Tänne lähetätte kauhutarinanne ja niistä valitaan paras. Tuomareita tarvitsen 2-3.

Voinko laittaa sen Veren lapsi juttuni?

Mitä luulet, Sassa?

Olipa kerran Pekka, hän oli tyhmä. Sitten tuli mörkö ja söi hänet. Sen pituinen se.

Zacha kirjoitti:Voinko laittaa sen Veran lapsi juttuni?

Voit.

TuplaKekkonen, tämä aihe ei ole pelleilyä varten. Tupla on kamuni, hän kirjoitti tuon koneellani, kun olin WC:ssä.

tässä omani:

Lost Oo,


Olipa kerran pariskunta ja he olivat juuri solmineet avioliiton. He olivat häämatkalla Kreikkaan. Koneessa he joivat shampanjaa ja nauttivat hienoista näkymistä, kunnes alkoi tulla ilmakuoppia. Pariskunta pistivät turvavyöt kiinni ja joivat shampanjat nopeasti. Koneesta meni toinen siipi rikki ja kone syöksyi autiolle saarelle. He selviytyivät syöksystä ja vilkuilivat ympärilleen, mutta muita matkustajia ei näkynyt. He menivät tarkistamaan oliko lentäjä kunnossa. Mies avasi oven ja löysi 2 luurankoa ja poistui koneesta vaimonsa kanssa. Saarella oli pieniä jalan jälkiä. Pariskunta seurasi niitä ja päätyivät kivelle jonka päällä oli pieni näyttö. Siinä luki: " Se hävisi taivaaseen "
Kumpikaan ei tajunnut kirjoituksen merkitystä. Päivä pimeni illaksi ja pariskunta hakivat koneesta peittoja ja tyynyjä ja tekivät pienen majan, jossa nukkuisivat yön yli. Yöllä saarelta kuului karmeita huutoja. Aivan kuin jotain olisi kidutettu. Pariskunta otti selvää äänistä ja lähti viidakkoon.
Viidakossa he löysivät radion jossa puhuttiin mielisailaaran hävinneen Amerikasta mystisesti... Lopussa kuului " Se hävisi taivaaseen"
Pariskunta tajusi tuon lauseen merkityksen ja yrittivät päästä pakoon ja juoksivat viidakosta pois. He menivät etsimään koneesta radiota.. Mies katsoi ikkunasta ja ranta oli täynnä verisiä ja vihanhimoisia ihmisä. Heillä oli punaiset silmät, yön tumma iho ja lyhyet hiukset. Mies ja nainen olivat vain koneessa paikallaan ja tuijottivat rannalla seisovia ihmisiä...
Yhtäkkiä pieni poika nykäisi naista hihasta ja puhui jotain ihme kieltä.
Nainen kysyi: " Ketä te ihmiset olette? "
Poika haihtui pois ja ihmiset tunkeutuivat koneeseen. Nainen alkoi kirkumaan ja halasi miestään. Mies alkoi itkeä ja hänen kyyneleensä olivat punaisia kuin veri. Mies ja nainen hyppäsivät koneesta ulos, jolloin he huomasivat koneen olevan ilmassa. He syöksyivät alas päin kuin kivi ja nainen katsoi mieheensä ja sanoi: " Minä rakastan sinua"
Silloin se sama poika ilmestyi ja puhui taas ihme kieltä.
Naisen silmät muuttuivat punaisiksi ja mies tippui maahan ja kuoli, mutta nainen ei. Se hävisi taivaaseen.

MUHAHAHHAHA
aika paska tiedän mutta teinpähän ajankuluksi

Huippu ! :3

Zacha kirjoitti:Voinko laittaa sen Veran lapsi juttuni?

Bannisi päättyivät. Odottelen innolla tarinaa.

miranda kirjoitti:Huippu ! :3

jos tota mun tarinaa meinaat niin kiitoksia vaan^^

Mulla on ihan huono. Kannattaa lukee loppuun koska siellä se tapahtuma
tulee. Pitkä. Yritin tehä goosebumpsin tapasen Tein ajankuluksi:



1 LUKU

-Voi ei! huudahdin. Pikkuveljeni Haines oli juuri rikkonut vasta vuoden

vanhan pesäpallomailani! Maila oli ruskea jossa oli valkoisella teipillä

teipattu kädensija. Mailan yläpää oli vähän jo kulunut. Mailasta oli m-

ennyt kädensija poikki, kun Haines oli mailan ollessa tukea vasten v-

ahingossa tipauttanut jättisuuren tiilin sen päälle! Ai hei! Melkein oli-

n unohtaa esitellä meidät! Minun nimeni on Antony. Antony Moonwalk.

