Levyarvostelut

Keskustelua musiikista.

Re: Levyarvostelut

Viesti DimePervo 10 Heinä 2008 20:48

Lordi, The Arockalypse
Kuva

Tässä lordi legendaarinen arockalypse joka on niin perkeleen hyvä ja tunnettu ja hyvin myynyt levynkuvatus. joo, lordi voitti ne fakin viisut, mutta so what, kun musiikkii on yhtä täyttä sontaa? kertokaa minulle miksi tästä jotkut pitää? ei voi olla totta! ensiksi haluan mennä tuohon noloon introon. perkele kun twisted sistersin laulaja vierailee, olisivat nyt laittaneet sen laulamaan, mutta EI! puhumaan! hitto!

sitten tulee kappale nimeltä Bringin back the BALLS TO ROCK! hirveää kuraa tämäkin on! lordin ainoa siedettävä kitarariffi on pilattu kamalalla "AIAIAIAIAIAIAIAIAAAAA" rääkymisellä. paskaa!

kolmosbiisi, ja nelosbiisi ovat täyttä sontaa niin kuin muutkin, mutta sitten taitaakin tulla HARD COCK HALLULMUJA. "legendaarinen viisu". kovaa rokkia.

tälläistä laitetaan levylle! mihin tämä maailma on menossa! digitaalisen levyn muotoon puserrettua hirviönpaskaa tämäkin on! HYI!

laadukkaat vierailijat, mutta so fucking what kun Acceptin laulaja Udo vierailee yhesä biisissä, niin pitää sen saamarin Putaansuunkin laulaa siihen päälle, sillä sen paskalla Fake-örinällä.

paskat biisit, paskat soittajat, paskat lyriikat, paska levy. näín se on! Kun lordi julkaisee seuraavan levyn niin ihmiskunta kärsii perhana.

+ - hyvät vierailijat, huvittavan huono levy

miinusta - ihan kaikki muu, esim. ei kitarasooloja lordin omalta paskalta kitaristilta.

ARVOSANA: 0.5/5.0 TAI 1.5/10.0
Hammer...
SmasheD...
FACE!
Käyttäjän avatar
DimePervo
 
Viestit: 62

Re: Levyarvostelut

Viesti Cockobain 10 Heinä 2008 21:09

Sean paul - The Trinity

Kuva


"Fire Links Intro" - 0:49
"Head in the Zone" - 3:55
"We Be Burnin'" - 3:35
"Send It On" - 3:38
"Ever Blazin'" - 3:10
"Eye Deh a Mi Knee" - 2:58
"Give It up to Me" - 4:02
"Yardie Bone" (featuring Wayne Marshall) - 3:12
"Never Gonna Be The Same" - 3:40
"I'll Take You There" - 3:56
"Temperature" - 3:36
"Breakout" - 2:59
"Head to Toe" - 4:21
"Connection" (featuring Nina Sky) - 3:31
"Straight Up" - 3:06
"All on Me" (featuring Tami Chynn) - 4:18
"Change the Game" (featuring Looga Man and Kid Kurup) - 3:54
"The Trinity" - 3:35


Paska levy! Ei tota yo yo paskaa kukaa jaksa. fanitin sean paulia n. yli vuosi sitte mutta nyt olen todennut että tämä levy on kusista paska.

Tuo Fire Links Intro on sitten aivan hirvittävää kusta! Joku homo vaan Huutaa siinä sean paulista ja muuta paskaa!
Change the Game on kyllä aivan naurettavaa kamaa kun homot Looga Man ja Kid Kurgub on tungettu siihe sähläämää... paska!

We be burning on ehkä paras levyn biisi mutta samaa sontaa kun muutkin(melkein).
I'll take you there on kyllä yksinkertaisesti HOMO kappale. Siinäkin sitten n. 40 kertaa VÄHINTÄÄN yo yo.
Sean Paul on kyllä täyttä paskaa,

muita en kehtaa kommentoida...

Kuva


+ ......

- paska levy



1/5
Käyttäjän avatar
Cockobain
 
Viestit: 41

Re: Levyarvostelut

Viesti Morso 12 Heinä 2008 22:31

Lordin The Arocalypse on löytynyt myös pilanimi: Aromilypsy
Huumorintaju on ymmärtämistä
Käyttäjän avatar
Morso
 
Viestit: 215

Re: Levyarvostelut

Viesti DimePervo 13 Heinä 2008 14:16

Norther - N

Kuva

01. My Antichrist
02. Frozen Angel
03. Down
04. To Hell
05. Savior
06. Black Gold
07. We Rock
08. Always & Never
09. Tell Me Why
10. If You Go
11. Self-Righteous Fuck
12. Forever And Ever

Petri Lindroos : Laulu, kitarat
Kristian Ranta : Kitarat, laulu
Jukka Koskinen : Basso
Toni Hallio : Rummut
Tuomas Planman : Koskettimet

Ja sitten itse arvosteluun. Norther on suomalainen yhtye joka tekee melodista metallia, vähän niin kuin Bodom. Northeria onkin aina Bodomiin verrattu, mikä ei ole ihme...tosin minun mielestäni ei ole kopiointia jos tekee samantyylistä musiikkia kuin joku muu yhtye.
Northerin toiselta levyltä löytyvä nimibiisi Mirror of Madness on jo sen luokan matskua että pakkohan oli tämä N:kin ostaa vaikka en ollut kuullut levyltä yhtäkään biisiä. Korroosio.netissähän tämä levy sai 1.5/5.0 , joten luulin ostamisen olevan pieni riski, jos tämä olisi huono, mutta en ole katunut. perhanan hyvä levyhän tämä on! etenkin biisit My Antichrist ja Frozen Angel heti alkuun ovat todella hyviä biisejä. Frozen Angelhan kuullaan elokuvassa Vares 2 Jäätynyt Enkeli. hehheh...
Petri Lindroosin ja Kristian Rannan lauluääniä on haukuttu jopa onnettomiksi, mutta ei niissä minusta mitään vikaa ole. ainakin Kristianin ääni on varsin hyvä. kitaransoittohan on tällä levyllä tosi kovaa luokkaa, siitä plussaa. kun ei biiseissäkään ole oikein vikaa, niin hyvä levy on kyseessä. olen ensimmäisestä kuuntelukerrasta asti pitänyt Northertista, eikä mielipide vaihdu ainakaan N-levyn perusteella.

