Ei ollut muutakaan tekemistä, joten väsäsin pienen kertomuksen. Toivottavasti jaksatte lukea.


Mustakantinen raamattu

Yläasteelle siirtyvä Joonas siivosi kirjahyllyään tulevaa lukukautta varten. Hyllyä tyhjentäessä Joonaksen käteen sattui mustakantinen raamattu, jonka kannessa oli hopeanharmaa samettiristi. Joonas ei ollut mitään vahvoja uskontopoikia, joten hän heitti kirjan olkansa yli avonaisesta ikkunasta ajatellen ”En minä uskonnosta saa seiskaa kummoisempaa, eikä tämä ainakaan auta nostamaan sitä kasiin.”

Ikkunan alapuolella puutarhapenkillä istuva, Joonaksen sotaveteraani – isoisä Werner näki raamatun putoavan jalkojensa juureen. Hän käänsi katseensa ikkunaan päin, huutaen: ”Joonas, tulehan tänne!” Joonas asteli reippain askelin sandaalit jalassa isoisänsä luokse. ”Istuhan alas, niin jutellaan”, isoisä Werner kehotti. Joonas totteli.

Werner nosti jaloistaan raamatun, aukaisten sen. Sisällä oli luki epäselvällä käsialalla ”Werner Parantainen, 1939”. Werner oli hetken hiljaa, kunnes katsahti Joonakseen päin ja tokaisi: ”Sodassa ollessani, tämä Raamattu sydämellä minä rukoilin, ettei ryssä ampuisi minua. Rukous antoi minulle voimaa taistella loppuun asti. Kun heitit sen noin rajusti ikkunasta, mieleeni muistuivat kaikki kauhun hetket, mitkä koin Petroskoissa siihen aikaan. Haluan, että pidät kirjastani hyvää huolta, sillä niin pitkään kun kirja on kunnossa, niin pitkään voin hyvin ja rauhallisesti.”

Joonas tarrasi kirjan isoisänsä ryppyisestä kädestä, katseli sen samettiristiä, ja kysyi: ”Mutta, ukki… Mitä minä teen kirjalla, josta ei ole oikein hyötyä?” Vanhus katsahti taivaalla lentäviä kurkia, ja sanoi sitten: ”Joonas pieni… Neljäs käsky sanoo: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’. Se koskee myös isovanhempiasi. Ja heidän omaisuuttaan. Joonas, pidä raamattu itselläsi. Tee sitten ikäisenäni, kuten minä tein – anna se lapsenlapsillesi. Ja käske heitäkin tekemään samoin. Näin kolmihenkinen Jumala seuraa meitä Parantaisia niin pitkään, kun Raamattu pysyy hengissä. Mene nyt huoneeseesi. Ja auttakoon Jeesus sinua opinnon tiellä.”

Joonas meni huoneeseensa, palautti Raamatun paikoilleen, sen seuraavia omistajia varten, Joonas Parantaisen lapsenlapsia varten.

Ehdin jo säikähtää että joku pälli oli mennyt tekemään aiheen mustasta raamatusta, väittäen sitä The Satanic Bibleksi.

Mutta ei, kyseessä olikin lievästi uskontopohjainen jatko(?)tarina.

Tuohan oli hyvä tarina !
Sitä oli helppo lukea ja se oli mielenkiintoinen.

Raamattu pitäisi kyllä aina kirjoittaa isolla, sillä se on teoksen nimi. Ne kirjoitetaan isolla.

eihän se ollutkaan oikeesta mustasta raamatusta tehty tämäkään topic..