Minulla on aika omituiset silmät. Minun toinen silmä on pienempi kuin

toinen, ja toinen silmäni on vihreä ja toinen sininen! Kaikki aina kysyvät

miksi minulla on sellaiset silmät, Jos sattuvat huomaamaan. Asun

tavallisessa punaisessa puutalossa. tai en ehkä! Nimittäin viime päivinä

yöllä yhdentoista-aikaan on kuulunut rapinaa vaatekaapistani! Vaate-

kaappi on vihreä jossa ei ole lukkoa. Veljeni Haines varastaa aina joskus

minulta rahaa! Olen aina yrittänyt vakuuttaa isälle ja äidille että se on ollut

Haines, mutta eivät he tietenkään uskoneet. Noniin jatketaanpas. Tiedät

että asun punaisessa puutalossa. Meillä on myös halli ja autotalli. Ne ovat

illalla yhdekän aikaan karmivia paikkoja. Autotalli ja hallikin ovat punaisia.

Niissä on peltikatot, mutta talossamme ei. Meillä on aika hyvä talo.Siellä

on yläkertakin, jossa nukun. Noniin. Minulla on myös tummat hiukset jotka

ovat aina miten sattuu. En itke vähästä. Mutta pikkuveljeni Haines on aivan

toisenlainen! Hänellä on siniset silmät ja tällä hetkellä siili tukka. Hän on aika

tyhmän näköinen sen kanssa. Minä en haluaisi siilitukkaa koska minusta tuli-

si tosi ruma. Haines itkee todella vähästä. Esimerkiksi siitä, kun ei tulla laitt-

amaan maitoa koska ei itse osaa laittaa.



2 LUKU



Noh, onhan Haines vielä pieni.

Hän on vasta 7 ja minä 10. 3 nuorempi. Haines on heti aamutuimaan tietoko-

neella. Siitä se varmaan johtuu että hän on kiukkuinen. Eipä sitä tiedä.

Minun paras kaverini Michael Cooper käy monesti meillä. Ring Ring!

Ovella on varmaan Michael. Menin avaamaan oven. Mutta siellä ei ollut

Michael vaan kaverini Jenny Stepheld. Hän on paras tyttökaverini.

Hänkin tykkää Michaelista. Michael ja Jenny ovat ihme kyllä kummatkin 10.

Niinkuin minäkin. Me kaikki ollaan nelosella. Jenny on tosi pitkä jolla on leveä

suu ja ruskeat silmät. Hänellä on aina farkut jalassaan ja joku teepaita mutta

ei koskaan päällyspaitaa. Ainoastaan kylmällä säällä. Michael on taas sellai-

nen että hän pitää ainoastaan päällyspaitaa päällä mutta ei teepaitaa.

Minulla on taas sellainen tapa että pidän kumpiakin aina päällä!

-Hei Antony! -Hei! Vastasin. -Olin kävelyllä ja ajattelin tulla käymään.

-Mennään yläkertaan, sanoin. Jenny tuli perässäni yläkertaan. Tuntui kuin

portaita olisi aina ollut ainakin sata! Menimme yläkertaan. Menimme nettiin

ja aloimme pelata pelejä. Vuorotellen. Se oli hauskaa. Sen tunnin aika Jenny

ei puhunut melkein mitään. Mutta sitten Jenny sanoi: - Katso Antony! Katso!

katsoin näyttöä tarkemmin. Tietokoneessa oli ilmiselvästi viruksia! Mikään

peli ei mennyt päälle. Edes internetti ei mennyt pois. Painoin sammutus-

nappia. Mitään ei tapahtunut. Otin töpselin seinästä mutta tietokone oli yhä

päällä. Pelkäsin kauheaste että jotain oli tapahtunut. Ulkona jyrisi ukkonen.



