa enemmän,ja enemmän toisiltaan,eli seuraavalta kappaleelta ei välttämättä voi odottaa edes mahdollisena yllätyksenä.
Jos kuvitteli saavansa levyltä uhmakasta huutoa sekaan laittettuna melodisia kertosäkeitä,ja raskaita kitarasooloja sitä myös tältä levyltä saa.
Otetaan huomioon myös levyn kansikuva,joka sopii musiikin sisältöön suhteellisen hyvin,eli ei mielestäni valittamista.
Oma henkilökohtainen lempikappale levyltä oli "Six".

Lyhyesti: Tasaista metalcorea melodisella kertosäkeillä, kitarasooloilla, ja karjumisella.
Levylle arvosanaksi: 9/10

Mindless Self Indulgence - Frankenstain Girls Will Seem Strangely Sexy

1."Backmask" – 3:01
2."Bitches" – 2:44
3."Boomin'" – 1:23
4."Clarissa" – 1:57
5."Cocaine and Toupees" – 1:52
6."Dicks Are For My Friends" – 1:15
7."F" – 0:13
8."Faggot" – 2:46
9."Futures" – 1:27
10."Golden I" – 2:07
11."Harry Truman" – 1:39
12."Holy Shit" – 1:45
13."I Hate Jimmy Page" - 3:35
14."I'm Your Problem Now" – 1:56
15."J" – 0:24
16."Keepin' Up With the Kids" – 1:45
17."Kick the Bucket" – 1:45
18."Kill the Rock" – 2:04
19."Last Time I Tried to Rock Your World" – 1:47
20."London Bridge" – 1:51
21."M" – 0:14
22."Masturbates" – 2:50
23."Planet of the Apes" – 2:12
24."Played" – 2:19
25."Ready For Love" – 2:06
26."Royally Fucked" – 1:52
27."Seven-Eleven" – 1:33
28."Step Up, Ghetto Blaster" – 2:23
29."Whipstickagostop" – 2:38
30."Z" – 0:50
Ehdottomasti pisin MSIn levy ja mitä ilmeisimmin sekoin. Pari "biisiä" on bändin vastauskoneesta, mikä lie onkaan. Levy on julkaistu vuonna 2000.
Noniin, aloitetaas biisiarvostelu:
1. Backmask 3:01 - Alussa ihan hauska läppä Jimmyltä. Mielestäni biisi tempaa jotenkin mukaansa hyvällä tempolla ja rytmillä. Biisi etenee aina loppuun asti huvittavilla sanoituksilla ja musiikilla, mutta mielestäni loppu oli hieman turha, piiloviestejä, josta biisi on saanut nimensäkkin. Viesteissä sanotaan mm. "Eat your vegetables" ja "Do your homework!". Biisin jaksaa kuunnella aina noiden sanojen alkuun, mutta loppu ei sitten olekkaan niin herkkua. 4/5
2. Bitches 2:44 - Ei niin lempikappaleeni, mutta ihan kuunneltava. Alku "Bitches love cause they know i can rock" on ihan hyvä, ja siitä eteenpäin menevät lauseet menevät nipinnapin. Mielestäni biisissä on liikaa toistoa ja ehkä hieman liian pitkä. En kuuntele mielelläni, mutta menee jos MSI soittaisi sitä koko ajan keikallaan. 3/5
3. Boomin' 1:23 - Tämä se vasta jotain! Mukaantempaus ja rytmi! Aivan upea biisi! Ei tästä muuta sanottavaa kuin että lyhyys pienentää pisteitä. 4/5
4. Clarissa 1:57 - Clarissassa pidän eniten kitaran äänestä, joka pauhaa taustalla. Sanat ovat mukavat, Jimmy kun taitaa tuon nopeasti puhumisen. Biisi on aika hyvä, mutta, lyhyys jälleen. 4/5
5. Cocaine And Toupees 1:52 - Kertosäkeistö on mieluisin kohta, jossa lauletaan "COCAINE" ja "TOUPEES" erikseen tosin. Jimmyn laulu ja elektroniset äänet ovat mieleeni. Lyhyys ;( 4/5 PS. sanoisin biisin nimeä pelkällä Cocaine nimellä, kun kerran on ollut biisin oikea nimi.
6. Dicks Are For My Friends 1:15 - Rivo nimi biisillä, vielä rivommat sanat. Tätä biisiä käytetään varmaan aikuisviihdeleffoissa. Niin älytöntä menoa, että pakkohan tästä on täydet antaa. 5/5. PS: Biisin oikea nimi on Dicks, helpompi sanoakkin.
7. F 0:13 - Jimmyn puhetta nauhoitettu kolmentoista sekunnin ajan. Ihan hauska läppä, nauroin ääneen kuullessani. Mutta miinusta se, että ei ole mikään biisi. 3/5.