ARVOSANA: 8.5 / 10.0 TAI 4.0 / 5.0

Plussaa : kitarat
biisit
kansitaide

Miinusta : saisi olla vähän pitempiä biisejä
parin biisin introt on aika höpsöjä
Hammer...
SmasheD...
FACE!
Käyttäjän avatar
DimePervo
 
Viestit: 62

Re: Levyarvostelut

Viesti DimePervo 18 Heinä 2008 22:22

W.A.S.P - The Crimson Idol
Kuva
01. The Titanic Overture
02. The Invisible Boy
03. Arena Of Pleasure
04. Chainsaw Charlie
05. The Gypsy Meets The Boy
06. Doctor Rockter
07. I Am One
08. The Idol
09. Hold On To My Heart
10. The Great Misconceptions Of Me

Blackie Lawless : Laulu, kitara, basso, koskettimet
Stet Howland : Rummut
Bob Kulick : Kitarat

Jo levyn kansikuvasta huomaa, että W.a.s.p on edellisen levyn tyyliin nyt vähän vakavampaa matskua tehnyt, ottaen huomioon esim. ekan levyn.
Konseptialbumi on kyseessä. levy kertoo jostain Jonathanista, emmätiiä. periaatteessa koko levy on tarina. onhan lopussa sellainen 16 minuuttia kestävä "kappale": The Story of Jonathan. siinä vain Jonathan (Blackie) kertoo elämäntarinansa hiljaisen akustisen riffin säestyksellä.
pitkä kesto ja vakavampi tyyli tekevät albumista ihan timanttia kaikin puolin. W.A.S.P on mahtava bändi, mutta ei näin mahtavaa matskua edes tuolta yhtyeeltä uskoisi. eka levyhän oli upea, Last Commandsilta löytyy loistavia biisejä ja Electric Circusilta olen kuullut vaih yhden biisin.eli en kommentoi sitä :!:
koska kaikki kappaleet ovat vähintään upeita, lienee turhaa kommentoida niitä sen enempää...
paljon akustisia kitaroita levyltä löytyy. tämä on siis erittäin myönteinen asia. tunnelmaa ja laatua on.
pakko tosin sanoa että Chainsaw Charlie, Doctor Rockter, The Idol ja The Great Misconceptins of Me erottuvat joukosta harvinaisen upeina biiseinä. eihän tuota Chainsaw Charlieta oikein pysty sanoin kuvailemaan, niin upea se on. ihan totta.

kehuja on tullut, mutta ei levy ole täydellinen. ja syy siihen on...että täydellistä levyä ei ole olemassa!!! negatiivista sanottavaa en tästä levystä löydä. tuskin sinäkään, jos W.A.S.Pista pidät. niinkuin minä...

+ Tunnelma
Biisit
Blackien laulu
kaikki

-ei mikään


arvosana: 10 / 10
Hammer...
SmasheD...
FACE!
Käyttäjän avatar
DimePervo
 
Viestit: 62

Re: Levyarvostelut

Viesti Migo 27 Heinä 2008 23:19

Iron Maiden- Seventh Son Of A Seventh Son
Kuva


1.Moonchild
Loistava alkuraita. Seven deadly sins, seven ways to win <- Maidenin parhaita hetkiä koskaan. Alussa olevaa syntetisaattoria ehkä vähän liikaa, mutta Brucen hieno laulanta korjaa tämän välittömästi. Brucen ääni tuntuu hyökkäävän päälle, senverran agressiivista laulua! Hieno kertosäe, ja soolot. Sanat ovat mahtavat, samoin kuin kaikissa levyn kappaleissa. Alussa pidin kappaletta huonona, nyt ruvennut aukenemaan paremmin. Steve on liekeissä, samojn kuin koko muu bändikin.
Sanoihin lisäystä vielä, että varsin synkät ovat. Se nauru, se nauru :D.

5


2. Infinite Dreams
HUUUUUHHUUUHH! Siis mikä intro! Jumalattoman tunnelmallinen ja kaunis kappale.
Tuskin on Maiden koskaan tehnyt näin uskomattomia sanoja omistavaa biisiä! Bruce jälleen vedossa, 3:14 Bruce karjaisee hienosti! :wink:.Miten tälläisen tunnelman voi lisätä studiolevylle!!?!!?! Rakastan tätä kappaletta, eivätkä sanat pysty kuvamaan sitä tunnetta kun kuuntelin sen ensimmäisen kerran. Kolahti heti, että jumalauta mikä biisi! Koko bändi pistää parastaan, Steve basso kolhatelee kiitettävästi, Nicko rummuttaa loistavasti ja kitarat kuulostavat paremmalta kuin koskaan. HEIL MAIDEN!

