Itsemurha. Kuka sitä oikeasti itselleen haluaa? Ymmärrän kyllä, että esimerkiksi vanhemmat kuolleet, pahoinpitelevät, raiskaavat. Kuka silti haluaa sen kohtalon?

Äitini juuri kertoi, että pari hänen kaveriansa on tehnyt itsemurhan. Yhdeltä oli kuollut isä, todella mukava. Äiti oli juoppo, pakotti juomaan viinaa välillä, hakkasi ja niin edespäin. Tämä kysyikin, että miksi kaikki eivät voisi olla ystäviä keskenään.

On myös sellaisia, jotka juuri kun hyppäävät jostain katuvat sillä hetkellä tekoaan, yrittävät tarrata johonkin, ennenkuin kaikki on mennyttä. Silti ymmärrän, että kaikki eivät ole yhtä vahvoja, kuin toiset. Suomessa tapahtuu yli tuhat itsemurhaa vuodessa. Ymmärrän myös sen, ettei ole aina helppo pyytää apua, kehtaa, yrittää selvitä yksin.

Mietteitä, ajatuksia kyseisestä aiheesta.

Mikä siinä on niin kiinnostavaa / järkevää tappaa itsensä?

Kesällä Kuopiolainen ~20 vuotias jalkapalloa harrastava tyttö/nainen hyppäsi Puijon tornista alas. Oli kaverini isosiskon kaveri. ''/

Ehkei sitä enää jaksa, jos asiat menee niin huonosti. ?

Sakutzki kirjoitti:Mikä siinä on niin kiinnostavaa / järkevää tappaa itsensä?

No eihän siinä mikään ketään kiinnosta, eikä siinä ole järkeäkään. Jatkuvat sairaudet mm. masennus vain ajaa ihmisen niin huonoon tilanteeseen, että he luulevat ettei muuta vaihtoehtoa ole.

Itselläni on kokemusta olla itsemurhan tehneen lähiomainen, veljeni teki lähes tasan puolitoistavuotta sitten itsemurhan. 2kk aikaisemmin äidin kysellessä jouluna miten menee, hän vastasi "Onhan hän nuori ja terve." 2kk myöhemmin hän tosiaan teki temppunsa, ja teon ja 10 sairaalassa teho-osastolla maatun päivän jälkeen hän menehtyi. Kellekkään hän ei aikeistaan kertonut, eikä jättänyt viestiä tai mitään, vain teki tekonsa kertomatta kellekkään, ja näyttäen ulospäin jatkuvan positiivisuutensa.

Itsemurhaa en silti hyväksy, oli tilanne kuitenkin kuinka paha tahansa, ei se ole tekona oikeutettu. Aina on olemassa muita vaihtoehtoja.

Itseasiassa olin juuri Pe-Su eräällä leirillä, jossa oli n. 30 osallistujaa, ja jokaiselta oli läheinen/hyvä ystävä tehnyt itsemurhan. Siinä vaiheessa sitä tajusi, kuinka ei todellakaan ole ainoa.

Itsemurha on rangaistava teko. Koskaan ei voi olla asiat niin huonosti jotta pitäisi riistää henki itseltään. Elämä on kallisarvoinen asia, jonka joka ihminen saa kokea vain kerran elämässään, ylä,-ja alamäkineen.

Sakutzki kirjoitti:Mikä siinä on niin kiinnostavaa / järkevää tappaa itsensä?

Ehkei siinä olekaan järkeä, mutta itsemurhan tekijöiden kannalta asiat ovat niin huonolla kantilla että ehkei elämässäkään ole enää järkeä.
Itsemurhan harkitsijoiden kannattaisi ajatella asiaa muultakin kannalta kuin mikä heidän elämässään on päin vittua, ajattelisivat asioita positiivisemmalta kantilta, sikäli kuin mahdollista, ajattelisivat ihmisiä jotka he jättävät suremaan...

Miksi tätäkin pitää hautoa?
Ymmärrän sen, että monet surevat lähiomaisiaan, jotka ovat tehneet itsemurhan. Mutta, oletteko ajatelleet koskaan, että mikä sen aiheuttaa?

Itsemurhan tehneitä on usein vainottu. Koulussa, ja koulun ulkopuolella.
Ja, itsekkin olen sitä ajatellut, ala-asteella, kun koulussa kiusattiin, ja kiusaajien takia tuli huonoja numeroita.

Mutta, mitä jos työntäisitte aluksi pois ajatukset siitä, että itsemurhan tehnyt ihminen on hullu, ja muut tälläiset ajatukset.
Ajatelkaa aluksi, että itsemurhan tehnyt ihminen on ihminen.
Ei enempää. Te olette ihmisiä, tuntevia olentoja. Kyky tuntea on ihmisen suurin heikkous, ja ihmisen suurin vahvuus.

Mietippä, oletko koskaan kiusanneet ihmistä, joka on ollut muiden hyljeksimä.
Olette saattaneet rohkaista sitä ihmistä tälläisiin ajatuksiin.