8. Faggot 2:46 - Ihan ok, alku "ultrasex bla bla bla" niin edespäin. Monien lemppari tietääkseni. Itse en pidä biisistä niinkään, sama juttu Bitchesin kanssa. Toistoa, toistoa, toistoa. 3/5
9. Futures 1:27 - Biisissä kerrotaan huvittavalla tyylillä (ja MSIn tyylillä) tulevaisuudesta. Mukavaa kuunneltavaa, 4/5.
10. Golden I 2:07 - Pidän tästä biisistä kertosäkeen takia, ja on sopivan pitkä. Toista ei ole liikaa, vaan riittävästi, 4/5
11. Harry Truman 1:39 - En ymmärrä jos jotkut eivät pidä tästä kipaleesta ;o! Tämä kertoo Harry Trumanin elämäntarinan! 4/5
12. Holy Shit 1:45 - Lyhyys, toisto, ja näin. Oikeastaan toistoa on riittävästi. Parasta on Jimmyn huuto "HOLY SHIT!". Biisi menettelee, ja hyvin menetteleekin. 4/5
13. I Hate Jimmy Page 3:35 - Mielestäni MSIn turhimpia biisejä. Pitkä, ei oikeastaan mitään järkeä ja pilkataan Jimmy Pagea. Tosin Jimmy kirjoitti tämän biisin Pagen kanssa, siitä plussa. 2/5
14. Im Your Problem Now 1:56 - Sopivan pitkä, mutta mielestäni biisin musiikki olisi voinut olla tehostetumpaa. Ihan hauskat sanat, mutta ei aina jaksa kuunnella. 3/5
15. J 0:24 - Työstä kertova laulu. Näistä alle minuutin kestävistä viisuista ainoa jossa on musiikkia. Mukava kuunnella. 5/5
16. Keepin' Up With The Kids 1:45 - Mukava laulu, varsinkin kertosäe. Liian vähän sanoja, ja, jälleen kerran, liian lyhyt. 4/5
17. Kick The Bucket 1:45 - Ehdottomasti mieluisin biisi albumilta. Tempaa mukaansa mukavan yksinkertaisilla sanoilla, ja varsinkin kertosäkeellä. Hyvää settiä ahdettu alle kahteen minuuttiin. 5/5
18. Kill the Rock 2:04 - Biisissä tapetaan rokkia. Kertosäe vie taas mennessään, rytmi on mahtava, toistoa liikaa. 4/5
19. Last Time I Tried To Rock Your World 1:47 - Ehdottamasti yksi suosikeistani! "Tikityksen" aikana mieleen tulee Youtube Poop intro. Jimmy laulaa hyvällä äänellä ja kaikki on mallillaan. 5/5
20. London Bridge 1:51 - Biisi menee nopeaan tahtiin ja kertosäe jälleen mieluisin. Ihmettelen miksei biisin nimi ole London Bitch.. 4/5 (lyhyys)
21. M 0:14 - Bändin vastausmasiinasta, ei oikein hyvä. Ei saa selvää, mutta jotain vähän erilaista. Ei kamalan mieluinen, mistähän "biisin" nimi tulee.. 2/5
22. Masturbates 2:50 - Otsikko kertoo kaiken. Kipaleessa puhutaan televiissiosta ja masturbateksesta. 4/5
23. Planet Of The Apes 2:12 - Odotin että biisi olisi jotain hyvin syvällistä, kuten leffan soundtrack. Mutta se oli paljon parempaa. MSIn versio apinoiden planeetasta! 5/5
24. Played 2:19 - Biisissä tulee yllättäen "FAK JUU MÄN!" joka sopii mielestäni hyvin siihen. Alku menee mielestä todella nappiin. Hyvä MSI! 4/5 lyhyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyys.
25. Ready For Love 2:06 - Rakkauslaulu MSIn tapaan. Saisivat esittää enemmän livenä. Sopivan rauhallinen, ei paljoa kiroilua, jokseenkaan yhtään. 4/5
26. Royally Fucked 1:52 - Rauhallista menoa, kertosäkeeseen asti. Loppu miellytti eniten. 4/5
27. Seven-Eleven 1:33 - Tämä biisi on aivan mahtava. Varsinkin chorus, saatika sitten laulu. Lyhyys vaikuttaa pisteisiin, 4/5. PS. Sanoisin biisiä nimellä 7-11
28. Step Up, Ghetto Blaster 2:33 - Parhaimmistoa! Alku voi olla hieman tylsä, mutta kahden intron jälkeen alkaa parhaat kohdat! Suosittelen, GHETTO BLASTIN! 5/5
29. Whipstickagostop 2:38 - Päätöntä menoa Steven tapaan, kun on kerran biisin kirjoittanutkin. Biisi on ehkä hulluin albumilta, ehkä liian hullua jopa MSIltä, kyllähän tätä kuuntelee. 3/5
30. Z 0:50 - 30 sekan hiljaisuus ei ole mistään kotoisin, "laulukin" on aika outoa. En vaan ymmärrä, mistä nimi tulee, ja miksi siinä on hiljaisuutta 30 sekkaa...hmm.. 2/5