5+++


3. Can I Play With Madness
CAN I PLAY WITH MADNESS!! Siirrymme kolmanteen kappaleeseen. CIPWM oli ensimmäinen kappale jonka kuulin 7th sonilta, mutta kyllästyttää tällä hetkellä.
Soolot mielestäni liian lyhyet. Toimii paremmin livenä, mutta kohtalainen studionakin.
Kertosäkeessä jankataan likaa ''Can I play with madnessia'', mutta muuten sanat ovat hienot. Basso kuulostaa hienolta, Bruce on jälleen tulessa. Jokin tästä puuttuu kuitenkin..

4


4. The Evil That Men Do
Siirrymme Iron Maidenin parhaimpiin kuuluvaan kappaleeseen. Intro on mahtava jonka jälkeen mennään eikä meinata. Bruce vetää jälleen loistavasti, kertsi varmasti Maidenin historian paras. NE SOOLOT! Universumin parhaat soolot, tottakai Maidenilta. Erittäin hieno ja tunnelmallinen kappale. Varmaan parhaiten toimiva kappale livenä, ''Lives On And OOOOOOONNN'' toimii aina livenä. Studioversiossa ei ehkä niin hyvä tunnelma, kuin livenä, mutta tottakai livenä aina parempi?

5


5. Seventh Son Of A Seventh Son
Lähdetään liikkeelle oopperamaisella ja ylväällä introlla. Mahtavat sanat, ehkä liikaa jankkaamista kertosäkeistössä, mutta whatever? Bruce, ja koko bändi in flames.
Koko ajan kuuluvat Brucen OOOOOO-OOOO-O-O-O-OOOOO ja sitä rataa, ei ole hienompaa tunnelmaa koko levyllä. No okei, ehkä Infinite Dreamsin alku voittaa vielä tämän, mutta joka tapauksessa loistava kohta. Vähän alle puolen välin jälkeen alkaa hiljainen kohta, jonka rikkoo vain Brucen puhe. Hiljaisen kohdan jälkeen lähdetään taas rivakammin liikkeelle, ja upea loppu! Maidenin ehdottomasti paras yli 9-minuuttinen.

5


6. The Prophecy
Tämä kappale on jäänyt vähän unholaan tällä levyllä, ja sen selkeästi vähiten soitettu kappale tältä levyltä itselläni. Kaunis intro, ja kitarat lopussa kappaleen parhaita kohtia. Hyvät sanat, ja Bruce liekeissä. Moneskohan kerta kun sanon Brucen olevan liekeissä? No, ihan sama. Hyvä kertosäe myös! Hieno melodia, tunnelmaa on vaikka muille jakaa, kuten lähes kaikissa levyn kappaleissa.Upeat soolot!

5


7. The Clairvoyant
Upea bassointro, kiitos Steve! Kitaroissa on hyvä soundi tässä kappaleessa, ja rummut toimivat hyvin. Mahtavat sanat, ''I wonder why, I wonder how''..<- loistava kohta.
Upea kertosäe myös. Basso kolahtelee hienosti, ja tämäkin kappale toimii loistavasti livenä.En keksi muuta sanomista tähän :>.

5


8. Only The Good Die Young
Loistava lopetus historian parhaalle levylle. Hienot soolot ja Bruce (: D).
Levyn parhaita kertosäkeitä. Soitetaan liian vähän keikoilla, voittaa leikiten esimerkiksi Sanctuaryn ja Run To The Hillsin. Steve pomputtaa jälleen kiitettävästi bassoa. Sama loppu kuin Moonchildin alku, jotenkin loistavaa..



KA:ksi tuli 4,8125 ~4,8, eli kokonaisuutena 5.

Kopioitu lähes suoraan Rautaneidon sivuilta, oma arvostelu sieltä- joitain kohtia muokkasin. Tolla foorumilla on tapana arvostella kappale kappaleelta ja antaa jokaiselle oma numero, en jaksanut lähte tota pisteytystä poistamaan.
Ei tainnu olla Seventh Sonia arvosteltu?
[piilotettu kuva]
Maiden For Life \o/
Käyttäjän avatar
Migo
 
Viestit: 852

Re: Levyarvostelut

Viesti Astraalipenis 05 Loka 2008 15:17

AESTHETIC PERFECTION - A VIOLENT EMOTION


Noniin, nyt se on sitten kuunneltu. Ja kuinka moneen kertaan. Voin jopa yrittää runkata tähän pientä arvosteluntynkää.

linx

~~
Daniel Graves teki sen taas.

Aesthetic Percetionin "A Violent Emotion" alkaa raidalla "The Violence" joka koostuu lähinnä ambient-soundeista, muutamasta vokaaliklipistä ja "a violent emotionin" hokemisesta. Aika mitäänsanomatonta siis. Toimii toki hyvin introna. Tästä siirrytään seuraavaan kappaleeseen, nimeltään "Spit it out", joka alkaa _todella_ agressiivisesti ja raiskaa kuulohermosi kovalla bassobiitillä ja aggressiivisella karjunnalla(en tiedä onko karjuminen ehkä ihan oikea tapa kuvata Danielin laulutyyliä). Ehdoton klubihitti, joka jää soimaan päähän pitkäksi aikaa. Seuraava raita, "Schadenfreude", josta on kuultu beta edittiä jo kauan aikaa sitten, jatkaa samaa rataa "Spit it Outin" kanssa. Toimiva tanssihitti, joka ei kuitenkaan ole iloista euro(fagot)trance/dancejumputusta vaan oikeasti aggressiivistä musiikkia, joka sanoo että sinun olisi parempi olla kuolleena. (:

Seuraavat kaksi raitaa, "The Siren" ja "A Quiet Anthem" ovat jotenkin erikoisia. Ensimmäisenä tulee mieleen Mansonin tuotokset(lähinnä sen takia että molemmissa Daniel Graves kuulostaa Mansonilta paikoittain, mutta myös sen takia että "A Quiet Anthem" kuulostaa myös musiikillisesti todella paljon Mansonilta). Varsinkin "The Siren" muistuttaa todella paljon Danielin toista projektia, Necessary Responsea, joka on paljon rauhallisempaa musiikkia kuin Aesthetic Perfection.

