Päätin pitkästä aikaa tehdä aiheen jossa on oikeaa keskustelua, eikä mitään "ratee vikan..!" jne.


Mitä elämä merkitsee Sinulle? Minkälaista elämää elät? Miten uskot Elämän syntyneen? Elämästä herää monia kysymyksiä joista nämä ovat suuressa osassa. Harvinaisempi kysymys "Uskotko elämään?" herää Minun päähäni. En tiedä mihin uskontoon tai uskomukseen se liittyy, mutta tässä hieman informatuuria siitä mitä itse ihmettelen.

Elämä.. En usko elämään. Uskon että olen vain nukkumassa jossain paljon suuremmassa paikassa ja tämä on vain unta. En usko siihenkään - En usko mihinkään. En usko minkään olemassa-oloon, vaan siihen että kaikki tämä on vain Minun kuvitelmaani ja minä luon nämä kaikki. Uskon elämättömyyteen.

Miksi olen minä? Miksi olen Minä enkä vaikka naapurin Matti?

- Ihmettelen tätä kysymystä ja oma vastaukseni on tämä. Liittyy hindujen ja buddhien (sekä Pythagoraksen oppiin ja moneen muuhun) uskontoon, ja vastaus on lyhyesti uudelleensyntyminen. Uskon, että on hyvin pieni (yksi viidestätuhannesta biljardista) mahdollisuus syntyä juuri Minänä, ja vain kerran. Miksi synnyin silloin? Miksen vaikka syntyisi huomenna? Siksi että synnymme useasti. Uskon uudelleensyntymiseen ja pidän sitä erittäin todennäköisenä. Uskon että se on todella todennäköinen.

"psykiatrian professori Ian Stevenson on dokumentoinut ja tutkinut useita tuhansia väitettyjä jälleensyntymistapauksia, joissa pieni lapsi näyttäisi muistavan edellisen elämänsä."

- Itse väittäisin muistavani entistä elämääni. Muistan olevani nainen ja elimme 80-90' lukua. Muistan pätkiä joita en tässä halua niitä kertoa, koska ovat suuresti muistini syöverissä ja niiden kaivamiseen menisi aikaa jota en juuri nyt omista kovin paljoa.

Miten elät? Köyhästi? Rikkaasti?

- Elän itse hyvin köyhissä olosuhteissa. Pärjäämme, mutta varaa hullutuksiin ei ole. Isäni on eronnut äidistäni, sekä nykyinen isäpuoleni on työtön. Äitini tekee 8e päiväpalkalla työtä kouluttamattomana Ala-asteen 1. luokan koulunkäynti-avustajana + sitten 4veljeä ja lapsilisät = Meidän elämä. Voitte päätellä itse.

Uskon evoluutioteoriaan toisena mahdollisuutena. Oikeastihan en usko edes Elämään, tai siis. Mulla on monia vaihtoehtoja, kuten uudelleensyntyminen, "elämätön" elämä ja sitten vielä tämä evoluutioteoria. Todennäköisimpänä pitäisin itse tuota Elämättömyyttä.

Monien päähän ilmestyy välillä kysymys: Mitä elämä on? Siinä vaiheessa yleensä uppoan ajatuksiin ja päähäni tulee musta-aukko ja kaikki ajatukset kaikkoavat. Ikäänkuin Nirvanan portit aukeaisivat ja mieli tyhjentyy. Kysymys on haastava eikä siihen ole oikeaa vastausta / selitettävää vastausta.

Keskustelua, kiittos! \o/

Mä oon vähän toista mieltä tosta uudelleensyntymisestä. Mikä osa ois se joka syntyy uudestaan, jos sä olet vain jonkun uni.

Eli vaikka jos ihmisen elämä on jonkun olennon tai minkä tahansa olion uni joka osaa ajatella. Ihmisten elinpituus vaihtelisi sen unen pituuden mukaan, jos mä vaikka näkisin unta ja sen unen alussa ihminen syntyisi ja sitten myöhemmin kuolisi unen loputtua. Se voisi selittää sen että kaikki ihmiset eivät elä samaa aikaa. Toiset kuolevat nuorina joihinkin tauteihin tai onnettomuuksiin, jotka saattoivat olla toisessa maailmassa vain kova ääni yöllä tai herätyskello.