1. "Hyvät ystävät ja kylän miehet..."
* pohja: Aatsi Pop, Rasmus Pailos ja Kasio Rantala
2. Suomi Prkl (mukana Davo, Lataaja Wormisto ja Joska Josafat)
* pohja: Ken Ring
3. Eurovitunviisu
* pohja: Marks ja Kasio Rantala / perustuu Teemu Mannisen runoihin
4. Jos nyrkit voisivat auttaa (mukana Eetee)
* pohja: Huge ja Rasmus Pailos
5. Via Karelia
* pohja: Huge, Rasmus Pailos ja Kasio Rantala
6. Täydellinen Tasuri
* pohja: Tupla A ja Rasmus Pailos
7. Eläköön mummola (mukana Fintelligens)
* pohja: Joniveli
8. Välisoitto
* pohja: Aatsi Pop ja Rasmus Pailos
9. Pirii ja aseit (mukana Jussi Valuutta ja Joska Josafat)
* pohja: Marks ja Kasio Rantala
10. Rauhan Murhaajat (mukana Julma-Henri ja Tommishock)
* pohja: Eetee ja Kasio Rantala
11. Huojuvat puut (mukana Raappana)
* pohja: Sakke ja Rasmus Pailos
12. Tyhmyys on illuusio
* pohja: Tupla A ja Rasmus Pailos

En ala arvostelemaan jokaista biisiä itse, arvostelen ihan kokonaisuutena ja osina.

Asa jatkaa samalla poliittisella suomirap tyylillään, joka on hyvä. Muuta ei voi sanoa kuin että Asa erottuu ainakin hyvin perusmassasta, varsinkin tämän levyn kohdalla. Biisit erottuvat mahtavasti toisistaan, eikä samanlaisuutta löydy kuin ehkä sanoissa, mutta todella vähän.

Eniten iski Suomi Prkl kappale, luultavasti Davon nappiin menneestä setistä. Muutenkin kertsi on mahtava. Biitti sopii sanoihin täydellisesti.

Kouluarvosana olkoon 8½.