"Living The Wasted Life". Tästä on kuultu jo Machineries Of Joy Volume 4:llä (julkaistu 2007). Onneksi levyille ei päätynyt em. kokoelma-albumilla ollut "Living The Wasted Life (Machineries Mix)" vaan ihan oikea versio. Tästä raidasta minun on hyvin vaikea sanoa mitään negatiivista. Vihasin remixiä, rakastan tätä. "The Great Depression"- ja "Pale"-raidat ovat jääneet jotenkin vähän.. Etäisen tuntuisiksi tällä albumilla, ehkä syy on siinä että näitä on henk. koht. tullut kuunneltua jo aikaisemmin aivan liikaa. "Arsenic on The Rocks" on siitä erikoinen kappale ettei siitä ole mitään erikoista sanottavaa, kuulostaa mielestäni liikaa Combichristiltä. Albumin päättää "The Ones", joka taas muistuttaa enemmän Necessary Responsea kuin Aesthetic Perfectionia. Todella loistava ja jopa tunteellinen(!) raita.

Kaikenkaikkiaan, muutamaa pettymystä lukuunottamatta A Violent Emotion on mielestäni Daniel Gravesin ehdottomasti onnistunein kokonaisuus. Uskoisin että tietyntyylisillä klubeilla (Synapsi yms) Spit it Out, Schadenfreude ja muut ovat todella kovia tanssihittejä.

8/10
haistakaa kaikki vittu, ei jaksa enää kiinnostaa. baibai.
Käyttäjän avatar
Astraalipenis
 
Viestit: 3547

Re: Levyarvostelut

Viesti Zyklon B 12 Loka 2008 17:48

Zombie Tape II
Kuva
puoli AARGH:

Positive Bastards
1. Untitled #666
2. Senile Punx
3. Untitled #999
4. Bastard Fuck You Die
5. Rituaali
6. Untitled #1
7. Untitled #13
8. Interdead
Ristisaatto
9. Napalmia
10. Painajaisen Ensiaskel
11. Ilosanoma
12. Hyvinvointi
13. Muutoksen Tuuli
14. Kokoomus
15. Vietnam
16. Valheiden Varjolla
17. Ruanda
18. Kuoleman Kauppiaat
19. Lähi-Itä
20. Utopistinen Unelma
21. Ronald Kuolee!
22. Varuskuntapellet
23. En Alistu
24. Ristisaatto
Perselintu
25. Pain
26. This Song
27. Jammu On Vapaa 2
28. Rikala
29. Suomen Poliisit 2
30. Autohuorrra
31. Suomen Nuoriso 3
32. Koditon
33. Ecistä Ei Ole Laulajaksi
34. Nakkipöksy
35. Perunajauho
36. Greenhouse
37. F74
Urine Specimen
38. Murder
39. Shut You Up
40. I'm Not Worth It
41. Simon Says: Fuck Your Face
42. Leave Me Out
43. Shortcut To Insanity
44. No Respect
45. Cut It Off
46. I Ate Shit And Survived
47. Return To Reality

puoli BLEAARGH:

De Esse (Italia)
1. Aggressioni
2. ...Sono...
Confusione (Italia)
3. Cagnetto
4. Silenzio
5. Dragosardina
6. Necropoli
7. Cecilia
8. Distopia
9. Good Intentions (original by Gorilla Biscuits)
ROT (Brasilia)
10. Strange Feelings
11. Learn Some Respect
12. Dream After Dream
13. Trust In someone
14. Pull The Trigger
15. Little Rockstars
16. Punk As Fuck
17. Despise Their Judgement
18. Socially Conform
19. As A Whole
20. What A Joke (live)
21. Destroy Everything (live)
22. Feasting His Death (live)
23. Seeding The Absurd (live)
24. Unjustifable Fruit (live)
25. Russian Roulette (live)
26. Symptoms Of The New Age (live)
27. Face The Facts (live)
Tapasya (Brasilia)
28. Occults Rockstars
29. Ruined Liver
30. Lords Of Hipocrisy
31. Hail To Wine
32. Obnoxious Music II
33. Religion - Suicide
34. Mediocridade Inútil
35. Almost God
36. Angriff Fasch Alternative
37. Legendary Punx (Fuck Off All)
38. Ignorãncia
39. McDonalds Implosion

Tilasin tälläisen kaseetin tuossa vasta ja sain todellakin vastinetta rahoilleni: kasetti maksoi 2 € ja sisälsi 86 Hardcore punk ja Grindcore biisiä. Biisitkin olivat erittäin tasokkaita ja äänenlaatu hyvä. AARGH -puolen yhtyeet olivat suomalaisia ja BLEAARGH -puolen taas italialasia ja brasilialsisia.

Positive Bastardsin biisit eivät olleet minusta niinkään kovin hyviä, mutta kuuneltavaa mättöä kummiskin. Mileenpainuvin biisi lienee Rituaali ei siinänsä biisin vaan intronsa takia.

Ristisaaton biisit olivat mielsestäni turhan samanlaisia ja liian lyhyitä, mutta joukossa oli myös monia onnisuneitakin rykäisyjä, kuten esim. Kokoomus ja Ristisaatto.