Ja, antaa tulla, haukkukaa vaan tästä viestistä.
Se ei ole enempää kuin minun mielipiteeni. Onhan teilläkin omanne.

E: Jos puhutte toisten elämistä, niin kuin omistaisitte ne, ette ole sen parempia. "Et sää kuule nyt tee sitä!" "Ei ihminen saa tehä itsemurhaa", ja muut tälläiset puheet ovat väärin. Ihminen saa päättää mitä itse tekee. Te ette vaikuta muuhun kun omaan kohtaloonne.

Vaan ne, joiden mielestä elämässäkään ei ole järkeä, he eivät vain tajua, että on muitakin vaihtoehtoja. He eivät pyydä keneltäkään esimerkiksi apua, kun luulevat, että enää ei voi olla huonommin.
Asiathan voivat olla toisenlaiset vaikka parin vuoden kuluttua...

Eihän siinä mitään järkeä minusta ole, se on itseasiassa hullua, kun heittää henkensä menemään...

Voihan se jonkun mielestä olla hyvä ratkaisu, mutta ei se todellakaan ole...

E: Nogan on kyllä aika oikeassa... alunperinhän itsemurhan tekijä ei ole ollut sekaisin, mutta joku toinen asia on saanut sen tyhmäksi. Joskus voi olla silti niinkin, että itse on mennyt tekemään jotain pahaa, ja siitä syystä muut vainoavat häntä...

E2: Ai niin, kun asuin vielä Iisalmessa, oli meidän talon katolta (kerrostalo, 7krs) hypännyt joku tyttö.

RecX kirjoitti:Vaan ne, joiden mielestä elämässäkään ei ole järkeä, he eivät vain tajua, että on muitakin vaihtoehtoja. He eivät pyydä keneltäkään esimerkiksi apua, kun luulevat, että enää ei voi olla huonommin.
Asiathan voivat olla toisenlaiset vaikka parin vuoden kuluttua...

Kuten parantumattomaa syöpääkin sairastavilla.. Nii-in, he ovat parin vuoden päästä joka tapauksessa kuolleita..

Ja entäs jos ei ole läheisiä, joita satuttaa itsemurhallaan? Onko se sitten hyväksytty teko?

Saako itsemurhassa auttaa?

Ja ovatko itsemurhaajat sittenkään itsekkäitä hulluja? Miettikää syitä itsemurhiin..

Itsemurhassa ei ole järkeä, vaikka asiat menisivät huonosti. Täytyy vaan kestää se, ja jossain vaiheessa se korvaantuu paremmilla asioilla.

Kun katsoin eilen yhtä ohjelmaa, niin siinä sanottiin: "Itsemurha on syntinen teko" tjsp. Ja itse en ainakaan tee itsemurhaa, ellei mun sukulaisia kuole, tai mun perhe kuole kokonaan. Sillon jo voisi tehdä...

Rudolf kirjoitti:Ja itse en ainakaan tee itsemurhaa, ellei mun sukulaisia kuole, tai mun perhe kuole kokonaan. Sillon jo voisi tehdä...

Mutta miksi ihmeessä sitten päättäisit sen suvunhaaran siihen?

olenko hullu jos olen halunnut tappaa itseni kun kissa oli kateissa kaauan? tai jos on ollut vaan iiha kamala pävä koulussa? Jo se olisi käynyt kivuttomasti eikä olisi ollut rakastavia läheisiä olisin voinut tehdä sen, mutta tässä nyt kuitenkin kirjoitan tätä viestiä. Voin ihan hyvin ymmärtää joiltain vanhalta juopolta itsemurhan koska sillon ei ole elämässä muuta kuin huumeet ja viina, tai joltain joka on juuri menettynät poikansa ynnä muuta mukavaa. Mutta ei keneltäkään täys järkiseltä miljardöörilta joka elää ihanassa huvilassa ilman huolia ja murheita rakastavan perheen kanssa. Jännä että ihminen haluaa kuitenkin elää vaikka asiat olisivat kuinka huonosti ja jopa haluaisi sitä mutta ei kuitenkaaan tee.

Prakka kirjoitti:

Rudolf kirjoitti:Ja itse en ainakaan tee itsemurhaa, ellei mun sukulaisia kuole, tai mun perhe kuole kokonaan. Sillon jo voisi tehdä...

Mutta miksi ihmeessä sitten päättäisit sen suvunhaaran siihen?

Emt. Mut kyllähän siinä masentuu helposti, ja tulee tekemään kaikenlaista, jos lähin serkkusi, tai mummusi ja vaarisi, ja muita sukulaisia kuolisi paljon, niin eiköhän siinä tule jo mieleen tehdä itsemurha?

Itsemurha, huih. Onhan se paha juttu. Itse en ole kenenkään sellaiseen vajonneen lähiomainen. Ei ole järkeä eikä kiinnostusta tietää miksi sellaisia tehdään.

Dark Assassin kirjoitti:Elämä on kallisarvoinen asia, jonka joka ihminen saa kokea vain kerran elämässään

Ellei sitten uskota siihen että syntyy uuteen elämään kuolemansa jälkeen.