Criss kirjoitti:

1. "Hyvät ystävät ja kylän miehet..."
* pohja: Aatsi Pop, Rasmus Pailos ja Kasio Rantala
2. Suomi Prkl (mukana Davo, Lataaja Wormisto ja Joska Josafat)
* pohja: Ken Ring
3. Eurovitunviisu
* pohja: Marks ja Kasio Rantala / perustuu Teemu Mannisen runoihin
4. Jos nyrkit voisivat auttaa (mukana Eetee)
* pohja: Huge ja Rasmus Pailos
5. Via Karelia
* pohja: Huge, Rasmus Pailos ja Kasio Rantala
6. Täydellinen Tasuri
* pohja: Tupla A ja Rasmus Pailos
7. Eläköön mummola (mukana Fintelligens)
* pohja: Joniveli
8. Välisoitto
* pohja: Aatsi Pop ja Rasmus Pailos
9. Pirii ja aseit (mukana Jussi Valuutta ja Joska Josafat)
* pohja: Marks ja Kasio Rantala
10. Rauhan Murhaajat (mukana Julma-Henri ja Tommishock)
* pohja: Eetee ja Kasio Rantala
11. Huojuvat puut (mukana Raappana)
* pohja: Sakke ja Rasmus Pailos
12. Tyhmyys on illuusio
* pohja: Tupla A ja Rasmus Pailos

En ala arvostelemaan jokaista biisiä itse, arvostelen ihan kokonaisuutena ja osina.

Asa jatkaa samalla poliittisella suomirap tyylillään, joka on hyvä. Muuta ei voi sanoa kuin että Asa erottuu ainakin hyvin perusmassasta, varsinkin tämän levyn kohdalla. Biisit erottuvat mahtavasti toisistaan, eikä samanlaisuutta löydy kuin ehkä sanoissa, mutta todella vähän.

Eniten iski Suomi Prkl kappale, luultavasti Davon nappiin menneestä setistä. Muutenkin kertsi on mahtava. Biitti sopii sanoihin täydellisesti.

Kouluarvosana olkoon 8½.

ja miun mielestä on vielä mainitsemisen arvoinen seikka että levyn tuotto ei tosiaankaan joudu minkään kylmän kovan kapitalistin taskuun, vaan aseistakieltäytyjien liitolle, joka on helvetin hieno ele.


------------------------------------


Tais tulla tuplapostaus, mutta ketä haittaa?
Nazi Death Camp - We're Not Special Just Retarded

Tälläinen kiekko tarttui mukaan tämän kesän Puntala Rock - punkfestivalleilla.

Nazi Death Camp on helsinkiläinen punk-yhtye, yhtye on ottanut nimensä Loli & The Chonesin kappaleesta, eikä ole millään tavalla poliittinen yhtye.

Kappaleet:
1. Baby I'm an alcoholic
2. Dementia
3. I'm gonna kill you
4. Retard violence

Musiikki on mukavan rämisevää, eikä kuulosta turhan tuotetulta, lyriikat ovat varsin yksinkertaisia ja jäävät helposti päähän soimaan:

Baby I'm an alcoholic (x3)
about to go all schizophrenic
my life is so fucking pathetic
i don't wanna go home

Biiseistä mieleenpainuvin on juuri avausraita Baby I'm an alcoholic, joka on myös lyrikaalisesti yksinkertaisin ja mielestäni kaikin puolin onnistunein raita koko eepeellä.

Dementia on myös varsin lyhyt ja yksinkertainen raita, muttei silti ole mielestäni aivan yhtä tarttuva kuin ensimmäinen ralli.

I'm gonna kill you on varsin tarttuva. Biisi on eepeen lyhin - vain 1:04, huimaavaa.

Retard violence on eepeen pisin biisi - huimaavat 1:57, siis jopa puoli minuttia pitempi kuin toiseksi pisin biisi (dementia). Biisissä on myös kaikkein pisimmät lyriikkat, jotka ovat silti varsin yksinkertaiset - //You better beware, better stay at home/ of feel the power of tahlidome/man, you'll be fuckin' dead/ retard violence// , lyrikaalisesti varsin saman tapaista settiä kuin Ramones, vaikkei menekkään musikaalisesti samaan kategoriaan.

Eepee on tiivis paketti, eikä se anna aikaa hengähtää - reilu viisi minuuttia räyhäkästä räkäpunkkia parhaimillaan. Voisi luulla että eepee alkaa muutaman soittokerran jälkeen kyllästyttämään, mutta sitä se ei tee - musiikki on mukavan energistä ja eepeen kestää kuunnella useaan kertaan putkeen, oman mausteensä tälle antaa teemu bergmanin ääni, jota saa kuulla myös mm. yhtyeessä nimeltään Kakka-hätä 77 .
4/5