Perselintu, nimestään huolimatta oli ensimmäisen puolen mahdollisesti paras yhtye, musiikki oli hyvää ja sanoitukset humoristisia, mieleeni jäi erityisesti biisit Jammu on vapaa ja Ecistä ei ole laulajaksi. Perselintu ei ollut yhtä vahva englannin kielisissä biiseissään ja ne olivatkin ekan puolen heikoimpia vetoja.

Urine Specimen oli myös mukaavan illakoivaa ja humoristista ja englanti taittuikin paljon paremmin kuin perselinnulla. Yhtye ei mielestäni silti yltänyt perselinnun tasolle.

BLEAARGH -puolen aloittaa Italialinen De Esse jonka demo oli ehkä kaikkein metallimaisin ja biisit pisimpiä. Selvästi kakkos puolen huonoin, muttei aivan toivoton siltikään biisit olivat vain joutuneet väräälle kokoelmalle.

Seuraava bändi Confusione on henkilökohtainen suosikkini koko kasetilla sopivan rujoa ja rajua, vaikken sanoista mitääb ymmäräkkään.

Rot on myöskin sekin mukavaa kuuneltavaa biisejä tosin lienee liikaa muihin verratuna ja lopun livevedot olisi voinut jättää pois.

Tapasyakin on hyvä yhtye jonka muuta tuotantoakin olisi mukava kuulla lisää. Biisit aikalailla Rotin tapasia metallimaisia Grindcore rykäisyjä.

9-
[piilotettu kuva]
Varsin metka saitti
Käyttäjän avatar
Zyklon B
 
Viestit: 399

Re: Levyarvostelut

Viesti xzx100 31 Joulu 2008 18:17

Disturbed: Indestructible
Kuva

1. Indestructible
2. Inside the fire
3. Deceiver
4. The night
5. Perfect insanity
6. Haunted
7.Enough
8. The curse
9. Torn
10. Criminal
11. Divide
12. Facade


Inderstructible:

Biisin sotasoundi-alku lisättynä siitä pian alkavaan kitararämpytykseen kuullostaa loistavalta. Sen jälkeen biisi alkaa oikeasti. Pitkään vielä biisin alun aikanakin soi pommihälytys takana. Biisin kertosäe on todella hyvä.

Inside the fire:

Biisi alkaa n. 10 sekuntia kestävällä "technosoundilla" Jonka jälkeen laulaja (David Draiman) alkaa "nauramaan" (hahahahahahah!) ja sitten alkaa laulu. biisi on aika puhemainen mutta siinä myös (esim. kertosäkessä) lauletaan. :)

Deceiver:

Tämä biisi alkaa heti. Biisi on mielestäni levyn toisiksi paras biisi. Biisin kertosäkessä on mukava "melodia".
Sitten alkaa taas rumpujen paukutus kovempaa.

The Night:

PARAS BIISI LEVYLLÄ. Tämäkin biisi alkaa heti, Vaikka laulamisen alkuun meneekin 20 sekuntia. Biisin Kertosäe on parempi kuin muissa tämän levyn biiseissä.
Tämä on ehdottomasti disturbedin paras biisi.

Perfect Insanity:

Tämä biisi alkaa 5 sekuntia pitkällä rumpusoololla. Laulaminen alkaa 30 sekunnin päästä biisin alusta. Tämä biisi on aikalailla rääkymistä. :D
Kitarasoolo biisissä on loistava taidonnäyte kitaristilta.

Haunted:

Tämä alkaa myrkysoundilla, joka kestää 15 sekuntia, sitten alkaa rauhallinen rumpupaukutus ja hlijainen kitara. Sen jäkleen kitara kiihtyy todella kovaksi rämpytykseksi. Itse en paljoaa pidä tästä biisistä (paitsi alusta. :wink: )

Enough:

Tämäkin alkaa rumpupaukkeella, joka tälläkertaa kestää 6 sekuntia. Laulu alkaa 29 sekunnin päästä alusta. Tämä on koohtuullisen rauhallinen biisi, eikä tässä hirveästi "rääytä", tämänkin biisin kertosäe on loistava.

The Curse:

Tämäkin (Yllätys, Yllätys) alkaa rumpupaukkella, mutta tälläkertaa kitarakin on mukana. Laulu alkaa 25 sekuntia alusta. Tässä(kin..) on hyvä kertosäe.

Torn:

Alkaa kitararämpytyksellä. Tässä biisissä alkaa laulu jo 10 sekuntia alusta. (Ja TAAS.) Kertosäe on loitsava.

Criminal:

Tämä(kin) biisi alkaa kitarasoitolla, tässä laulu alkaa 10 sekunnin päästä alusta. Laulu on alussa kuistausmaista. Ja kuinka ollakaan, kitara alkaa rämpyttämään täysillä 40 sek. alusta, ja ikävä kyllä laulaja alkaa "rääkymään".

Divide:

Yllätys, Yllätys, taas kitararämpytys alku. Onneksi biisi rauhoittuu pian. Tämä on aikas "jankutusbiisi" :D.

Facade:

Taas kitararämpytys alku. Eikä tämäkään todellakaan ole mikään loistava biisi

Kokonaisuus:

On aika yksitoikkoinen, mutta kiintoisa. (ainakin kaksi viimeistä) Biisiä ovat lähes toistensa kopioita. Arvosana (1-10): 8½
Käyttäjän avatar
xzx100
 
Viestit: 31

Re: Levyarvostelut

Viesti Hampoturen 31 Joulu 2008 19:20

Levyarvostelu ei tarkoita pelkkää biisilistaa missä kuvailet biisejä vain parilla sanalla.
ObviousTroll kirjoitti:
Zyskowicz kirjoitti:Nii, mut tee ite asialle jotai nii poliisit on sun eikä kuvaajien perässä.
Julkkiksille paremmat oikeudet!

