Tieteen Kuvalehti kirjoitti:Sen jälkeen kun ensimmäinen satelliitti Sputnik lähetettiin kiertämään maata vuonna 1957, avaruuteen on laukaistu noin 4500 rakettia. Ne ovat vieneet mukanaan muun muassa avaruuslentäjiä, satelliitteja ja avaruusasemien osia. Useimmiten laukaisusta on jäänyt Maan kiertoradalle jonkinlaista romua, kuten rakettien ensimmäisiä vaiheita
Maata kiertää jo alle 2000 kilometrin etäisyydellä reilusti yli 100 000 ihmisen tekemää kappaletta, joiden läpmitta on 1-10 senttimetriä. Jos otetaan huomioon myös niitä pienemmät ja kauempana olevat kappaleet, luku kohoaa satoihin tuhansiin.
Avaruudessa törmäys sentin läpimitaltaan olevaan kappaleeseen vastaa sitä, että kohtaisi 100 kilometria tunnissa kulkevan keilapallon. Tästä syystä avaruusjärjestöt suhtautuvat tilanteeseen vakakvasti. Lisäksi romun määrä vähenee hitaasti vain, kun kappaleita putoaa ilmakehään ka palaa siellä.
Avaruusromun vähentämistä on esitetty erilaisia ajatuksia. Muun muassa on ehdotettu, että romunkappaleita voitaisiin kuumentaa Maasta käsin laserilla, jolloin niiden rata muuttuisi ja ne putoaisivat nopeammin ilmakehään. On myös tutkittu, voitaisiinko satelliitit varustaa Maan magneettikentästä varautuvalla kaapelilla, joka tarvittaessa hidastaisi vauhtia tai voitaisiinko niitä pudottaa radaltaan raketeilla. Toimivaa ja edullista menetelmää ei ole keksitty.
Koska Maan ympäristö on käymässä romun vuoksi vaaralliseksi avaruuslennoille, ainoa mahdollisuus on vähentää uuden romun syntymistä. Jopa YK on ottanut asiaan kantaa ja suositellut avaruusjärjestöille vanhojen satelliittien ohjaamista mahdollisimman matalille radoille, jotta ne päätyisivät ilmakehään jo muutamassa vuodessa
Pitikö ihmisen mennä sotkemaan Maata ympäröivä avaruus? Tämän siitä saa kun toimitaan vain eikä tutkita seurauksia etukäteen.
