Hyvät AAn lukijat, kummasta pidätte enemmän? Vanhasta vai uudesta. Mielestäni uusi on ihan perseestä. Kyllä jotkut ihan hauskoja on, mutta niitä löytyy harvoin. Luen ja hamstraan vanhoja AA lehtiä ja taskukirjoja(mieluiten TK). Vanhoissa oli sentään jotain hauskaa. Uudet käyttää sitä perus ideaa. Roope löytää aarrekartan, ottaa Akun & Boysin mukaan, löytää aarteen hankaluuksista huolimatta. Lopussa selviää, että kaikki on mennyt kohti ojaa(joka johtaa yleensä vanhaan mutta legendaariseen Roope-Aku ajojahtiin), tai sitten R. Ankka rikastuu taas. Don Rosasta en välitä enää niin paljon, vaikka luen. Olen kyllästynyt tähän "Rosamaisuuteen", jota en osaa sanoin kuvailla. Rosa osaa pirtää taustalle hauskoja yksityiskohtia, ne ei vain naurata minua. Nykyään Rosan piirrokset ovat siis mielestäni mennyt huonompaan suuntaan. Antakaa mielipiteitänne.

Itse pidän myös enemmän vanhoista. Uusissa on aina se sama juoni, mutta kun löysin varastosta vuoden 1980-1990 Aku Ankkoja ihastuin heti niihin, koska niissä sentään oli jotain luettavaa toisin kuin uusissa.

Wanhat ovat aivan parhaita!Etenkin kun mummo Ankka on ihan höperö toisin kuin nyt

Omasta mielestäni kyllä Don Rosa on paras AA piirtäjistä. Nykyisistä Aku Ankoista pidän enemmän, koska ne liittyvät enemmän arkielämään ja nykyaikaan kun taas nuo vanhat olivat pääasiassa niitä seikkailuja, jotka eivät omaan mieleen ole.

Carl Barksin käsikirjoittamissa tarinoissa minua ärsyttää suunnattomasti se, että niihin on ängetty jotain kohtia pakolla mukaan. Siis sellaisia juonenkäänteitä, joilla ei käytännössä ole mitään tekemistä juonen kanssa, mutta ne ovat ilmeisesti vaan Barksista tuntuneet niin hyviltä, että ne on pakko mukaan laittaa.

Pahoittelen, että copypastetan Ankkalinnakkeesen kirjoittamaani kolumnia. Kuitenkin omaan siihen täydet oikeudet, ja tuntuu turhalta kirjoittaa sama asia kahteen kertaan eri sanamuodoilla, kun mielipiteeni ei ole parin kuukauden takaisesta muuttunut. Heitin sen nyt kuitenkin kursiiviin, kun se ei ole alun perin tänne kirjoitettu.

Kyseissä kolumnissa sivutaan Aku Ankan nykytilaa, ja raavitaan oheisjulkaisuden riistolta pintaa pois. Kyseiseltä sivustolta löytyvät myös muut kolumnini "Äkkikuolemisen ABC", joka käsittelee Aku Ankan siirtymistä digiaikaan, sekä taskukirjan nykytilaa kummeksuva "Mihin menet, taskukirja?".

70-vuotias ankkahahmo hoippui horjuen laivan kyökkiin, kumartui pöydän yli ja kysyi äidiltään:
"Mikä minusta tulee isona?". Ja Petteri Possu täräytti taustalla haitariaan.

Kauas ollaan lähtökuopista ruovittu. Kauas ollaan edetty sillipurkista josta räpylöiden tunnetuksi tuleminen lähti liikkeelle - vanha musiikkikriitikon patu voisi tokaista että Aku Ankka on kaupallistunut. Ja minä sanon, että Aku Ankka on kaupallistunut mutta mitä sitten? Kaikki hyvä kaupallistuu, mutta perusasetelman pitäisi pysyä paikallaan kuin peruskallio. Onko ankkamaailmassa näin?

Tuon vanhan laivan olisi ehkä aika tarkistaa uudestaan kurssinsa ja harkita vielä kerran kuinka syvään ollaan sukeltamassa. Nimittäin - nyt harhaillaan jo avomerellä.

Kuinka kauan siniristilippua halutaan tahria sotkuisilla räpylänjäljillä - eli kuinka pitkään kestää että suomalaiset osaavat suunnata kurssin kohti selkeyden aikaa ja rakennetta? Sen lisäksi, että yleis-Akkarin tarinarakenne on tyystin kummallinen ihmetyttää Aku Ankan oheisjulkaisujen maailmassa vallitseva sekasorto. Nyt tarvittaisiin Mikki Hiirtä pelastamaan , mutta valitettavasti toimituksessa mellakoivat rankut ja erinäiset touhottajat.

Jälleen kerran täytyy kehaista 80-luvun mallia "johtosarja-kakkostarina-jatkotarina". Nykyään ainoastaan johtosarja on mitenkuten onnistunut - jatkotarinoista ollaan luovuttu lähes kokonaan vaikka laadukkaita jatkuvia olisi varmasti vaikka millä mitalla. Jatkosarjat ovat kadotettu lähes kokonaan, ja nyt niiden tilalle on läntätty Jan Krusen ja muiden Sarjisekstojen tekijöiden pikkunäppäriä kymmensivuisia - usein ennalta arvattavia tarinoita höystettynä ankoilla, joiden kaulaa on venytetty vähintään viisi metriä.