3 LUKU

KRATS! Kuulin ikkunasta. Salama oli iskenyt meidän pihapuuhun. Kuuluui

pelkkää sihinää sen jälkeen. Sitten toinen välähdys. Tietokoneesta kuului

sirinää hetken aikaa... ja sitten näyttö pimeni! Jenny oli mennyt pois penkiltä

vuoteelleni. Katsoin ikkunan vierestä kuinka ulkona välähteli salamoita.

-Antony, Jenny kysyi. - Voisimmeko pistää valot päälle? Ajattelin juuri samaa.

Painoin nappia mutta mitään ei tapahtunut. Oli tullut sähkökatkos! Sitten

kuului hirveää jytinää parin sekunnin ajan. Salama oli nyt iskenyt taloon!

Oli ilta, ulkona alkoi olla jo aika pimeä. -M-mitä tapahtui? Jenny kysyi

huolestuneena. -En tiedä... Vastasin. Sitten kuuluui jotain rätinää ullakon

suunnasta. Jennykin havahtui katsomaan. Sitten eteemme tuli JOTAIN....



4 LUKU

Jenny ja minä olimme pakokauhun vallassa! -Tulipalo! Pois täältä! Ulos!

Huusin täyttä kurkkua. Jenny ja minä juoksimme minkä kintuista pääsimme

portaita alas. Mutta sitten tapahtui jotain... Olin likastunut! Lensin selälteen

portaisiin. Tunsin kuinka kipu kävi selässä. -Auuh! Huusin. Jenny oli portaiden

alapäässä. Lensin kuperkeikkaa portaita alas. Kohta olin alhaalla. Jenny

oli vielä sisällä odottamassa minua. Juoksimme ulos täyttä vauhtia.

en kuitenkään pystynyt kunnolla juoksemaan, koska olin satuttanut selkäni

portaissa. Jenny oli metrin edelläni. Olimme ulkona! Sitten kuului rasahdus.

Kraks! Kuulin kuinka takanani kuului iso tömähdys. Jos en olisi juossut

olisin nyt murskana! Iso lautakasa olisi tipahtanut päälleni. Juoksin hengä-

styneenä ulos missä kaikki muutkin olivat. Haines, Äitini, Isäni ja Jenny.

-Auuh! Selkään sattuu! Voihkaisin kivusta. Äiti ja isä oliva huolestuneita

minusta.-Selkäni! Kaaduin portaissa! Kuulin kuinka ambulanssin ja paloauton

sireenit kuuluivat jostain läheltä. Michaelkin oli tullut katsomaan tulipaloa!

- Mitä tapahtui?`Hän kysyi. Jenny selitti Michaelille mitä oli tapahtunut.

Isä sanoi: - Mennään lääkäriin! Menin Ambulanssiin istumaan. Ambulanssi

oli iso. Sen kuljettajalla oli sininen paita ja siniset housut. Myös sininen lakki.

Lääkäriin oli 15 kilometriä. Olimme kymmenessä minuutissa perillä.



5 LUKU



Lääkärissä sanottiin että minulla oli onnea, sillä minulla olisi voinut mennä

selkäranka poikki! Mutta selästäni vuoti vain verta. Mitään vakavaa ei ollut

tapahtunut. Menimme kotipihallemme sen jälkeen.Äiti ja Haines olivat siellä

odottamassa meitä. - Menikö luita poikki? Äiti kysyi huolestuneena. -Ei.

isä vastasi. Äiti huokaisi helpotuksesta. Näin kuinka edessäni oli lautakasoja

ja tuolin sekänojia ja kaikenlaista. Äiti sanoin että voisimme mennä Michaelin

luokse asumaan siksi aikaa että talomme on valmis. Siinä ei kestä kuin pari

viikkoa. - Pari viikkoa! Se on hirmu pitkä aika! Olin iloinen kun sain kerrankin

olla parhaan kaverini luona pitkään. Katsoin vielä kerran raunioita ja näin

siellä jotain. Se oli vaatekaappini! Se oli säilynyt ehjänä! Ajattellin että voisin

