Oletko tehnyt itse jonkun tarinan?
Näyttäisitkö sen meille?
Minä olen tällä hetkellä kirjoittamassa kauhutarinaa.
Olen saanut vasta ensimmäisen osan valmiiksi.
Tarinan nimi on Yö kummituskartanossa 1.
Itse tekemä tarinasi?
Itse tekemä tarinasi?
Kraken 16 Touko 2006 18:24
[piilotettu kuva]
En tee enää Avatareja. Tiedoksi vaan.
En tee enää Avatareja. Tiedoksi vaan.
Nogan 16 Touko 2006 19:19
Itsekkin olen miettinyt tälläistä topikkia.
En kyllä osaa tarinaa tehdä.
En kyllä osaa tarinaa tehdä.
Viimeksi muokannut Nogan päivämäärä 17 Touko 2006 08:49, muokattu yhteensä 5 kertaa
En elä talven yli.
Tämä allekirjoitus mitätöi mielipiteesi, sosiaalisen statuksesi, peniksesi koon, älykkyytesi ja seksikumppaniesi määrän koska Hitler.
Tämä allekirjoitus mitätöi mielipiteesi, sosiaalisen statuksesi, peniksesi koon, älykkyytesi ja seksikumppaniesi määrän koska Hitler.
Seneca 16 Touko 2006 20:51
Olenhan minä kirjoitellut moniakin, mutta suurin osa ovat niin vanhoja, että kirjoitusvirheitä ja muita löytyy kasoittain. Olenhan ollut silloin kokemattomampi kuin nyt.
Tällä hetkellä kirjoittelen kahta tarinaa. Katsoakko nyt kertoisiko nimet ettei kukaan plagioi (miten nyt kirjoitetaankaan) teokseni nimiä. Voin sanoa silti, että Ht on tällä hetkellä n. 40 sivuinen pikku fontilla kirjoitettu alku ja Pm on vasta uunituore ja alku on vasta 8 sivua.
Joskus voin laittaa niitä tänne, kun olen saanut ne ensin kustantajalle, mutta siihen on vielä aikaa. Koulu kun painaa päälle kovasti, ettei ehdi kirjoitella. Onneksi on tulossa kesäloma. =^-^=
Tällä hetkellä kirjoittelen kahta tarinaa. Katsoakko nyt kertoisiko nimet ettei kukaan plagioi (miten nyt kirjoitetaankaan) teokseni nimiä. Voin sanoa silti, että Ht on tällä hetkellä n. 40 sivuinen pikku fontilla kirjoitettu alku ja Pm on vasta uunituore ja alku on vasta 8 sivua.
Joskus voin laittaa niitä tänne, kun olen saanut ne ensin kustantajalle, mutta siihen on vielä aikaa. Koulu kun painaa päälle kovasti, ettei ehdi kirjoitella. Onneksi on tulossa kesäloma. =^-^=
"My son, why hide your face in fear?"
"See you not, Father, the Erlking?
The Erlking with crown and flowing cloak?"
"My son, it is a wisp of fog."
"See you not, Father, the Erlking?
The Erlking with crown and flowing cloak?"
"My son, it is a wisp of fog."
Guru 17 Touko 2006 22:09
tämän tapanen oli joskus ja se oli hieno juttu. En muista kuka laittoi pitkiä tarinoita tänne ja ne oli melko hienoja.
Juu olen itse tehnyt tarinoita: 2 fantasia, 1 poliisi jännitys, aloitin kauhun ja lopetin pian aloittamisen jälkeen.
Juu olen itse tehnyt tarinoita: 2 fantasia, 1 poliisi jännitys, aloitin kauhun ja lopetin pian aloittamisen jälkeen.
mitä korkeammalle hyppäät sitä korkeammalta putoat.
Irazun Riddle 19 Touko 2006 16:06
Kaksi vuotta sitten suunnittelin (ja tein) fantasia aiheisen tarinan. Hauskaa luettavaa kun vertaa nykyiseen tarinan kirjoitus taitoon... 
Here I go! Ja minulla oli ennen selitykset noilla tähdillä merkityille sanoille.
Enkelten harppu
Epilogi:Kauan, kauan, ainakin 500 tuhatta vuotta sitten, seireenien* ja harpyijoiden* taistot olivat pahimmillaan. Silloin he päättivät ratkaista taistelut kertaheitolla, niinpä he aloittivat viimeisen taistelunsa Irlannin, jota vielä silloin kutsuttiin seireenien saareeksi, rannikolla. Samana päivänä minä synnyin.
