Mashmi kirjoitti:En pelkää omaa kuolemaani, mutta pelkään että joku läheinen kuolee. Sen takia koitan elää parhaani mukaan kaikkien kanssa niin, että jos he "lähtevät" niin ei ole viimeksi sanottua mitään pahaa.

Ja tuo kuoleman jälkeinen, itse uskon edelleen että on taivas ja helvetti.

yhdyn Mashmiin

En pelkää kuolemaa - Enään. Ennen pelkäsin ihan sairaasti ja elin kuin se olisi jo huominen.

Tällä hetkellä minua pelottaa läheisten kuolema. Uskon uudelleensyntymiseen. :>

Kun minun mummoni kuoli en järkyttynyt tai surenut lainkaan. Hänhän oli jo 102 vuotias.
Hautajaisissa kyllä tuntui surulliselta.

Mutta sitten kun oma äitini kuolee... En tiedä mitä pitäisi sanoa.
Kuolema on useille arka asia.
Mietin äsken tuota mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.. ^^ Minulla olisi vaihtoehtoja kuoleman jälkeiselle ''elämälle''.

1. Ihminen pääsee paratiisin ja siellä on asiat hyvin.

2. Heti kun kuolet niin seuraava lapsi, joka syntyy maapallolla olet sinä eli heti tulee uusi elämä, mutta ei muista/tiedä entisestä elämästä mitään.[Uudelleen syntyminen]

UnReaL kirjoitti:Kun minun mummoni kuoli en järkyttynyt tai surenut lainkaan. Hänhän oli jo 102 vuotias.
Hautajaisissa kyllä tuntui surulliselta.

Mutta sitten kun oma äitini kuolee... En tiedä mitä pitäisi sanoa.
Kuolema on useille arka asia.
Mietin äsken tuota mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.. ^^ Minulla olisi vaihtoehtoja kuoleman jälkeiselle ''elämälle''.

1. Ihminen pääsee paratiisin ja siellä on asiat hyvin.

2. Heti kun kuolet niin seuraava lapsi, joka syntyy maapallolla olet sinä eli heti tulee uusi elämä, mutta ei muista/tiedä entisestä elämästä mitään.[Uudelleen syntyminen]

itse uskon tuohon.

Pehmolelu kirjoitti:

UnReaL kirjoitti:Kun minun mummoni kuoli en järkyttynyt tai surenut lainkaan. Hänhän oli jo 102 vuotias.
Hautajaisissa kyllä tuntui surulliselta.

Mutta sitten kun oma äitini kuolee... En tiedä mitä pitäisi sanoa.
Kuolema on useille arka asia.
Mietin äsken tuota mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.. ^^ Minulla olisi vaihtoehtoja kuoleman jälkeiselle ''elämälle''.

1. Ihminen pääsee paratiisin ja siellä on asiat hyvin.

2. Heti kun kuolet niin seuraava lapsi, joka syntyy maapallolla olet sinä eli heti tulee uusi elämä, mutta ei muista/tiedä entisestä elämästä mitään.[Uudelleen syntyminen]

itse uskon tuohon.

Kyllä minäkin. Uskon myös kummituksiin. =^_^=
Joskus mietin näitä asioita.

UnReaL kirjoitti:1. Ihminen pääsee paratiisin ja siellä on asiat hyvin.

2. Heti kun kuolet niin seuraava lapsi, joka syntyy maapallolla olet sinä eli heti tulee uusi elämä, mutta ei muista/tiedä entisestä elämästä mitään.[Uudelleen syntyminen]

Tuollaista jotain minäkin olen ajatellut, ottaen tietysti huomioon, että kaikki eivät pääse paratiisiin, vaan joutuvat helvettiin.

Ja muuten, aika lyhyeksi elämä siellä paratiisissa/helvetissä jää, jos inkarnoituu seuraavana päivänä.

Jos joku perheenjäsenistäni kuolisi, en tiedä mitä tekisin.. Varmaankin en uskoisi sitä, ja rupeaisin nauramaan... Itse haluaisin ehdottomasti kuolla rauhallisesti ilman kipuja, ja mieluiten yli 90-vuotiaana. Tunnenkin yhden jonka äiti kuoli 7 vuotta sitten, ja hän on nyt jo täysissä ruumiin ja sielun voimissa, että siitä pääsee ehkä parissa vuodessa ohi. Itse uskon, että kuollut ihminen pääsee paratiisiin ja sillä hyvä. Toivon, että ihminen syntyy aina uudelleen ja uudelleen, sillä jopa paratiisissa todennäköisesti tulee 2000 vuoden päästä tylsää.