Tyhmyytesi ei taida rajoittua pelkästään siihen lukihäiriöön.
Käyttäjän avatar
Hampoturen
 
Viestit: 2285

Re: Levyarvostelut

Viesti jharkonen 07 Tammi 2009 14:49

ICE CUBE - Raw Footage
01 What Is A Pyroclastic Flow
02 I Got My Locs On
03 It Takes A Nation
04 Gangsta Rap Made Me Do It
05 Hood Mentality
06 Why Me
07 Cold Places
08 Jack N The Box
09 Do Ya Thang
10 Thank God
11 Here He Come
12 Get Money, Spend Money, No Money
13 Get Use To It
14 Tomorrow
15 Stand Tall
16 Take Me Away

No Jäämieshän on aina taattua räpätys tavaraa, ei siitä mihinkään pääse.
Levyllä ei ole yhtään huonoa biisiä mutta keskinkertaisia on sitäkin enemmän.
Yllättävää kyllä tällä levyllä ei ole paljoa sitä normaalia super dissailua jota joskus jäämieheltä löytyy, myös sanojen "mother fucker" ja "bitch" käyttöä on mies rajoittanut, joten tätä voi suositella kaikikke :)
Kaiken kaikkiaan erittäin jees levy josta ei suuremmalti puutu mitään.
jharkonen
 
Viestit: 6

Re: Levyarvostelut

Viesti testament 25 Tammi 2009 20:30

möhköfantti kirjoitti:
0.5/10Olen nalle puhin isä!
[img]<a%20href="http://www.fodey.com/generators/animated/wizard.asp"><img%20src="/results/r9/2038/bf5ec3c7b003463ead599680ad9a11c8.0.gif"%20border=0%20width="555"%20height="121"%20alt=""></a>[/img]

Avatars

möhköfantti kirjoitti:
0.5/10Olen nalle puhin isä!
Käyttäjän avatar
testament
 
Viestit: 9

Re: Levyarvostelut

Viesti Maxwell_von_Karma 25 Tammi 2009 23:40

Tänään saatu

Finntroll

Kuva

Midnattens Widunder
1. Intro - Intro
2. Svartberg - Mustavuori
3. RivFader - Rivfader (Tai Repijäisä, mutta...njoo)
4. Vätteanda - Hiisihenki
5. Bastuvisan - Saunalaulu
6. Blodnatt - Veriyö
7. Midnattens Widunder - Keskiyön Pedot
8. Segersång - Voittolaulu
9. Svampfest - Sienijuhla

Konseptilevyn juoni etenee jossakin määrin näin: Sana kirii (Track 1 & 2), että peikkokuningas RivFader (Track 3) on palannut mukanaan suuri armeija peikkoja ja hiisejä/menninkäisiä (Track 4), jotka sitten hakkaavat kaiken paskaksi, kuten vaikka saunomassa kykkivät Aamundin ja Kettilin (Track 5) ja säälittävät kristinuskoiset houkat veren virratessa (Track 6). Lopulta taistelu tiivistyy hurjaan verilöylyyn (Track 7) jonka jälkeen RivFaderin armeija juhlii voittoaan railakkaasti laulan ylistyslauluja ( Track 8) ja muuta tässä "ikuisessa yössä". Yön kuluessa aterioihin mausteena käytetyt sienet alkavat vaikuttaa ja porukat saavat vielä päälle kunnon tripit (Track 9).

Kyllä huomaa, että Somnium on heittänyt veivinsä, kun Finntrollin albumeja kuuntelee. Trollhornin vastatessa sävellyksestä, jokaiseen kappaleeseen tulee vähintään kaksi syntikkasooloa, kun taas Somnium laittoi kitaraa enemmän esille (Kumpikaan ei tietenkään ole huono juttu.). Ja yli puolethan tämän levyn kappaleista ovat Somniumin käsialaa. Koittakaas vaan arvata, kenen Svampfest on ;). Levyn parhaat kappaleet taitavat olla Svartberg, RivFader ja Midnattens Widunder, mutta mikään kappale EI OLE huono. Kokonaisuudessaan levy on mainio!

Jos nyt sitten joku arvosanakin on annettava, niin annetaanko sitten vaikka 4.5/5.0. Puolikas rokotetaan siitä, että levy jäi vähän turhan lyhyeksi, ja jollain hassulla tapaa hieman sanomattomaksikin. Mutta joo... näin se vaan menee.

Mutta hyvä syntymäpäivä lahja oli! PERKELE!

P.S Visor Om Slutet lähestyy...
Pitäkää tytöt pilluistanne kiinni

-Pate Mustajärvi

Far North 2D troll-RPG, testaa sitä NYT, jumalauta!
Käyttäjän avatar
Maxwell_von_Karma
 
Viestit: 516

Re: Levyarvostelut

Viesti UFO 24 Huhti 2009 20:47

RATT - Dancing Undercover

Kuva


"Dance" 4:17
"One Good Lover" 3:06
"Drive Me Crazy" 3:42
"Slip of the Lip" 3:15
"Body Talk" 3:44
"Looking for Love" 3:09
"Seventh Avenue" 3:11
"It Doesn't Matter" 3:08
"Take a Chance" 4:00
"Enough Is Enough" 3:23

Yhtyeen jäsenet:

Stephen Pearcy: laulu
Warren DeMartini: kitara
Robbin Crosby: kitara
Juan Croucier: basso
Bobby Blotzer: rummut