mennä katsomaan sitä huomenna tarkemmin. Illalla yhdeksän aikaan

menimme nukkumaan. Michaelkin valvoi vielä 10 aikaan. emme olleet

nukkuneet ollenkaan. Sitten kysyin Michaelilta: - Näitkö sinäkin sen

vaatekaapin? Ihme kyllä hänkin oli nähnyt sen: - Joo, ihme kun se oli säilynyt

ehjänä. -Minua kiinnostaa se vaatekaappi. Mennään katsomaan! Olen

nimittäin aina yöllä yhdentoista-aikaan kuullut jotain ääniä sieltä. -Älä yritä

pelotella! - Ei, olen varma että olen kuullut siitä ääniä! Viimein Michael

suostui ja tuli mukaani. Onneksi olimme alakerrassa. Pystyimme menemää

ikkunasta kenenkään huomaamatta. Taloni oli ihan Michaelin vieressä.

Olimme naapureita. Otimme farkut jalkoihimme ja päällyspaidat ylle ja

menimme ulos.



6 LUKU



Oli todella kylmä. Meitä värisytti. Mutta sitten kuulimme jotain

ääniä... Raah, Raah. Painauduimme toisiamme vasten... Se kuului taas.

Raah, Raah. Olimme peloissamme. Nojauduimme entistäkin kovemmin

toisiamme vasten.



7 LUKU





Vaatekaapin ovi lennähti hiljalleen auki. Näimme jotain punaista vaatekaapin

sisältä. Emme erottaneet sitä kunnolla. Ne olivat kaksi silmää! Kaksi punaist

viiirua silmää. Olimme kesälomalla. Näimme kun jokin pelottavan näköinen

hahmo astui esiin vaatekaapista. - Talonmies! Huudahdimme yhteen ääneen

. Emme kuitenkaan saaneet kuin pikku inahduksen kuuluviin sillä olimme niin

peloissamme.Talonmiehellä oli pitkät haalarit joissa oli verenpunaista maalia.

- Miten säilyit kaapissa hengissä? Kysyin. Talonmies vastasi hiljaa: En ole

ihminen. Tai olin. Mutten enää. Olen Aave. Kaupungin ainoa aave.

Minun piti houkutella teidät tänne jotta voisin vaihtaa paikkaa kanssanne.

Minä tulen jomman kumman tilalle! - Sinäkö siis päästit ne rahinat? - Niin.

- Ja nyt vaihdan paikkaa kanssanne! Ei! Huusin. Michael juokse!

Juoksimme entistä kovempaa ja kovempaa. Aave vainusi perässämme.

juoksimme pitkin kaupungin katuja. Sitten näimme jotain harmaata edessä.

-Toinen aave! Michael tänne! Juoksimme ja juoksimme mutta kompastuimme

puun juureen. Aaveet tulivat vain lähemmäksi. Sitten ne ottivat meitä

paidoista kiinni ja veivät kohti vaatekaappia. Emme päässet heidän otteista

vapaiksi. Vaatekaapin luona he vetivät meidät sisään vaatekaappiin ja

pistivät oven kiinni. Oli hiljaista.Kuinka kevyeltä meistä tuntuikaan.

- Jes! Päästiin niistä eroon! Mutta kuinka ollakaan, vaihto oli onnistunut,

Me olimme kaksi aavetta!