Kun me harpyiat sitten hävisimme me kaikki menetimme siipemme* ja hukuimme, siis kaikki muut paitsi minä.
Kaikkihan tietävät, että kun harpyiat syntyvät meidät pistetetään kylmään veteen viilemenään, jotta siipemme kasvaisivat pitkiksi. No silloin kun olin kylmässä vedessä odottelemassa, olivar taistelut jo alkaneet.Odotin hetken, kunnes sitten nousin kyllästyneenä ylös altaasta.Tiesin,että taistelut olivat jo alkaneet (valitettavasti harpyiat syntyvät melkein kokonaan äidin muisti pässään) joten lähdin juoksemaan kohti seireenien saarta.Olisin tietenkin lentänyt jos olisin voinut mutta siipeni eivät olleet vielä valmiita lentoa varten.Juoksin ja juoksin, kunnes meri tuli vastan.Lyyhistyin maahan musertuneena ja tunsin kuinka ohut kyynelvana vieri poskelleni…
En minä kauaa ehtinyt itkeä,sillä pian seireenit uivat kohti kyläämme kantaen harpyia ruumiita. Heitin harppuni rannalle ja juoksin raivoisasti rannalle.Seireenit huomasivat harppuni* ja halkaisivat sen kahtia.Sen takia en saa enää koskaan koskea päivänvaloa…
Luku I
Ikov
Taivaalla, puiden yläpuolella kuului siipien kahinaa.Susilauma juoksi poispäin äänestä.Yht´äkkiä taivaalta syösyi musta siipinen olento. Olennon vartalo mukaili ihmisen muotoja mutta tällä oli mustat siivet. Tämä olento oli mustassa kaavussa ja sen kasvon peitti musta huppu.Olento saavutti yhden susista ja veti kaavusta sinisen tikarin, jonka keskellä kulki vaalea juova.Olento työnsi tikarinsa julmasti suden rinnan läpi ja muut sudet pakenivat entistä nopeammalla vahdilla olentoa pakoon. Olento laski huppunsa ja heilautti vaaleita hiuksiaan niin,että susi näki viimeisilä voimillaan tämän julman olennon olevan nainen.Nainen kumartui suden juureen ja alkoi nuolla suden verta ahnaasti nieluunsa.Olento ehti nauttia verestä vain hetken, kunnes puskosta alkoi kuulua ääniä.Olento kääntyi pensasta päin ja sieltä nousi mies.Miehellä oli tummanpunainen karatepuku,tummat pitkät hiukset ja huotra, jonka yläpuolella roikkui suuri taskumatti.Mies veti huotrastaan pitkän katanan*, heilutteli sitä hieman ja otti hörpyt taskumatistaan, jonka sisällä luultavasti oli sakea*. Hörppyjen jälkeen mies pisti katanan takaisin huotraan ja alkoi puhua olennolle:
-Olen Ikovin pappi, Eroth ja jos saan udelle, miekkasi taitaa olla mithrilliä*?
Olento katsoi Erothia ja alkoi puhua:"Nimeni on Elayne ja kyllä, tikarini on mithrilliä. Kuka sinä olet ja mitä sinä teet täällä metsässäni?” “Nyt ei ole aikaa sille. Neuvosto käski kiirehtiä. Tule!”,Eroth sanoi ja alkoi juosta metsään. Elayne ei ollut aivan varma pitäisikö mieheen luottaa mutta päätti silti seurata häntä.
Luku II
Kyltti
Eroth ja Elayne saapuivat suuren temppelin portaille. Temppeli näytti suurelta palatsilta, jonka päällä oli punaisia kukkia eri puolilta maailmaa.Temppelin oviaukkoa vartioivat isokokoiset miehet mithrillistä tehdyissä haarniskoissa.Kun Eroth ja Elayne saapuivat oviaukolle, vartiat siirtyivät syrjään. Eroth johdatti Elaynen temppelin sisään. Temppelin sisäällä oli synkkää, vain reunoilla olevat suuret soihdut valaisivat suurta huonetta. Keskellä huonetta oli suuri patsas joka näytti vanhalta, viisaalta mieheltä. Elayne katseli patsasta ja kysyi sitten:”Onko tämä se Ikov?” Kaikki temppelissä olevat Ikovin papit kumarsivat patsasta päin jasanoivat sitten niin suuresti, että koko huone kaikui:suuresti kunnioitettu olkoon Ikov, suuri vapahtajamme!” Elayne hyväksyi vastauksen myöntäväksi ja alkoi sitten etsiä katseellaan Erothia, joka oli kadonnut jo jonnekkin. Elayne alkoi kävellä pitkin temppelin kammioita ja pian hän tärmäsikin vanhan näköiseen kylttiin.Elayne alkoi lukea kylttiä:
-Suuri Testi. Astu sisään vain jos sinulla on Ikovin siunaus.