Toisaalta joskus ajattelin että keho jossa elän on vain ns.ensine jota käytän tietyn ajan. Kuoleman jälkeen sielumme vain jäävät olemaan tyhjyyteen. Tyhjyyteen jossa kaikki on aivan hiljaista mutta pystyt ajattelemaan.

Sitten mielessäni kävi vielä tälläinen asia. Jos ihminen heti syntyessään siirrettäisiin täysin valkoiseen 60m^2 huoneeseen. Siis aivan vitivalkoiseen. Siellä ei olisi ovia ei ikkunoita, vain yksi kirkas valo katossa ja keskellä huonetta valkoinen kuutia, joka painaisi niin paljon ettei sitä voi liikuttaa. Aina tietyin väliajoin kuten 5h tulisi äänimerkki, esim joku sana ja kuution päälle ilmestyisi ruokaa. Ihmisen annettaisiin elää siellä 30 vuotta ja sitten huoneeseen johdettaisiin jotain kaasua joka veisi siltä tajun. Se siirrettäisiin täysin samanlaiseen mutta mustaan huoneeseen. Ja aina kun se saisi ruoan se kuulisi myös äänimerkin, mutta noin yhden kerran sadasta tulisikin vain äänimerkki ei ruokaa ja se tapahtuisi satunnaisesti.
30v siellä majailtuaan ihminen päästettäisiin ulos.

Jos olisin ilkeä Kiinalainen tiedemies tekisin tuon jollekkin, mut nyt en voi.

Elämä on minulle tämä mitä koen ja muistini kertoo "olleen" ja päättelyni olettaa olevan "tulevaisuudessa". Sinänsä minulle ei ole väliä, onko minua edes olemassa, onko tämä vain hetkellinen piipahdus tässä ja jonkin korkeampi voima on kertonut minun todellisuuteni piirtävälle taholle että tällainen on minun termein ollut, ja tätä odotetaan. Enhän minä mahda sille mitään, joten olen.

Siinä missä maailmaa elelen, elän sitä minkä kykenen. Tuntemani maailma, oli todellinen missä määrin vain ikinä, tuntee kaksi erillistä maailmaa. Termeillämme uni- ja valvetila. Tottahan kun jokainen ajattelee, unimaailma on toinen todellisuus, se kykenisi tyydyttämään ihmisen tarpeen olemassaolosta, ja tästä saa helposti monitasoisen painajaiskuvitelman.

Olemassaoloa on hauska ajatella. Syytä tälle en ole järkeillä kyennyt, mutta tuntemani elämän tarkoitus on mielihyvä.

Tämä on turha, mutta minun pakkomielteiltäni täysin pakollinen ja aiheellinen virke. Elämä on sattumaa. Eikä tippaakaan sitä monimutkaisempaa, tai yksinkertaisempaa.

Ajatus tyhjiöstä - ei mistään - kuoleman jälkeen on huvittava. Ihmiselle kun on erittäin suuri haaste luoda jotain mitä ei ole vielä ennen nähnyt. Yleensä nämä syntyvät sattumalta, suunnittelemattomasti. Herää kysymys miten syklisesti ajatuksen lopulta kieräisivät kuvaillussa tilassa, kun mitään uutta ei olisi, eikä yksikään ärsyke ohjaisi ajatuksia minnekään.

Enkä ymmärrä Rammstein fanin kertoman kuutiotestin ideaa. Kuvaillusti ihminen ei oppisi puhumaan, ei välttämättä liikkumaan kuin ihmiset nykyään liikkuvat, ja tottahan jokainen on kuullut ainakin jonkinlaisia tarinoita eläinten kasvattamista lapsista. Kulttuuri rakentaa ihmiselle selkärangan olla mitä on. Valkoinen huone ei tarjoaisi mitään.

Tämä on vähän surullisen lyhyt viesti, mutta yritys on herätellä teitä muita, oiva topikkihan tämä on ja sääli ettei teiltä tämän enempää ole löytynyt ajatuksia elämästä.

Mitä elämä merkitsee Sinulle?

Pakkohan tätä on elää. Ei se mitään herkkua ole.

Minkälaista elämää elät?

Oikeastaan aika tylsää. Tietokonneella päivät ja kuunnellessa/tehdessä musiikkia. Eipä paljoa muuta.

Miten uskot Elämän syntyneen?

Joistain bakteereista, tai jotain. Ja apinastahan se ihminen on kehittynyt tälläiseksi kuin nyt. Tuota vain ei olisi pitänyt ikinä tapahtua.

