Itsemurha on niin laaja-alainen ja monikantainen asia että hyvin vaikea sitä on yhdessä topikissa, saati yhdessä ainoassa postauksessa suuremmin puida. Jokaisen itsemurhan henkilökohtaisista syistä (ei arvomaailman painosta) tehneen syy on eri, ettei sinänsä mitään totuuksia vedenpitävästi voi ladella.

Teineillä on sitä ja tätä ilmiötä ja monilla touhut ärtyvät hyvin radikaaleiksi ja konkreettisiksi, näin myös itsetuhoisuuden osalta. Internet on onneksi nykyajan ihme ja netistä löytää halutessaan ainakin jonkintasoista apua, myös kaikessa yksinkertaisuudessaan sosiaalista kontaktia, sillä se monille on hyvin ratkaisevaa. Kääntöpuolena tälläkin on vain se tyydyttämättä jäävä fyysinen kontakti, sillä näytön sammuttua jäljelle jää vain pimeä huone.

Yhteiskuntamme ei ole onnistunut turvaamaan jokaiselle turvallista paikkaa asua. Erilaisissa mielentiloissa ihmiset tekevät toisilleen pahaa, monet alistuvat ja jäävät sieltä hautomaan yksin oloansa.

Minun on mahdoton uskoa että kukaan tekisi itsemurhaa harkitsematta ja pohtimatta sitä ensin hyvän tovin. Sekin, että tajuaa pisteen jossa kaikki sen hetken tärkeä, rakas on menetetty vie aikansa, ja tässä on yhteiskunnan paikka olla toimiva ja tukeva. Käytännössä rajusti tärkeänsä menettävät on helppo huomata ja tätä kautta huolehtia siitä että apua ja tukea löytyy.

Ongelmallisia on ne tapaukset joissa äärimmäisten itsetuhoisten ajatusten hautuminen tapahtuu kaikessa hiljaisuudessa - sitä meteliä lukuunottamatta mikä sen ahdistuksen ja tuskan aiheuttaa joka siihen äärimmäisyyteen on ajamassa.

Masennus on monille outo, tuttu mutta todellisuudessa outo ilmiä, vaikea ymmärtää mitä se todellisuudessa on. Masennus tuo kynnyksen itsemurhaan alemmas, tuudittaa epätoivoon ja ennenkaikkea väsyttää elämään. Ihminen väsyy ja kyllästyy. Ei vain halua enää yrittää uudelleen, ei ponnistella. Ei välitä. Masennuksen ja itsemurhan suhde on molemminpuolinen (tietenkin "itsemurhan hautominen -> masennus") mutta ei tietenkään absoluutti.

Pointtina masennuksen korottamisessa on se, että se vie sen pohjan siltä että 'miksi joku tekee niin älytöntä, sehän on järjetöntä tappaa itsensä'. Ei masentuneelle ole väliä yleisen normiston sanelemalle mikä on järjetöntä ja mikä ei. Minusta on ärsyttävää että sitä hoetaan järjettömänä ja tyhmänä tekona ja perään kysymystä miksi kukaan? Ei se ole heille jotka niin tekevät, tyhmää tai järjetöntä. Ja näettekö miten syyllistätte? Totta kyllä toteamus, että itsemurha on äärimmäisen itsekästä, mutta kuitenkin.

Yhteiskunnan ja uskonnollisten ryhmien painostus itsemurhan kielteisyydellä tuskin sinänsä auttaa yhtään ketään. Kuvitelkaa ihminen seisomassa sillalla, onko ylipäätään mahdollista että sinne asti kavunnut enää voisi saada mieleensä mitä joku tärkeilevä on paksujen kansien väliin kirjoittanut noudatettavaksi? Saati sitten että siitä enää välittäisi, oma näkemykseni kun edelleen on se ettei kukaan tee itsemurhaa hetken mielijohteesta.

..katsotaan herääkö keskustelu

Itse olen yrittänyt masennuksen alaisena itsemurhaa josta kuitenkin poliisit itseni pelastivat, tässä kun on sitä nyt mietiskellyt niin onhan se aika typerää eikä minunkaan tempauksessani mitään järkeä ollut.

Jotkut kuitenkin syvässä ahdingossaa tätä haluavat, ja pitäkööt he mielipiteensä ja jos haluavat niin tehkööt itsemurhan jos kuitenkin nään nyt tuolla keravan asemalla jonkun hyppäämässä raiteille niin toki yritän puhua hänet siitä yli.

Jos ketään nyt kiinnnostaa niin junan alle yritin hakeutua.

Onhan sitä joskus tullut mietittyä itse murhaa kun kaikki asiat ovat alkaneet mennä huonosti mutta en ole vielä sitä tehnyt. Aina kun asiat ovat huonosti menneet niin kyllä sieltä pohjalta on noustu taikaisin ylös.

Itse en tunne ketään itsemurhan tehnyttä, enkä ole itse edes ajatellut sen tekemistä. Koen sen niin itsekkäänä tekona lähiomaisille ja kavereille, että vaikka kuinka masentunut olisin, en halua riistää itseltäni elämää ja lähiomaisilta elämänhalua. Elämä on jokaisella ihmisellä ainutlaatuinen ja jokainen ihminen elää vain kerran (uskovaiset väittäkööt mitä haluavat), joten sitä lahjaa ei kenenkään pitäisi riistää itseltään.

Vaikka kuinka masentunut / elämänhaluton olisi, aina pystyy saamaan jostain apua. (esim. työpaikan, kavereita, hoitoa tjsp... )