Kontiainen kirjoitti:Saako itsemurhassa auttaa?

Ei missään tapauksessa, siitä pitäisi soittaa johonkin palvelunumeroon. Itse en googlella löytänyt mut sellainen olisi todella järkevä.
___________

Itse tiedän erään joka yritti itsemurhaa. Juttu menee näin:
Kyseinen tyyppi muutti hesasta tänne missä minä asun. (ei ny samaan kylään, kunnan kirkonkylään)
Kun se asu Helsingissä, hänestä oli paljon hankaluuksia.
No, siitä oli täälläkin. Esim. se laitto erästä siivousainetta viemäristöön kun siivouskopin ovi oli auki, josta tuli paha haju josta tulee päänsärkyä. Kaikkien joilla oli päänsärkyä piti mennä terkkariin. (about ~10)
Sit se tääl kyläs jossa asun sytytti savupiipun. (tai jtn)

No juttu on siis näin, tyyppi seurusteli erään kans pari viikkoo ja sit ne lopetti.
Sit monet luokkalaiset huomasivat hänen kiinnostuksen erästä luokan tyttöä kohtaan.
Kumminkin se johti riitaan, joka johdatti pahaan juttuun.
Eräänä historiantunnilla ope huomasi kyseisen tyypin poissaolon ja parin muun tytön. Eräs tyttö sitten kerto että ne meni rautatieasemalle, josta ei sitten hyvää seuraa.
Historiaope lähti heti paikalla kyseisen tytön kanssa asemalle.
*heh, muut oltiin vaan tekemäs jtn*
Itse sain tästä mitä tapahtu siellä eräältä tutulta joka on samassa koulussa eräs hyvä tyypin ystävä.
Tyyppi meni istumaan rautatielle odottamaan junaa, tytöt huusi: *tyyppii*, *tyyppii*!!! (sensurointi iski) ja tytöt yritti pelastaa hänet menemällä myöskin raiteelle ja yrittää saada hänet pois sieltä. Sitten tuli historianope ja se tyttö joka kerto hommasta. Historianope soitti Poliisit, ja ne sitte soitti junaan että pysäyttää junan kun se tyyppi on edellee raiteel. Poliisit tuli ja veivät hänet poliisiasemalle Riihimäkeen.
Sen jälkeen häntä nähtii koulussa pariin kertaan tekemässä pari koetta. Toisella kerralla hän kertoi kaikille että hän muuttaa ruotsin ja suomen rajalle, eikä tulla häntä näkemään sen jälkeen. Tämä sitten kyllä osoittautui vääräksi kun irc-galleriaan ilmestyi kuvia jossa hän oli täällä.

E: Se mitä siellä Rautatieasemalla tapahtui on erään silmännäkijän tekstiä. Lisäksi, yllätys yllätys! Babari sattuu nyt minut tuntemaan niin että hänen kaverin kaverin kaveri tuntee minut! Ja, se on se itsemurha tyyppi!
Näht. hänen tietojen mukaan hän asuisi taas nykyään siellä missä se aikoinaankin asui.

Itsemurha on kamala, mutta viehättävä asia. Itse en pidä siitä, jos minulle puhutaan siitä. Silloin voin puhua itsemurhasta jos itse haluan, mutta jos joku puhuu siitä minulle ykt'äkkiä niin suutun. Se vain on niin. :P

Setäni on tehnyt itsemurhan kun oli käynyt armeijan. Kukaan ei tiedä miksi. Se oli kova pala hänen perheelleen. Kuten myös se, että itsemurhan tehneen velikin yritti sitä kahdesti, mutta epäonnistui. Onneksi. Toisesta sedästä en halua luopua. Olen jo luopunut yhdestä sedästä, tädistä, mummosta... ._.

Itse olen monestikin halunnut hypätä auton alle, mutta sitten ajattelen miltä viattomasta kuskista tuntuisi lopun ikäänsä kun hän tietäisi surmanneensa minut tai jonkun muun. Sitten ajattelen vanhempiani. Äitini kuolisi suruun, koska on menettänyt jo yhden veljensä. Ajattelen yleensä aina kaikkia itseni edellä. :P

Täälläpäin tunnen tällaiset tapaukset;

Isoisoisäni (isän äidin isä) hirttäytyi joskus muutaman kymmentä vuotta sitten metsään heidän talonsa lähelle. Kun ei ukkoa kotiin kuulunut, niin lapsia kiellettiin menemästä ulos, ja lopulta vaari löytyi. Enempää en tiedä.

Sitten tässä joskus vuoden sisällä joku tutuntutuntutuntuttu (jota siis itse en tunne mutta joku tuntee jonkun joka tuntee jonkun joka tunsi tämän) hyppäsi junan alle. Kuulin tarinasta sellaisenkin jutun että soitti samaan aikaan miehelleen, eli mies kuuli vaimokullan viimeiset hetket ja.. No sen.

Onhan se hirveää, ja itse en ole koskaan edes harkinnut :/ Vaikka joskus kaikki tuntuu menevän päin persettä, niin silti aina jaksaa jatkaa.