Levy on siis tyyliltään Glam-ja heavy metallia. Ensimmäinen kappale on todella mukavaa kuunneltavaa, kertosäe on kaikessa yksinkertaisuudessaan mahtava. Stephen Pearcyn ainutlaatuinen ääni (jota on melko vaikea kuvailla) on juuri täydellinen tämän tyylisiin kappaleisiin. Levyltä löytyy kyllä muutamia sellaisiakin biisejä jotka eivät erotu erityisemmin edukseen, mutta jotka ovat kuitenkin ihan kuuneltavia, esim One Good Lover ja Drive Me Crazy joka on melko nopeatempoinen kappale.
Body Talk:ista pidän aika paljon, Stephen Pearcy osaa laulaa juuri oikealla sävyllä. Myös Slip of the Lip on yksi levyn parhaista kappaleista, jossa joissain kohdin Pearcyn ääni käy melko korkealla joka on vain hyvä! Todella mahtava kappale, jota voi kuunnella uudestaan ja uudestaan pahemmin siihen kyllästymättä...
7th Avenue ei erotu erityisemmin levyn muista kappaleista, muuten kuin mukavalla, kevyehköllä rytmillään. Rento kappale jota silloin tällöin kuuntelee. Samoin on myös Looking for Love biisin kohdalla, jonka kertosäe on vain nopeampi, ja mieleenpainuvampi kuin 7th avenuen. Muut levyn kappaleet eli It doesn't matter, enough is enough ja take a change ovatkin perus glam metallia. Niitä ei kyllä kovin usein tule kuuneltua, Take a Change:n kertosäe kuulostaa loppujen lopuksi aika tylsältä, eikä oikein uppoa minuun. En kuitenkaan sanoisi sitä huonoksi kappaleeksi. Sama homma Enough is Enoughin ja It doesn't matterin kohdalla.

Kokonaisuudessaan erittäin hyvä Ratt:in levy, ehkä ei kuitenkaan yhtä hyvä kuin edeltäjänsä Out of the Cellar ja Invasion of your Privacy. Sanoitukset kertovat 80-luvun glam metallin tyyliin pääosin naisista. DeMartini ja Crosby pitävät huolen että kitarat kuulostavat täydellisiltä, Blotzer osaa soittaa rumpuja, ja Croucier bassoa oikein hyvin. Hittikappaleita löytyy kolme, ja loput levyn kappaleetkin ovat ihan hyvää kuuneltavaa. Kaikenkaikkiaan Dancing Undercover on jokaisen Glam metallin ystävän pakko hankkia.


8,5/10
[piilotettu kuva]
Käyttäjän avatar
UFO
 
Viestit: 25

Re: Levyarvostelut

Viesti Kreator 24 Huhti 2009 22:42

Immortal - Sons of Northern Darkness.

Kuva

1. One By One - 5:00
2. Sons of Northern Darkness - 4:47
3. Tyrants - 6:18
4. Demonium - 3:57
5. Within the Dark Mind - 7:31
6. In My Kingdom Cold - 7:17
7. Antarctica - 7:12
8. Beyond the North Waves - 8:06


Jeesh, Immortalilla mennään. Norjalaisen black metal bändin seitsemäs studioalbumi on melkoista rautaa, vaikkei olekaan sitä parasta Immortalia. Levy on paljon teknisemmin ja paremmin soitettu kuin esimerkiksi Battles in The North, mutta silti jättää paikoittaan kylmäksi. Myös Abbathin uusi laulutyyli ei sovi Immortalille.

Plätty alkaa ihan mukavalla rallilla, One by One:lla, joka on mielestäni yksi levyn huonoimmista biiseistä, vaikka onkin useasti saanut ylistystä. Biisi vain ei kolahda. Perkeleen tylsä ja puuduttava, ei mitään ihmeellistä. Tätä on ihan kiva kuunnella, mutta sopii paremmin taustamusiikiksi kuin soittimessa soitettavaksi. Ei kai tästä enempää voi sanoa? Tylsähkö biisi joka sopii taustalle, muuten tätä ei jaksa kuunnella.

Ja toisena tulee levyn nimikkobiisi, Sons of Northern Darkness, joka on hieman parannusta edellisestä. Biisissä Abbath laulaa jotenkin kylmästi, ja tämähän sopii biisiin kuin nenä päähän. Tällä kertaa kertosäekkin on mukaansa tempaava ja helposti muistettava.
Mutta mitä helvettiä? Miksi tähän on tungettu soolo? Vieläpä todella huono ja tylsä soolo, pari bendausta ja hieman tappingia "jee". Ja muuten bisissä on suhteellisen hyvä atmosfääri, mutta helvetin soolo muutta biisin kunnollisesta musiikista paraatiseurueeksi paskakasassa. Ei, tämä ei voi olla mahdollista, BLACK METALLISSA EI SAA OLLA TUOLLAISIA SOOLOJA! Soolo yksinkertaisesti vituttaa, biisin viimeistä minuuttia ei kannata kuunnella...

Ja sitten yksi levyn parhaimmista biiseistä, Tyrants. Biisin pääriffi on ihQ, oikeasti, se on ihana. Vielä kun Abbath tungetaan päälle vetämään hupsuilla vokaaleillaan, saadaan keitos kokoon ja oikeasti helvetin hyvä kuuntelunautinto. Kertosäkeessä toimii kaikki. Sävellykset, vokaalit... Aah, kaikki täydellisessä harmoniassa. Tämä on yksi levyn parhaimmista antimeista. Noin 3:20 alkava rauhallinen kohta on kivaa kuunneltavaa...