Olenkohan epänormaali, kun enemmänkin tahdon kuin pelkään kuolemaa. En tarkoita että olisin itsetuhoinen tai muuta sellaista, vaan minua kiinnostaa tietää vain, mitä elämän jälkeen tapahtuu.. Vai tapahtuuko yhtään mitään.. Taidan kuitenkin elää tämän elämän loppuun ja kuolla sitten joskus onnellisena..

Äskettäin tuli uutinen (alle tunnin sisällä tästä viestistä) että äidin vanha koulukaveri on kuollut. Mies oli ollut koomassa jo jonkin aikaa ennen kuolemaansa. Taitaa olla hautajaiset tiedossa. Ironista on se, etä juuri eilen oli serkkuni häät. Lisäksi äidin toinen kaveri on sairastunut syöpään, johon hän todennäköisesti tulee kuolemaan.

hyperchondriac kirjoitti:Olenkohan epänormaali, kun enemmänkin tahdon kuin pelkään kuolemaa. En tarkoita että olisin itsetuhoinen tai muuta sellaista, vaan minua kiinnostaa tietää vain, mitä elämän jälkeen tapahtuu.. Vai tapahtuuko yhtään mitään.. Taidan kuitenkin elää tämän elämän loppuun ja kuolla sitten joskus onnellisena..

Ei tapahdu yhtään mitään.

Kamedo kirjoitti:

hyperchondriac kirjoitti:Olenkohan epänormaali, kun enemmänkin tahdon kuin pelkään kuolemaa. En tarkoita että olisin itsetuhoinen tai muuta sellaista, vaan minua kiinnostaa tietää vain, mitä elämän jälkeen tapahtuu.. Vai tapahtuuko yhtään mitään.. Taidan kuitenkin elää tämän elämän loppuun ja kuolla sitten joskus onnellisena..

Ei tapahdu yhtään mitään.

Kokemusta?

Läheisen kuoleminen koskettaa aina. Se on hienoa, että saa kuolla onnellisena vaikkapa sydänkohtaukseen, kun taas kärsiä kuukausia sairaalassa. Itse uskon kuoleman jälkeiseen elämään.

Maketsuppi kirjoitti:Itse olen omasta mielestäni sitä mieltä että kuoleminen on hyvä asia,mutta vasta kun kuolet vanhuuteen.

Miten ihminen muka vanhuuteen kuolee? Eikös se ole usein jokin keuhko infektio tai vastaava, jota käytetään puhuessa henkilöstä joka nukkui itsensä ikuiseen uneen?

Itse en pelkää kuolemaa, enkä aio siihen kiinnittää huomiota elämässäni. Haluan vain että minut haudataan isäni ja äitini viereen, ei tuhkausta.

Kamedo kirjoitti:Ei tapahdu yhtään mitään.

Kuinka todistat tämän? Onko sinulla kokemusta tästä? Oletko saanut viestejä "ei mistään"?

Itse kai uskon tähän myöhempään elämään.
Jos läheinen kuolee, voi siirtämään surun sivuun jos pystyy ajattelemaan, että paratiisissa tavataan :)

J0nez kirjoitti:Itse kai uskon tähän myöhempään elämään.

Kuinka todistat tämän? Onko sinulla kokemusta tästä? Oletko saanut viestejä "myöhemmästä elämästä"?

Pointtinani on siis, että jokainen voi uskoa eri asiaan, eikä kukaan sitä pysty todistamaan mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.

Nike kirjoitti:

J0nez kirjoitti:Itse kai uskon tähän myöhempään elämään.

Kuinka todistat tämän? Onko sinulla kokemusta tästä? Oletko saanut viestejä "myöhemmästä elämästä"?

Pointtinani on siis, että jokainen voi uskoa eri asiaan, eikä kukaan sitä pysty todistamaan mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.

Miksi minun pitäisi todistaa se, mihin uskon? Puhuit tuossa siitä, että minun pitäisi todistaa se, että uskon kuolemanjälkeiseen elämään.
Kamedo sentään sanoi asiansa "varmasti", eikä maininnut, että ei usko.