Aku Ankan on kaivettava kompassi pyrstösulista ja määritettävä jokaiselle julkaisulleen selkeä tavoite. Ei pitäisi olla vaikea profiloida yksitellen kaikki lehdet, päättää mitä laitetaan mihinkin eikä jatkaa tyylillä "hupsista, Barks eksyi taskukirjaan ja Rosa sarjisekstraan, mutta mitäpä tuosta".

Aloitetaan sillä Sarjisekstralla. Tunnustan, että en ole lukenut kokonaista lehteä kahteen kuukauteen, mutta arvostelen nyt sen perusteella mihin vähän aikaa sitten lopetettu tilaukseni antoi ymmärtää. Mainoksessa luvattiin muistaakseni "harvinaisia hahmoja ja hollantilaisia sarjoja". Hollantilaiset toteutuivat - vaihtelevalla menestyksellä. Välillä Kruse luotsasi paattia ylpeästi suhteellisen varmoin ottein mutta ainoastaan välttävällä menestyksellä. Harvinaiset hahmot olivatkin sitten suuremman luokan puhallus - vaikka Disneyn muut piirroshahmot kuten Hiawatha ja Sepe Susi saattavat vastata sikariportaan näkemystä harvinaisista hahmoista (ja sitä ne ovatkin) ne eivät silti ole toivottuja ilmestyksiä Sarjisekstran lehtereillä. Jos hahmot ovat harvinaisia siihen löytyy yleensä syy - kansa ei pidä niistä! Kun sekoitetaan supermodernia Krusea ja 60-luvun tylsimyksiä, niin cocktail ei voi olla kovin hyvä. Suurin erikoisuus piileekin siinä, että hollantilaiset ovat jollakin käsittämättömällä tavalla eksyneet myös perusankan sivuille, vaikka mainoksessa luvattiin näiden ihanuuksien olevan kyseisen läpyskän yksinoikeus. Kyseessä ei olekaan siis sarjisekstran tilaajien etuoikeus - mutta ihkutetaan kaikki yhdessä Sepe Sutta! Sudeltahan se suuri puhallus löytyy, nimimerkillä "Se kolmas porsas".

Aku Ankka - viikoittaista laatua, nostalgisointia vai hollantilaista tusinatavaraa? Roope-setä - kallista karkkia ilman sisältöä? Mikä on Roope-sedän ja taskukirjojen ero? Roope-setä useammissa tarinoissa; ketut, minä sanon. Ainoa todellinen ero on hinta siellä takakannessa, Roope todellakin osaa riistää! Taskukirjat - esinäytöksiä, saapasjalkamaista taiturointia vai riistokapitalismia?

Avomerelle vai takaisin kotiin? Ratkaiskaa te.

Linkki alkuperäisteksteihin: http://ankkalinnake.org/kolumni.php

MJ

Kysymys on tulkinnanvarainen. Itse en pidä Vicarin liukuhihna työstöistä ollenkaan. SIinä jos missä juoni on lähes aina sama: AKu yrittää tehdä jotain, homma luisuu käsistä ja sen jälkeen juostaan! Jos tuuri käy(kuten yleensä käy), niin Akus elviää kiipelistä kera jonkun palkkion. Toinen lopetus on Akun raivoaminen viimeisessä ruudussa.

Rosa piirtää mielestäni edelleen parasta Ankka-sarjakuvaa, sen lisäksi pidän myös Marco Rotan ja ja Miguelin (vai Miquelin?) piirrostyylistä.

Uudet kyllä vievät voiton, koska Don Rosa kirjoittaa uusiin.

Vanhat ovat jotenkin vain vielä niin kehittymättömiä.

Uusista Don Rosa on hyvä, mutta muuten vanhat ovat parempia.

Mr.Vellu kirjoitti:Uusista Don Rosa on hyvä, mutta muuten vanhat ovat parempia.

Veit sanat suustani. Vanhoista parhaita Carl Barksin ja Don Rosan.

Oletteko muuten lukeneet uusimman numeron? Lordia sielläkin on. Lordin jäseniä on surkeasti muunneltu, ei millään pahalla.

Jamokado kirjoitti:Oletteko muuten lukeneet uusimman numeron? Lordia sielläkin on. Lordin jäseniä on surkeasti muunneltu, ei millään pahalla.

Tajutako että ei ole tarkotus tehä edes 50% lordin näköstä. Ne on sentakia hirviötä koska Lordi on totta hirviö ja se on suosiossa ainakin luulen niin. Vaikka totta on että muunnelma on surkea. Jotkut uudet on hyviä ja jotkut huonoja ja jotkut vanhat on hyviä ja jotkut huonoja.

- Kariya kiittää ja kuittaa.

90-luvun akut on parhaita

Mr.Crowley kirjoitti:90-luvun akut on parhaita

Yep. Ja paras piirtäjä oli Carl Barks.

Jälkeen! Syytä en tiedä mutta se jotenkin vain tuntuu paremmalta

Kariya kirjoitti:

Jamokado kirjoitti:Oletteko muuten lukeneet uusimman numeron? Lordia sielläkin on. Lordin jäseniä on surkeasti muunneltu, ei millään pahalla.

Tajutako että ei ole tarkotus tehä edes 50% lordin näköstä. Ne on sentakia hirviötä koska Lordi on totta hirviö ja se on suosiossa ainakin luulen niin. Vaikka totta on että muunnelma on surkea. Jotkut uudet on hyviä ja jotkut huonoja ja jotkut vanhat on hyviä ja jotkut huonoja.

- Kariya kiittää ja kuittaa.

Tämäkään tarina ei olisi nähnyt päivänvaloa ilman Suomalaisia. Lisätietoa kyseisen numeron uutispalstalla.