Seuravaana tulee Demonium. Biisi ainakin alkaa kuten black metal -biisin pitäisi: nopeasti, räväkkäästi ja huudolla. Ja sitten alkaa mukava tykitys, wanhaa kunnon blast beattia (vai mikä vitun grindi yrittääkään olla) ja kunnollisella tremololla jyräämisellä.
Mutta miksi biisin pitää hidastui aina kun Abbath alkaa laulamaan? Kai tässä on vain tahdottu hienostella, kun muut Immortalin levyt ovat olleet melkoista jytää alusta loppuun. Noh, mikäpä siinä, ei se huonoa ole.
Vatsan pohjalta vedetyt "Demonium"-rykäykset ovat loistavia (y).

Next! Within the Dark Mind.... Ajjaijai, tämä biisi on rautaa. Luultavasti paras veisu levy.
Riffitykset ovat mukavia, hienosteluvingutuksineen päivineen. Abbath laulaa paikoittain jotenkin "nenäisesti", joka sinänsä sopii biisiin. Luultavasti missä tahansa muualla se kuulostaisi kamalalta, mutta tähän se sopii kuin räkä oven kahvaan. Kertosäe on taas loistavuutta, ja "Within the Dark Miiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiind" kuulostaa kovalta.
Taas biisissä on hienosteltu ja hieman melodisoitu ja raihoututtu keskivaiheilla. Mitäpä tuosta, onhan pari minuuttia kestävä vinguttelu ihan kivaa. Ja sen jälkeen viimeinen kertosäe kuulostaa entistäkin paremmalta ^^.
Noh... Tähänkin biisiin on tungettu joku perkeleen soolo, joka ei sovi black metalliin. Onneksi biisi on muuten niin loistava ja soolokin on onnistettu jotenkin soittamaan kivan kuuloiseksi, se ei pääse vituttamaan yhtä pahasti kuin Sons of Northern Darknessin soolo. Ottakaa soolopellet mallia Mayhemin Freezing Moonista, se on kunnollinen soolo.

In My Kingdom Cold... At the mountains of madness. Unending grimness jne.... Pääasia on, että kertosäkeen muistaa vaikka unissaan (varsinkin siellä). Eikö silloin kertosäe ole jo aika onnistunut jos sen muistaa aina ja ikuisesti, ja sen tekee ihan mielellään? Ainakin meikäläisen mielestä, sillä tässä biisissä on perkeleen hyvä kertosäe.
Muuten biisi on jotenkin mitään sanomaton, ja ei siitä jää mieleen oikeastaan mitään muuta kuin kertosäe. Nyt kun tarkemmin kuuntelee, tämä on helvetin hyvä kappale, mutta esimerkiksi bussimatkalla kuunnellessa se ei jaksa pysyä mielessä. Tämä on jälleen näitä biisejä, jotka tarvitsevat jakamattoman huomion ja kunnon keskittymisen jonkin irti saamiseksi. Hyvä vai huono juttu? Itse sanoisin hyvä, ainakaan biisi ei tylsisty tai toimi pelkästään taustamusiikkina, tähän jaksaa paneutua jos on aikaa.

Antarctica.. Aah, rauhoittavaa tuulen huminaa, tässähän meinaa jo nukahtaa.... Mutta sitten kitarat ja rummut alkavat pauhata.
Alusta pitää sanoa sen verran, että tässä on jälleen yksi niistö riffeistä joita ei saisi soittaa noin montaa kertaa. Se vain sattuu olemaan niin mitään sanomaton, ettei kiinnostaisi kuunnella kauhean kauaa. Mutta aivan sama, loppuuhan se pienen odottelun jälkeen ja biisi muuttu asiallisemmaksi.
Aluksi kuulostaa, että Abbath olisi alkamassa käyttämään kirkuvia vokaaleja.... No ei, ehkä aluksi veti hieman korkeammalta, mutta siinäpä se. Biisihän on sitten oikeastaan pelkkää samaa jumputusta sitten loppuun asti, poikkeuksena "The snowbelts of Antarctica rise
With its dark polar winterstorms
" -kohta, jonka aikana pimputellaan jotain kivaa ylemmiltä kieliltä basson vähän väliä junnatessa matalasti taustalla.


Viimeisenä muttei vähäisimpänä, Beyond the North Waves.
Oolrait, tähän on kaiketi jotain tyhmää ihme atmosfääripaskaa alkuun. Oikeastaan aika vittumaista mutta samalla lumoavaa, ilmeisesti juuri sitä mitä tässä ollaan yritetty saavuttaa.
No onhan tähän loppuun muutenkin yritetty jotain ilmapiiriä väsätä, hieman haikeahkoa luonnollisesti. No tässä se onnistuu, vaikka välillä tuleekin soittimien osalta aika paksua ja nopeaa jölliä samalla kun Abbath laulaan edelliseen rytmiin. Toimii, sehän sitä tunnelmaa luo.
Biisin nopeutuminen vie hetkellisesti saavutetun tunteen pois IMO, mutta se korjaantuu aika nopeasti uudella ja haikeammalla riffilla. Tässä biisissä on atmosfääri paikallaan.

Pieni yhteenveto:

+ Atmosfääri on joissakin biiseissä kohdallaan.
+ Kertosäkeet.
+ Abbathin laulu on mukavaa ja uutta kuultavaa.
- Abbathin laulu on uutta kuultavaa.
- Soolot.
- Saavutetun tunnelman latistaminen esimerkiksi kusisella kompilla tai paskalla riffillä.

Levy on loistava mutta myös samalla loistavasti kustu. Loistava kusi on paras kusi, tämä levy on silti rautaa. 4/5.
[piilotettu kuva]
Suomipalsta - Suomalainen yleisfoorumi. Liity sinne nyt, saatana.
Liittykää sinne vitun palstalle, odotellaan siellä =)
Käyttäjän avatar
Kreator
 
Viestit: 1396

Palaa alueelle Musiikki