Nolo tarina Embarassed

Joo, tässä mun tarina

Räsyinen pikkupoika

Menin Nikon kanssa illalla pihallemme makaamaan nurmikkoon. 10 metriä oikealla oli synkkä metsä, missä oli pelottavatalo. Niko on sellainen kauhuystävä, joten me menimme sinne.- Onko tämä nyt ihan turvallista? kysyin tärisevänä.- On on. Olen kuullut että täällä kummittelee, ja tällä ei ole käynyt pitkään aikaan ketään, Niko sanoi. Kävelimmepari metriä, kuin näimme punaihoisen pojan, kenellä oli mustat pienet silmät, ja räsyiset vaaleat vaatteet. Hän oli puun takaa.O nko tuo se poika kenestä on huhuttu? kysyin ja pysyin Nikon takana. Kun räpäytin silmiäni, se katosi. Nyt Niko alkoi juosta sen perässä, vaikka ei tiennyt mihin se meni. Ajattelin että tämä on hullua, ja hullua se oli. Päädyimme siihen kauheaan mustaan taloon. Portaat natisivat, avasimme oven ja pelästyimme kuolleita ihmisiä täynnä lattiaa. He kaikki olivat verisiä, ja näyttivät zombeilta. Astuimme taaksepäin ja kaaduimme molemmat. Avasimme silmämme ja näimme saman pojan, räsyisen pikkupojan. Nyt meidän allemme tuli aukko, johon tipuimme. Poika katosi. Pääsimme kuitenkin ylös, kiitos Nikon pituuden. Nyt poika oli meidän edessämme silmät kiinni. Minä kiljuin niin kovaa kun pystyin. Äitimme kuuli sen ja soitti poliisit. Pojalla oli puukko, jolla hän törkkäsi meitä vatsaan, uudestaan ja uudestaan. Hän puri meitä niskaan niin kuin Hannibal, mutta tämä poika oli pahempi kuin Hannibal. En nähnyt mitään paitsi verta lehtien seassa. Nyt katsoin Nikoa, joka oli muuttunut zombiksi. Minäkin olin. tajusin sen pitkistä sormistani, ja sydämeni maassa. Poliisit tulivat, ja ampuivat meidät. Emme kuolleet millään. Kaaduimme maahan, siinä se. Olimme kuolleita. Terveisiä helvetistä.

Ourfine kirjoitti:
...

Eipä oikeestaan pelottava..
OK silti

Sori, unohfin kokonaan, mutta täsä olis tarinaa:

Tämä uusi tarinani on ehkä tähän asti paras teokseni!

Veren lapsi
Mies veti akkuporakoneen esiin ja kääntyi säkin puoleen. Hän suuntasi poran kohti säkkiä, laittoi suojalasit silmilleen ja antoi korviensa kuunnella kirkunaa. Verta lensi hänen laseilleen ja hän hymyili vienosti. Koko operaatio kesti vaivaisen minuutin ja kirkunakin johtui yllätyksestä. Silti, mies tiesi olevansa onnellinen.

* *

Joonas heräsi tyytyväisenä unestaan. Hänellä oli ehkä sairas mielikuvitus, mutta kenenkään ei tarvinnut tietää hänen unistaan. Näissä unissa seikkaili aina yksi ja sama kalju splatterhirmu, jolla oli suojalasit. Hän oli jopa kerran kirjoittanut tarinan miehen pohjalta, mutta jättänyt julkaisematta netissä. Hänellä oli myös suojalasit ja viime kesänä hän oli ajanut päänsä kaljuksi. Unia tuli nykyään lähes joka yö ja hän oli kirjoittanut kaikki tappamistavat muistiin.

Joonas käveli vedenkeittimen luokse ja laittoi itselleen teetä. Äkkiä oveen koputettiin ja Joonas meni avaamaan oven. Ovella oli jonkin sortin opiskelija, joka, myi kalentereita.

- Otaks sä tälläsen kalenterin ja tuet siinä samalla kehitysmaita?
- En mä nyt valitettavasti oo kiinnostunut
- Eiku nää on ihan ilmasia, sanoi mies ja tunki jalkansa kiinni menevän oven väliin
- No jos sä oot noin epätoivonen, niin tuu sisään ja kerro asiasta vähän lisää.

Mies tuli keittiöön ja molemmat istuivat pöytään.

- Siis me tuetaan Kongolaisia lapsia, näillä kalentereilla.
- Joo. Sori, mutta mun pitää mennä vessaan.

Joonas livahti vessaan ja otti hyllyltä taskuunsa kynsisakset ja föönin. Hän leikitteli ajatuksella, että hän tappaisi miehen takaapäin kynsisaksilla ja föönillä. Yllättäen hän tunkikin esineet taskuunsa ja veti pöntön. Joonas käveli kohti keittiötä, silmäili miestä ja kohotti kynsisaksensa.

- Hei! Mitä vittua sä teet?, hätäili mies
- Haista paska, saatanan epätoivoinen maailmanparantaja! Ootk osä joku vitun kristitty? Häh? Tultu rippikoulusta vai?

