Immortal - Sons of Northern Darkness.
1. One By One - 5:00
2. Sons of Northern Darkness - 4:47
3. Tyrants - 6:18
4. Demonium - 3:57
5. Within the Dark Mind - 7:31
6. In My Kingdom Cold - 7:17
7. Antarctica - 7:12
8. Beyond the North Waves - 8:06
Jeesh, Immortalilla mennään. Norjalaisen black metal bändin seitsemäs studioalbumi on melkoista rautaa, vaikkei olekaan sitä parasta Immortalia. Levy on paljon teknisemmin ja paremmin soitettu kuin esimerkiksi Battles in The North, mutta silti jättää paikoittaan kylmäksi. Myös Abbathin uusi laulutyyli ei sovi Immortalille.
Plätty alkaa ihan mukavalla rallilla,
One by One:lla, joka on mielestäni yksi levyn huonoimmista biiseistä, vaikka onkin useasti saanut ylistystä. Biisi vain ei kolahda. Perkeleen tylsä ja puuduttava, ei mitään ihmeellistä. Tätä on ihan kiva kuunnella, mutta sopii paremmin taustamusiikiksi kuin soittimessa soitettavaksi. Ei kai tästä enempää voi sanoa? Tylsähkö biisi joka sopii taustalle, muuten tätä ei jaksa kuunnella.
Ja toisena tulee levyn nimikkobiisi,
Sons of Northern Darkness, joka on hieman parannusta edellisestä. Biisissä Abbath laulaa jotenkin kylmästi, ja tämähän sopii biisiin kuin nenä päähän. Tällä kertaa kertosäekkin on mukaansa tempaava ja helposti muistettava.
Mutta mitä helvettiä? Miksi tähän on tungettu soolo? Vieläpä todella huono ja tylsä soolo, pari bendausta ja hieman tappingia "jee". Ja muuten bisissä on suhteellisen hyvä atmosfääri, mutta helvetin soolo muutta biisin kunnollisesta musiikista paraatiseurueeksi paskakasassa. Ei, tämä ei voi olla mahdollista, BLACK METALLISSA EI SAA OLLA TUOLLAISIA SOOLOJA! Soolo yksinkertaisesti vituttaa, biisin viimeistä minuuttia ei kannata kuunnella...
Ja sitten yksi levyn parhaimmista biiseistä,
Tyrants. Biisin pääriffi on ihQ, oikeasti, se on ihana. Vielä kun Abbath tungetaan päälle vetämään hupsuilla vokaaleillaan, saadaan keitos kokoon ja oikeasti helvetin hyvä kuuntelunautinto. Kertosäkeessä toimii kaikki. Sävellykset, vokaalit... Aah, kaikki täydellisessä harmoniassa. Tämä on yksi levyn parhaimmista antimeista. Noin 3:20 alkava rauhallinen kohta on kivaa kuunneltavaa...
Seuravaana tulee
Demonium. Biisi ainakin alkaa kuten black metal -biisin pitäisi: nopeasti, räväkkäästi ja huudolla. Ja sitten alkaa mukava tykitys, wanhaa kunnon blast beattia (vai mikä vitun grindi yrittääkään olla) ja kunnollisella tremololla jyräämisellä.
Mutta miksi biisin pitää hidastui aina kun Abbath alkaa laulamaan? Kai tässä on vain tahdottu hienostella, kun muut Immortalin levyt ovat olleet melkoista jytää alusta loppuun. Noh, mikäpä siinä, ei se huonoa ole.
Vatsan pohjalta vedetyt "Demonium"-rykäykset ovat loistavia (y).
Next!
Within the Dark Mind.... Ajjaijai, tämä biisi on rautaa. Luultavasti paras veisu levy.
Riffitykset ovat mukavia, hienosteluvingutuksineen päivineen. Abbath laulaa paikoittain jotenkin "nenäisesti", joka sinänsä sopii biisiin. Luultavasti missä tahansa muualla se kuulostaisi kamalalta, mutta tähän se sopii kuin räkä oven kahvaan. Kertosäe on taas loistavuutta, ja "Within the Dark Miiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiind" kuulostaa kovalta.
Taas biisissä on hienosteltu ja hieman melodisoitu ja raihoututtu keskivaiheilla. Mitäpä tuosta, onhan pari minuuttia kestävä vinguttelu ihan kivaa. Ja sen jälkeen viimeinen kertosäe kuulostaa entistäkin paremmalta ^^.
