J0nez kirjoitti:Kamedo sentään sanoi asiansa "varmasti", eikä maininnut, että ei usko.

"Ei tapahdu mitään." Kuinka niin hän ei voi uskoa tuota, vaan sanoo tuon varmasti? Käyttikö hän jotain sanaa oikein painottaakseen sen? Ei. Et voi tietää, koska et ole kysynyt.

J0nez kirjoitti:Miksi minun pitäisi todistaa se, mihin uskon? Puhuit tuossa siitä, että minun pitäisi todistaa se, että uskon kuolemanjälkeiseen elämään.

Miksi hänen pitäisi todistaa se, mihin hän mahdollisesti uskoo? Puhuit tuossa siitä, että hänen pitäisi todistaa se, että hän mahdollisesti uskoo, että mitään ei tapahdu.

Mitäköhän ajattelin? Tietysti hän uskoo, että mitään ei tapahdu, jos hän kerran sanoi niin :)

Aina joku lähtee, että muille tulee tilaa, mutta taas harmittaa jos joku lähtee
liian aikaisin. Luulen, että aikamoni vanhus haluaa lähteä varsinkin silloin jos ei pysty kävelemään, näkemään tai kuulemaan. Itse en pidä kuolemaa pahana asiana ja kyllä sitten voi kuolla kun kaikki asiat on koettu.

E: En usko mihinkään mikä tapahtuu kuoleman jälkeen vaan näen vasta sitten.

Se on jännä juttu se kuolema...
Eihän sitä tarvitse pelätä, kun ei h-hetken jälkeen ole mitään.
Tuntuu jännältä ajatella, miltä tuntuisi olla kuolleena.

Itse en pelkää kuolemaa laikaan, mutta läheisen kuolemaa kylläkin.
Uskon, myös Taivaaseen ja Helvettiin, mukaanlukien Paratiisin ja uudelleensyntymisen.

Kevennetään vähän.

Anzee kirjoitti:

UnReaL kirjoitti:1. Ihminen pääsee paratiisin ja siellä on asiat hyvin.

2. Heti kun kuolet niin seuraava lapsi, joka syntyy maapallolla olet sinä eli heti tulee uusi elämä, mutta ei muista/tiedä entisestä elämästä mitään.[Uudelleen syntyminen]

Tuollaista jotain minäkin olen ajatellut, ottaen tietysti huomioon, että kaikki eivät pääse paratiisiin, vaan joutuvat helvettiin.

Ja muuten, aika lyhyeksi elämä siellä paratiisissa/helvetissä jää, jos inkarnoituu seuraavana päivänä.

Repesin totaalisesti tuolle =D Tiedoksi sinulle, että oikea termi on Reinkarnaatio.
E: Oho. Olin ilmeisesti vastannut pari kertaa ennenkin tähän topicciin =)

Pehmolelu kirjoitti:Repesin totaalisesti tuolle =D Tiedoksi sinulle, että oikea termi on Reinkarnaatio.

Pyydän anteeksi erehdystäni.

E: 1000

En pelkää kuolemaa vaan sitä mietn kuolen esim. jos joku murhaaja tulee eteeni ja lyö veitsellä.Elämää ei kannata pilata sillä että miettii koko ajan milloin kuolee vaan ottaa elämästä kaiken irti ja pitää hauskaa kun vielä voi.Kuolema tulee sitten kun sen aika on.Ei kannata miettiä kuolemaa!

Palatakseni reinkarnaatioon, minulla itselläni oli ensimmäisinä muistikuvina että olen ollut punahiuksinen tyttö ja pienenä siitä myös jotain höpötin, muistoon liittyy jollain tapaa myös noita joka muutti minut pojaksi... o.O

Kyllä Nordheim nyt katsonut liika TV:tä pienenä =D

^^ Hyvin mahdollista x)

En pelkää kuolemaa, koska vanhana varmaan jo toivoo, että kuolee. Uskon Jumalaan, mutta luulen, että kun on kuollut, ei mene taivaaseen, vaan ei ole missään. On vaan pitkässä unessa.

Kwanttitatti kirjoitti:En pelkää kuolemaa vaan sitä mietn kuolen esim. jos joku murhaaja tulee eteeni ja lyö veitsellä.Elämää ei kannata pilata sillä että miettii koko ajan milloin kuolee vaan ottaa elämästä kaiken irti ja pitää hauskaa kun vielä voi.Kuolema tulee sitten kun sen aika on.Ei kannata miettiä kuolemaa!

Niinhän se on mitä miettiä turhia ja aiheuttaa vain pahaa oloa tuollaisilla. Se tulee sitten kun tulee..

Jupi kirjoitti:Vaariltani oli leikatu toinen keuhko pois. Sitten hän joutui sairaalaan, ja selvisi, että hänellä on keuhkosyöpä. Hänelle ei kerrottu siitä kuin vasta joulun alla. Hän oli llut jo paranemaan päin, ja odotti innoissaan, että saisi nähdä meidät jouluna. Mutta sitten, kun hän sai tietää syövästään, hän lannistui. Hän kuoli seuraavana yönä.

Omakin vaarini kuoli 2004 jouluna syöpään, mutta oli 73 vuotias, keuhkosyöpä hänelläkin, mutta ei ollut keuhkoja tollalailla pilkottu.

Hän oli kuulemma nukkunut, ja vain lopettanut hengityksen, ja kuollut onnellisena. Syöpää hän ehti sairastaa vuoden, ja voi olla, että sen takia en itkenyt paljoakaan hänen kuolemaansa, koska olin ehtinyt valmistautua siihen, ja olin osittain onnellinenkin että vaarin kärsimys lakkasi (pahimmillaan oli hengitys meinaan sellaista, että ei oikein olisi pokka meinannut pitää, jos ei itse sairastaisi astmaa).

Kuolema on silti aina todella surullinen asia, mutta se, joka kuolee, on varmana aikalailla onnellinen.
Itse en tosin haluaisi kuolla autokolarissa/tappelussa kuten ammuskelussa yms.

praKKA kirjoitti:Itse en tosin haluaisi kuolla autokolarissa/tappelussa kuten ammuskelussa yms.

Saanen kysyä mitä kyseisellä lauseella tarkoitat?

En pelkää kuolemaa. Itse ajattelen niin että, jos seuraavana yönä nukkuisin pois, eniten minua surettaisi läheisteni suru. Tekee mieli itkeä kun sitä ajattelee.