Joonas iski kynsisakset miehen kurkkuun ja katseli verta, joka tuli miehen kaulasta. Se ei kuitenkaan riittänyt, mies oli shokissa, mutta tokenisi pian. Hän nappasi föönin ja alkoi lyödä sillä miestä päähän.

- Vittu mä oon katsellu liian pitkään sun kaltasias paskoja! Oo onnellinen, etten mä älynny hankkia jätesäkkiä!

Mies oli tajuton ja Joonas raahasi ruumiin kylpyammeeseen ja laittoi sen täyteen vettä. Joonas silmäili kylppäriä ja nappasi kumihanskat ja päällä olevan putkimankan. Putkimankka putosi veteen ja pian ilma oli täynnä palaneen lihan käryä.

* *

Mies otti käteensä kaupan tiskin vieressä olevan uistimen ja katseli sitä. Myyjä kysyi häneltä jotain ja hän tunki uistimen hänen suuhunsa ja pakotti hänet sulkemaan suunsa. Kiljunta täytti myymälän ja muut asiakkaat tuijottivat Groteskia näkyä. Mies alkoi hakata myyjää silmille ja potkaisi lopuksi mahaan. Mies nappasi avaimet myyjän taskusta ja sulki etuoven lopuksi hän ryntäsi sulkemaan takaovia, jääden itse kuitenkin ulos. Bensa-asema palveli hänen tarkoitusperiään mainiosti ja pian koko talo oli ilmiliekeissä. Miehen nauru kuului joka puolella.

* *

Joonas muisteli edellistä iltaansa, miehen ruumis oli meren pohjassa ja poliisit epäilivät miehen kadonneen jo aikoja sitten. Kaikki sujui täydellisesti, seuraava uhri tapettaisiin akkuporakoneella ja muovisäkillä. Hän haluaisi toteuttaa vielä monta unta...

* *

Joonas oli hakannut miehen tainnuksiin ja ruho odotti muovisäkissään. Joonas nappasi Akkuporakoneen käteensä ja tunki sen säkkiin. Nappulaa painaessaan häntä nauratti. Kiljunta ei ollut ärsyttävää, niin kuin aluksi. Silloin hän oli pilannut tappamisen, laittamalla suukapulan. Mies oli tukehtunut ennen aikojaan. Tällä kertaa mies kuoli kahden minuutin sisällä. Siinä ajassa hän ehti kokea paljon tunteita ja älytä elämän mielettömyyden. Joonas katseli nykyään yhä enemmän splatteria. Enimmäkseen suomalaista, mutta välillä käteen sattui ulkomaalaistakin videota. Hänen pitäisi pian viimeistellä uransa, mahdollisimman Brutaalilla murhalla. Sellaisella, jonka Keltainen lehdistö huomaisi heti.

* *

Ihmisjoukko haistoi mädän hajun. Käytävän päässä riippui henkilö hirressä. Osa joukosta ryntäsi ottamaan hänet pois hirttosilmukasta, mutta haju oli liian etoava. Mies käveli hymyillen käytävän päähän ja alkoi ampua. Hymy ei muuttunut kertaakaan, kun luodit osuivat päin ihmisiä. Mies otti veitsen, ja viilsi sormeensa. Seinään hän kirjoitti tekstin: Minä elän, niin kauan kun on kuolemaa.

Mies astui hymyillen taaksepäin, poliisi oli matkalla paikalle ja hänen piti olla nopea. Hän ampui laukauksen Lugerilla otsaansa. ilme ei ollut muuttunut kertaakaan. Hän ei ollut vihainen, sillä nyt hän tiesi nimensä.

* *

Joonas katseli mietteliäänä lehteä. Lähistöllä olisi kunnanvaltuuston kokous, jossa puitaisiin kirkollisveroja. Joonas heitti lehden nurkkaan ja alkoi kaivella tarvikkeitaan. Hänen pitäisi hommata hieman järeämpiä aseita.

* *
Joonas katsoi asekaupan ikkunaa ja painoi kaasua. Hän ei osannut ajaa autoa, mutta kaasun polkeminen riitti hyvin tähän tarkoitukseen. Auto lensi ikkunan läpi. Ikkunaa ei oltu edes panssaroitu, minkäänlaisia esteitä ei ollut. Sisällä oli antiikkia ja aivan perällä Suomikonepistooli ja Luger. Hän nappasi aseet panoksineen mukaansa ja ryntäsi ulos.

