blackdragon kirjoitti:Musta kaikkein ilkein tapa kuolla, on jokin onnettomuus ja jos ihminen on nuori ja elämä edessä vielä. :-/

Jep. Kuten Maketsuppikin tuolla alussa sanoi.

Mitä luulette, että kuoleman jälkeen tapahtuu?

Smaoin kuin KoLLo:lla, synnytään uudelleen.

Ja hautauksen saisi hoitaa kyllä ihan vain hautaamalla.

Bullshit kirjoitti:Jep. Kuten Maketsuppikin tuolla alussa sanoi.

Niinhän minä sanoin ja varsinkin jos kyseessä on sisko,isä,äiti,veli,huoltaja se kirpaisee taatusti ja syvältä..

Yleensä kuoleman jälkeen olo on järkyttynyt ja mielessä pyörii ajatus "Äitini kuoli,enkä näe häntä enää koskaan"yms. Jos joku...kuka vaan teistä selittää mistä johtuu läheisen kuoleman jälkeinen tuska,ennen itse sitä koettuaan,saa minun kunniani ja arvon..

Blackdragon,tätä ideaa käytetään valitettavan usein elokuvissakin ja se on siellä havaittavissa,kuten nuoren henkiinjättäminen ja vanhemman menehtyminen,minusta se ei ole "hyvää" edistystä nuorille,koska mielestäni kuolemaa pitäisi käsitellä vähemmän ja jättää se enemmän taustalle,mutta kun läheinen kuolee se nousee pakosta pinnalle..Valitettavasti.

Mitä luulette, että kuoleman jälkeen tapahtuu?

Luulen että synnymme tähän samaan maailmaan, mutta muistimme on pyyhitty ja emme muista/tiedä mitään... Eli toisinsanoen jälleensyntyminen...

Se ei olisi hauskaa jos joku lähimmäinen kuolee. Lähimmäistään ei voi ostaa takaisin vaikka olisi 1,000,000,000€ rahaa. Raha ei tee onnelliseksi, mutta rakkaus tekee! Aah rakkaus... Ihana asia. Kuolema on aina surullinen asia, esim. Jos vihaat isääsi ja toivot hänen kuolemaa, mutta mitä toivot sitten kun hän on kuollut? Olet surullinen että olit aina vihainen hänelle...
Vaikka vihaisit isääsi, sisimmässäsi rakastat häntä...

[off] Ohhoh pitkä viesti...[/off]

Kai minäkin rustaan jotain tähän. Eli:

Kuolema on luonnollinen asia, mutta kun joku läheinen kuolee, sitä ei todellakaan ajatele niin. "Miksi, voi miksi juuri nyt?" Toisaalta kuolema voi olla hyväkin asia. Jos joku kärsii, kuolema vapauttaa hänet tuskista ja pelosta. Vanhukset eivät niinkään pelkää kuolemaa, kyllä moni odottaa sitä.

Uskon, että kuoleman jälkeen tulee jonkinlainen tyhjyys. Olen miettinyt sitä, mutta edes parhaat tiedemiehet eivät voi sanoa mitä tulee kuoleman jälkeen. Tuleeko mitään, pääseekö taivaaseen vai syntyykö ihminen uudelleen? Siinäpä pähkinää purtavaksi.

Itku on luonnollinen, jopa suotava tapa näyttää tunteensa. Kllä läheisen kuolema ottaa aina koville, vaikka ei sitä haluaisi näyttääkään.

Kyllähän se surullista on kun sukulaiset ja tutut menevät manalan majoille ennen, kuin sinne itse pääsee. Tosin isomummini hautajaisissa en itkenyt, vaan olin suht normi lukemilla koska olin monta vuotta käynyt vierailemassa hänen luonaan ja viimeisinä vuosinaan isomummini oli kovin etäinen eleli omissa maailmoissaan ja oli kovin tuskissaan, joten oli se helpottavaa, kun hän pääsi tuskistaan "parempaan paikkaan" kuten usein uskotaan.

