Tein nyt sitten tälläisen. Juoni on vähän niin ja näin, mutta.. Jaksakaa edes lukea.

Luku 1.

Mies käveli katua pitkin eräänä iltana. Sinä iltana kaikki oli rauhallista.
Hän oli puolivälissä katua, kun kuului laukauksen ääni.
Mies katsoi pientä reikää vatsassaan, ja kysyi: "Mitäs nyt?"
Nainen hänen takanaan nauroi ivallisesti, ja katosi jonnekkin yön hämärään.
Mies katsoi haavaansa levollisena ja kaatui.
Miehen nimi oli Jack. Sukunimeään ei kukaan, ei edes hän, tiennyt.
Jackilla oli poika. Hänen poikansa oli adoptoitu, ja hän jäi orvoksi. Äitiä kun ei hänellä ollut.
Lapsen nimi oli David.

Luku 2.
Kouluun meno. Se oli aina tälläistä. Tylsää.
Olisi ollut edes hieman mukavempaa jos olisi ollut isä tai äiti kotona toivottamassa hyvää koulupäivää.
Tai sitten kaveri koulussa.
Mutta ei. Hänen isänsä oli löytynyt kuolleena kadulta.
Orpokotiin hänen ei ollut täytynyt palata, vaan hänet oli adoptoinut toinen perhe.
Heistä David ei tykännyt. Ja sitä paitsi, kuka halusi työhullun isän, ja sairaalassa olevan äidin?
Äidin nimi oli Monica, ja isän nimi oli Arthur. Hän ei edes kutsunut heitä äidiksi ja isäksi, vaan Monicaksi ja Arthuriksi.
Ja sitten koulu alkoi. Heti ensimmäisellä välitunnilla häntä alettiin kiusata.
Kaikki hänen luokkalaisensa inhosivat "Outo-Davidia".
Ja mikä pahinta, tytötkin olivat hänelle ilkeitä!
Tänään kouluun tulisi uusi oppilas. Hän ei ollut saapunut ensimmäisellä tunnilla. Toisella tunnilla hän tulisi. Ja sitten olisi yksi uusi kiusaaja.

Luku 3. (Tästä teen pitkän.)
Uusi oppilas tulisi näillä minuuteilla.
Minuutti, kaksi, kolme, neljä, ja viisi.
Vihdoin, viidentoista minuutin päästä oveen koputettiin.
Opettaja avasi oven, ja sieltä astui mukavan näköinen poika.
Hänen paikkansa oli Davidin vieressä.
Hän istuutui ja sanoi hei Davidille.
Poika oli jännän näköinen. Hän oli pitkä, muttei kumminkaan pitkä. Hän ei ollut oikein mitään. Ja hän oli sanonut hei Davidille!

Välitunnilla poika tuli Davidin luokse, juuri kun kiusaajat olivat tulossa.
Hän vain sanoi Davidille kiusaajista välittämättä: "Mennäänkö keinumaan?"
"Joo, mennään vaan", David vastasi yllättyneenä "Mutta siellä on ne yhdet pojat jotkaa aina varaa ne keinut. Muuten, mikä sinun nimesi on?".
"Minun nimeni on Mikael. En ole ihan täältä kotoisin, ja ei niistä pojista tarvitse välittää." Mikael vastasi.
He lampsivat keinuille päin, ja kiusaajat jäivät tuijottamaan hölmistyneenä.
Silloin David kysyi: "Miksi niistä pojista ei tarvitse välittää?"
"No kun ne lintsaavat", Mikael vastasi.
"Jaa".
Siitä hetkestä lähtien Davidilla oli ystävä. Eikä mitään pelkkää kaveria, vaan ihan oikea ystävä.

Vuodet kuluivat, ja David siirtyi lukioon. Mikaelkin olisi samassa lukiossa.
Mutta Davidia askarrutti yhä se kesä 3 vuotta sitten. Silloin Mikael oli kertonut olevansa erikoinen. Hän pystyi suostuttelemaan ihmiset tekemään melkein mitä vain. Mutta ei koskaan tehnyt niin Davidille.
Monica oli kuollut sairaalassa vähän aikaa sitten, ja Arthur oli siitä lähtien keskittynyt Davidiin hieman enemmän, ja työhön hieman vähemmän.
Hän oli alkanut tuntua jopa oikealta isältä!

Luku 1,5.
Uni.

Yönä ennen ensimmäistä päivää lukiossa Davidin uni vaihtui yht' äkkiä uuteen.

Mies käveli katua pitkin..
Carried away..
Mies kaatui maahan..
By a moonlight shadow..
Nainen..
See you in heaven, one day.

David heräsi säpsähtäen.
Hän huohotti viellä monta minuuttia unen päättymisen jälkeenkin.
Lopulta hän unohti unen, ja rupesi nukkumaan.

Jatkoa seuraa taas...

No, aika oudosti alkoi. Saa nähä, mihin suunttan tämä kehityy, mutta alkuun olisi ollut mukavempi saada enemmän tietoa Davidista. Mutta kyllä tätä jaksaa lukea, kunhan tästä ei vain tulisi liirum laarum-tarina

jupi kirjoitti:No, aika oudosti alkoi. Saa nähä, mihin suunttan tämä kehityy, mutta alkuun olisi ollut mukavempi saada enemmän tietoa Davidista. Mutta kyllä tätä jaksaa lukea, kunhan tästä ei vain tulisi liirum laarum-tarina

Miten niin liirum laarum- tarina?
Siis sellainen että: Sitä. Tätä. Sitä. Tätä?

Ei, vain sellainen kirja, joka ei vetoa puoleen eikä toiseen. Kirja ei saisi olla ennalta arvattava. Tietenkin, jos nyt paljastuu, että uusi luokkalainen on joku supersankari tjms. niin kirjaa ei ainakaan voisi haukkua tylsäksi

aika jännästi alko... siis toi luku 1.. ja toi kirjotus asu oli kans hyvä

Jatkoa.
Toivon että tätä lukee useampikin.

Ei satana... tarina oli kyllä aika kökkö. Siis kerronta oli todella kliseistä!

Multihuipentuma kirjoitti:Ei satana... tarina oli kyllä aika kökkö. Siis kerronta oli todella kliseistä!

Yhdyn Multihuipentuman mielipiteeseen.

Aika väritön juttu, ja juonikin aika epäselvä.

Tarina eteni ehkä vähän liian nopeasti ja alku oli outo. Ja nuo nimet oli vähän yksinkertaisia, olisit voinut keksiä vähän erikoisemmat. Plussaa hyvästä kieliasusta ja siitä että jaksoin lukea loppuun

Koitappa tuoda hahmoihin hieman enemmän persoonallisuutta ja älä kerro tarinaa Englannista, vaan SUomesta missä asut. Sijoita Miljöö vaikkapa asuinkaupunkiisi tai jonnekkin muuhun tuttuun paikkaan.

Paska

Viesti hieman putsattu.
-Jii

Yritäppä hieman elävöittää tarinaa kuvailemalla tapahtumia hieman syvemmin. Hahmojen omia ajatuksia tapahtumista voisit kertoa myöskin tarkemmin.
Liian onttoa tekstiä omaan makuun.

Best. Varmast se naine kuka oli sairaalassa murhas sen isän siis adoptio isän (ekan