Miten elät? Köyhästi? Rikkaasti?

Aika köyhät olot on perheessäni, mutta tulemme kuitenkin hyvin toimeen, ei siinä mitään.

Elämä merkitsee minulle paljon ja minun oma elämäntarkoitukseni on elää onnellinen elämä. Aina se ei ole helppoa.

Oma elämäni tällä hetkellä on aika paljon koneellaa istumista, mutta sinne koneella istumisen sekaan mahtuu todella mukavia hetkiä ja vähemmän mukavia.

Miten elämä on syntynyt? Siinä vasta vaikea kysymys. Kai se jonkinnäköisistä yksisoluisista alkueliöistä lähti, mutta miten ne saivat elämän? Näitä suuria mysteerejä.

Meidän perhe on siinä varakkuusluokan kestikastissa tai sitten jonkun verran ylempänä. Ei me olla sentään mitään rikkaita, mutta ilman rahaakin voi elää onnellisen elämän

"elä elämäsi täysillä" , oli se sitten pelkkää silmänlumetta tai ei, paras ottaa kaikki irti hetkestä.

Elämä on jotain mitä ihminen ei voi käsittää. Elää voi vaikka pohjoisnavalla, luolassa tai bambun latvassa, mutta jos elät vain elääksesi, et saa mitään irti elämästä. Elää voi ilman hauskuutta, iloa, naurua, mutta silloin olet pelkkä tyhjä kuori ilman sielua, ilman elämää. Elämä on monta asiaa, iloa, surua, naurua, kuumuutta , kylmyyttä, paistetta, häpeää, mutta aina on elämää.

Olemme syntyneet elämään ja elämämme on elettävä.
En usko uudelleen syntymiseen, mutta voimmehan aina leikitellä asialla.
Elämän jälkeinen elämä, voi olla että näemme ikuista unta. Tällöin olisi varmaan aika tylsää. Meillä ei olisi tajua, ei sielua eikä ruumista. Olisimme vain energia pläntti keskellä maailmankaikkeutta.
Jos maailmanloppu tulee kuolemamme jälkeen, synnymme varmasti uudelleen jonain muuna eläinmuotona, ehkä. Jokaisella on elämässään oma tarkoitus, myös meillä. Emme ole vai tajunneet sitä.

Itse elän elämää normaalisti ja yritän olla stressaamatta tulevaisuutta.
Ja jos teknologia keksii keinon kaivaa muististamme tietoa, voimme varmasti yllättyä. Ehkä elämme kaksois elämää, josta toisesta emme tiedä mitään.

Miten elän?

Elän tällä hetkellä rikkauksien ja konkurssin välillä. Varaa on johonkin, muttei mihinkään superüber-hyper tietokoneeseen tai avaruusmatkaan.
Saan sen mitä tarvitsen, se riittää. Joitan ylimääräistä romua on kuitenkin syntynyt ajan mittaa..

Ja päätän tämän omalta osalta klassikkoon:
Elämä on.

Olen joskus itsekin miettinyt, että olisiko tämä elämä vain pelkkää aistiharhaa, unta tai muuta sen tapaista. Minulle se on kuitenkin totisinta totta, niin elänpä sen mukaan sitten...

Elämän tarkoitus? Se on klassinen kysymys. En todellakaan osaa sanoa, mikä se olisi. Elän juuri nuoren etsimisvaihetta, jolloin muodostetaan omaa maailmankatsomustaan ja minulla se ei ole vielä mitenkään valmis. Tuskin tulee olemaan koskaan valmis, juuri kenelläkään ihmisellä. Syntyikö elämä alkuräjähdyksestä vai Jumalasta, ehkä sitä ei voi koskaan tietää. Tiede etsii tähän vastausta, mutta ehkä joitakin asioita ei voi järjellä selittää... Muuten tällä hetkellä tutkiskelen asioita lähinnä tieteelliseltä näkökannalta, esimerkiksi kreationismin ja evoluutioteorian oikeellisuutta ym. Elämä on etsimistä, ehkäpä se on elämän tarkoitus. Elämän tarkoitus on etsiä elämän tarkoitusta. Tästä tulee noidankehä eli tämä siis tarkoittaa, että elämällä ei ole tarkoitusta...

Menenpä viiltelemään tässä ranteeni nyt.