Noh... Tähänkin biisiin on tungettu joku perkeleen soolo, joka ei sovi black metalliin. Onneksi biisi on muuten niin loistava ja soolokin on onnistettu jotenkin soittamaan kivan kuuloiseksi, se ei pääse vituttamaan yhtä pahasti kuin Sons of Northern Darknessin soolo. Ottakaa soolopellet mallia Mayhemin Freezing Moonista, se on kunnollinen soolo.
In My Kingdom Cold... At the mountains of madness. Unending grimness jne.... Pääasia on, että kertosäkeen muistaa vaikka unissaan (varsinkin siellä). Eikö silloin kertosäe ole jo aika onnistunut jos sen muistaa aina ja ikuisesti, ja sen tekee ihan mielellään? Ainakin meikäläisen mielestä, sillä tässä biisissä on perkeleen hyvä kertosäe.
Muuten biisi on jotenkin mitään sanomaton, ja ei siitä jää mieleen oikeastaan mitään muuta kuin kertosäe. Nyt kun tarkemmin kuuntelee, tämä on helvetin hyvä kappale, mutta esimerkiksi bussimatkalla kuunnellessa se ei jaksa pysyä mielessä. Tämä on jälleen näitä biisejä, jotka tarvitsevat jakamattoman huomion ja kunnon keskittymisen jonkin irti saamiseksi. Hyvä vai huono juttu? Itse sanoisin hyvä, ainakaan biisi ei tylsisty tai toimi pelkästään taustamusiikkina, tähän jaksaa paneutua jos on aikaa.
Antarctica.. Aah, rauhoittavaa tuulen huminaa, tässähän meinaa jo nukahtaa.... Mutta sitten kitarat ja rummut alkavat pauhata.
Alusta pitää sanoa sen verran, että tässä on jälleen yksi niistö riffeistä joita ei saisi soittaa noin montaa kertaa. Se vain sattuu olemaan niin mitään sanomaton, ettei kiinnostaisi kuunnella kauhean kauaa. Mutta aivan sama, loppuuhan se pienen odottelun jälkeen ja biisi muuttu asiallisemmaksi.
Aluksi kuulostaa, että Abbath olisi alkamassa käyttämään kirkuvia vokaaleja.... No ei, ehkä aluksi veti hieman korkeammalta, mutta siinäpä se. Biisihän on sitten oikeastaan pelkkää samaa jumputusta sitten loppuun asti, poikkeuksena "
The snowbelts of Antarctica rise
With its dark polar winterstorms" -kohta, jonka aikana pimputellaan jotain kivaa ylemmiltä kieliltä basson vähän väliä junnatessa matalasti taustalla.
Viimeisenä muttei vähäisimpänä,
Beyond the North Waves.
Oolrait, tähän on kaiketi jotain tyhmää ihme atmosfääripaskaa alkuun. Oikeastaan aika vittumaista mutta samalla lumoavaa, ilmeisesti juuri sitä mitä tässä ollaan yritetty saavuttaa.
No onhan tähän loppuun muutenkin yritetty jotain ilmapiiriä väsätä, hieman haikeahkoa luonnollisesti. No tässä se onnistuu, vaikka välillä tuleekin soittimien osalta aika paksua ja nopeaa jölliä samalla kun Abbath laulaan edelliseen rytmiin. Toimii, sehän sitä tunnelmaa luo.
Biisin nopeutuminen vie hetkellisesti saavutetun tunteen pois IMO, mutta se korjaantuu aika nopeasti uudella ja haikeammalla riffilla. Tässä biisissä on atmosfääri paikallaan.
Pieni yhteenveto:
+ Atmosfääri on joissakin biiseissä kohdallaan.
+ Kertosäkeet.
+ Abbathin laulu on mukavaa ja uutta kuultavaa.
- Abbathin laulu on uutta kuultavaa.
- Soolot.
- Saavutetun tunnelman latistaminen esimerkiksi kusisella kompilla tai paskalla riffillä.
Levy on loistava mutta myös samalla loistavasti kustu. Loistava kusi on paras kusi, tämä levy on silti rautaa. 4/5.
.
.Miten tälläisen tunnelman voi lisätä studiolevylle!!?!!?! Rakastan tätä kappaletta, eivätkä sanat pysty kuvamaan sitä tunnetta kun kuuntelin sen ensimmäisen kerran. Kolahti heti, että jumalauta mikä biisi! Koko bändi pistää parastaan, Steve basso kolhatelee kiitettävästi, Nicko rummuttaa loistavasti ja kitarat kuulostavat paremmalta kuin koskaan. HEIL MAIDEN! 
ja muuta tässä "ikuisessa yössä". Yön kuluessa aterioihin mausteena käytetyt sienet alkavat vaikuttaa ja porukat saavat vielä päälle kunnon tripit (Track 9).