Rankempaahan on jos kuolema korjaa kovin nuoren henkilön, jolla on "tukka takana ja elämä edessä" mutta näissäkään tapauksissa ei pitäisi olla surullinen siitä mitä hän ei koskaan kokenut vaan ennemmin ajatella sitä, mitä hän sai kokea elämänsä aikana ja mitä iloisia asioita tuli koettua yhdessä.

Maketsuppi kirjoitti:

Bullshit kirjoitti:Jep. Kuten Maketsuppikin tuolla alussa sanoi.

Niinhän minä sanoin ja varsinkin jos kyseessä on sisko,isä,äiti,veli,huoltaja se kirpaisee taatusti ja syvältä..

Yleensä kuoleman jälkeen olo on järkyttynyt ja mielessä pyörii ajatus "Äitini kuoli,enkä näe häntä enää koskaan"yms. Jos joku...kuka vaan teistä selittää mistä johtuu läheisen kuoleman jälkeinen tuska,ennen itse sitä koettuaan,saa minun kunniani ja arvon..

Eikö se ole aika luonnollista, että läheisen kuoleman jälkeen on järkyttynyt ja allapäin? Itsellä kuollut läheisistä mm, Pappani ja olo oli niin, kuin olet moneen kertaan selitellyt:

maketsuppi kirjoitti:Yleensä kuoleman jälkeen olo on järkyttynyt ja mielessä pyörii ajatus "Äitini kuoli,enkä näe häntä enää koskaan"yms.

Eli mikä on nyt epäselvää

Olen aina ajatellut kuolemaa siltä kannalta, että jos kuolen toivon että kuolen nopeasti ja ilman kärsimyksia. On aivan sama kuolenko 20-vuotiaana syöpään tai 30-vuotiaana jonkun ammuttua minut, kunhan se käy nopeasti ja kivuttomasti.

Kyllähän läheisen menettämisen täytyy tuntua kauhealta, niin kuin tässä on moneen kertaan todettu.
Mutta asialle ei enää voi mitään, asiaa täytyy surra, mutta siitä pitää päästä yli ja jatkaa elämää.

Kuolema on luonnollinen asia, ja jokaisen pitää joskus kuolla, ja suunnilleen jokaiselta kuolee joskus joku läheinen tai vähemmän läheinen. Tietenkin kuolema on surullinen asia varsinkin jos kuolija on lähisukulainen, paras kaveri tai jokin sellainen. Mutta kuten jo sanoinkin, kuolema on luonnollista, ja läheisen kuolemasta pitää päästä yli. Jatkaa elämää. Ajatella, että kunhan tästä itsekin kuolen, niin pääsen samaan paikkaan. Elämä voi tuntua vaikealta ilman sitä läheistä, mutta kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon perseessä, sillä se ehtii sulaa ennen kuin siihen tottuu (en tosin ole itse kokeillut).

Yokomo kirjoitti:Olen aina ajatellut kuolemaa siltä kannalta, että jos kuolen toivon että kuolen nopeasti ja ilman kärsimyksia. On aivan sama kuolenko 20-vuotiaana syöpään tai 30-vuotiaana jonkun ammuttua minut.

Syöpään ei kuolla nopeasti ja kivuttomasti!


Vaariltani oli leikatu toinen keuhko pois. Sitten hän joutui sairaalaan, ja selvisi, että hänellä on keuhkosyöpä. Hänelle ei kerrottu siitä kuin vasta joulun alla. Hän oli llut jo paranemaan päin, ja odotti innoissaan, että saisi nähdä meidät jouluna. Mutta sitten, kun hän sai tietää syövästään, hän lannistui. Hän kuoli seuraavana yönä.

jupi kirjoitti:

Yokomo kirjoitti:Olen aina ajatellut kuolemaa siltä kannalta, että jos kuolen toivon että kuolen nopeasti ja ilman kärsimyksia. On aivan sama kuolenko 20-vuotiaana syöpään tai 30-vuotiaana jonkun ammuttua minut.

Syöpään ei kuolla nopeasti ja kivuttomasti!


Vaariltani oli leikatu toinen keuhko pois. Sitten hän joutui sairaalaan, ja selvisi, että hänellä on keuhkosyöpä. Hänelle ei kerrottu siitä kuin vasta joulun alla. Hän oli llut jo paranemaan päin, ja odotti innoissaan, että saisi nähdä meidät jouluna. Mutta sitten, kun hän sai tietää syövästään, hän lannistui. Hän kuoli seuraavana yönä.