* *
- Haloo, onko iltasanoma?
- Kyllä, tämä on iltasanoman toimitus. Mitä asiaa on?
- Minulla olisi erittäin tärkeä vihje! Huomenna Uudenkaupungin kaupunginvaltuusto päättää seurakunnan saamasta tuesta. Siellä on pari korruptiosta epäiltyä henkilöä. Veropetoksia miljoonan euron edestä. Tapaukseen liittyy kuulemma henkirikos.
- Ahaa, lähetämme pari toimittajaa kysymään. Mikä oli nimenne?

Yhteys oli katkennut.

* *

Joonas haistoi veren. Hän piirsi tekstin seinään isoilla tikkukirjaimilla. Varmistin naksahti pois paikoiltaan. Joonas hymyili. Tämä olisi verikaste, vihdoinkin unimies saisi nimen. Hän laukaisi aseen. Ilme ei räpsähtänyt kertaakaan.

* *

Hänen nimensä oli Joonas.

Kirous

Isä ja äiti erosivat ja minä jäin äidin luokse asumaan. Äiti sairastui ja hän on juri palaannut sairaalasta. Sinä päivänä satoi ja paljon. Minun piti lääkitä äitini kolmen tunnin välein. Olin unohtanut lääkityksen noin viideksi tunniksi. Sitten en löytänyt äitiäni mistään. Alkoi ukkostaa ja sataa rakeita. Ulos en voinut mennä sillä rakeet olivat niin isoja että olisivat surmanneet minut. Pysyin sisällä ja huomasin vanhanaikaisen kameran pöydällä. Katsoin kameran linssin läpi. Siellä ei näkynyt mitään muuta kuin hehkuva pentagrammi. Pelko valtasi minut ja juoksin ulos. Rakeet löivät minut tajuttomaksi ja seuraavana päivänä heräsin jostain. Se oli kuin teurastamo. Verta kaikkialla. Ovesta tulee eräs tuttu naama. Se oli äitini, mutta iho oli kalpea ja vihertävä. Hiukset sekaisin ja kaikennäköisiä torakoita kiipeili hänessä. Vaattet olivat revityt ja yksiväriset. Hänellä oli appelsiinin kokoisia paiseita joka puolella ja iho oli ryppyinen. Yritin lähteä pois, mutta huomasin olevani kahleissa. Äitilläni oli teurastus tavaroita. Hän vain leikkasi paloja minusta kuin sitkeästä lihasta ja minä yritin kiljua muttei ääneni kuulunut. Äitini söi palasiani. Lopuksi hän katkaisi pääni ja heräsin hautausmaalta, kuin olisin nähnyt unta. Makasin hautaarkussa ja nousin pois. Olo tuntui kevyeltä. Ihan kuin voisin lentää. Huomasin että kehoni jäi arkkuun. Tajusin että olin sieluna vain. Myöhemmin kuolemansyytäni tutkittiin ja syynä oli aivohalvaus. Se johtui painajaisesta.
Sain tietää, että äitini ei ollut sairas, vaan hänellä oli kirous! Miten sain tietää tämän? Hän ei ikinä itkenyt kuolemani jälkeen ja sieluna voin mennä kaikkien uniin. Äitini unessa häntä hallitsi joku outo voima. Jokin puhui hänelle. Tajusin koko kuolemani syyn. Äitini voi murhata mielen kautta. Siihen tehtävään hänet on kirottu. Ja minut on kirottu jäämän maan päälle. Täältä en voi lähteä mihinkään. Leijailisin vain ilmassa enkä voisi puhua kellekkään, sillä se aiheuttaisi katastrofin. Kehoni rapistui haudassaan ja sieluna minä vain leijailen. Paluu kehoon on mahdotonta. Vaikka yritän tappaa itseni se ei auta sillä olen haamu.

Olisi todella mukavaa, jos tähän ilmottautuisi pari iloista käyttäjää tuomaroimaan.

Tämä yksi iloinen käyttäjä voi ilmoittautua.

MJ