Otan osaa.

En tarkoittanut että syöpään kuolisi kivuttomasti, vaan tarkoitin että minulle sama miten kuolen, kunhan se käy kivuttomasti.
Syöpä ei ollut mikään paras esimerkki.

jupi kirjoitti:

Yokomo kirjoitti:Olen aina ajatellut kuolemaa siltä kannalta, että jos kuolen toivon että kuolen nopeasti ja ilman kärsimyksia. On aivan sama kuolenko 20-vuotiaana syöpään tai 30-vuotiaana jonkun ammuttua minut.

Syöpään ei kuolla nopeasti ja kivuttomasti!

Usein hitaasti, mutta kivuttomasti nyky teknologialla ja lääketieteellä pystytään saamaan melkeimpä kaikki kivut pois, jos olen oikein ymmärtänyt.

blackdragon kirjoitti:

jupi kirjoitti:

Yokomo kirjoitti:Olen aina ajatellut kuolemaa siltä kannalta, että jos kuolen toivon että kuolen nopeasti ja ilman kärsimyksia. On aivan sama kuolenko 20-vuotiaana syöpään tai 30-vuotiaana jonkun ammuttua minut.

Syöpään ei kuolla nopeasti ja kivuttomasti!

Usein hitaasti, mutta kivuttomasti nyky teknologialla ja lääketieteellä pystytään saamaan melkeimpä kaikki kivut pois, jos olen oikein ymmärtänyt.

Mutta mikään lääke, mikään teknologia ei voi ottaa kaikkia kipuja pois, ei mitenkään, jos ymmärsit tarkoitukseni blackdragon. Oman mielipiteeni kuolemasta olen jo kertonut, unohtui vain sanoa että minut saisi haudata ihan perinteisesti.

Edit: Ja Jupi, otan osaa.

Itse en pelkää kuolemaa enkä sitä paljoa ajattelekkaan.
Mitä näihin "miten en haluaisi kuolla"- juttuihin tulee jos ette kuole sodassa saatatte halvaantua tai saatetaan ottaa sotavangiksi jolloin saatat joutua kidutetuksi. Ja jos nyt joku ohjus lentäisi ikkunasta sisään että tuntisi oikeastaan mitään kun olisitte jo kuollut.

Ajatella, jos ihmiset eivät kuolisi ikinä.
Kuinkakohan paljon olisi maailmalla nyt ihmisiä, jos kukaan ei olisi kuollut.
Joku 3000 vuotta vanha pappa selittäisi, että minkälaista siihen aikaan oli. . heh.

Ihmismäärä pysyy kurissa, esim. kun oli se Tsunami. Se vei monta henkeä. .kaikki maanjäristykset, tulvat, pyörremyrskyt. .yms. tappavat monta ihmistä. Tavallaan se on hyvä, että ei maapallolle tulisi liikaa ihmisiä. En nyt tarkoita sitä, että on kiva kun ihmisiä kuolee, mutta kai se on luontoäiti tarkoittanut näin.

L-o-L kirjoitti:Ajatella, jos ihmiset eivät kuolisi ikinä.
Kuinkakohan paljon olisi maailmalla nyt ihmisiä, jos kukaan ei olisi kuollut.
Joku 3000 vuotta vanha pappa selittäisi, että minkälaista siihen aikaan oli. . heh.

Huomasin juuri, että pääsin Kahvihuoneeseen.

Hyvä huomio. Mutta eipä elämä kovin kivaa olisi vaikkapa 300 vuotiaana, koska olisi niin huonossa kunnossa, ettei kävelemään pystyisi.

Nesrofobia = Kuoleman pelko
Tanatofobia = Kuoleman tai kuolemisen pelko

Itse en omaa kuolemaani pelkää, mutta lähiesten. Tuntui jo pahalta, kun hyvä ystävä, joka asui vastapäätä, muutti Savonlinnaan.
Onneksi nyt tapasin hänet täällä Varkaudessa hänen isänsä luona.[/quote]