Elayne kääntyi ympäri ja hätkähti kun huomasi edessään Erothin. ”Sinun ei pitäisi kulkea pyhässä temppelissämme näin.”,Eroth sanoi vihaisesti ja jatkoi:” Neuvosto käski minun hakea sinut heidän luo.” Elayne vilkaisi vielä huoneeseen päin ja alkoi sitten seurata Erothia joka oli jo menossa takaisinpäin.
Luku III
Neuvosto
Neuvoston huone oli pieni ja senkin keskellä oli suuri Ikovin muotokuva. Neuvoston jäsenet kumarsivat Ikovin patsasta päin ja eräs heistä alkoi puhua:”Tervetuloa harpyia Elayne.”
Elayne oli kauhuissaan. Miten he olivat saaneet tietää hänen olevan harpyia. Kun neuvosto huomasi Elaynen pakokauhun, eräs heistä alkoi puhua.”Eroth ei siis näköjään kertonutkaan siitä, että tarvitsemme sinua. Suuri jumalamme, Ikov kertoi meille, että tarvitsemme harpyiaa joka olisi tarpeeksi voimakas saadakseen Avaimen Testistä. Me kaikki olimme tietysti ihmeissämme, sillä harpyijathan kuolivat kauan sitten. Niinpä aloimme etsiä sinua. Sinun täytyy vain päättää haluatko suostua Testiin.” Elayne nyökkäsi ja tuo nyökkäys muuttu koko ihmiskunnan elämän.
Luku IV
Testi
Elaynen edessä avautui suuri ovi ja Elayne astui sisään. Elayne katseli ympärilleen ja huomasi suuren, vihreän lohikäärmeen. Elayne alkoi heti valmistella taikojaan. Lohikäärme huomasi Elaynen ja alkoi syöstä tulta Elayneen päin. Elayne teki nopeaa itselleen suojan tulta vastaan. Lohikäärme puhkui aina vaan uutta tulta, kunnes pian kaikki energia oli kadonnut. Lohikäärme joutui siis lähtemään liikkeelle ja se syöksyi kohti Elaynea.Elayne väisti lohikäärmeen syöksyn helposti, lentäen kattoa kohti. Silloin elayne näki, että lohikäärmeen takana oli sininen avain. Elayne syöksyi kohti avainta, eikä lohikäärme ehtinyt reagoida kun Elayne oli jo napannut avaimen ja poistui huoneesta.
Luku V
Ikovin varjo
Elayne seisoi taas Neuvoston edessä, tällä kertaa esitellen sinistä avaintaan. Elayne luovutti avaimen Neuvostolle. Neuvoston jäsenet tutkivat avainta hieman ja antoivat sen sitten takaisin Elaynelle sanoen samalla:”Huomenna viemme sinut Ikovin pyhäkköön mutta nyt sinuun täytyy levätä.” Elayne meni temppelin makuuhuoneeseen ja alkoi nukkua. Ei kestänyt kauakaan, kunnes Elayne oli sikeässä unessa. Yht`äkkiä Elayne heräsi kovaan kipuun, aivan kuin kaikki maailmaan kivut olisivat Elaynen vatsassa. Elayne riisui paitansa ja huomasi siinä mustan, hohtavan viillon. Elayne kosketti viiltoa arasti ja hänen silmissään musteni. Kun Elayne seuravaan kerran näki jotain, oli hän hohtavasssa huoneessa. Huoneen keskellä oli pieni pylväs, jonkä päässä oli avaimen reikä- Elayne kaiovi taskustaan sinisen avaimen ja työnsi sen avaimen reikään. Koko huone alkoi täristä ja pylväs nousi kattoa kohti. Kun pylväs alkoi hipoa kattoa, Elaynen vatsassa olevaa viilto alkoi hohtaa kirkkaasti. Kun pylväs osui kattoon, viilto katosi. Elayne huomasi kun kattoon alkoi ilmestyä pyörre. Elayne alkoi imeytyä pyörteeseen, vaikka hän kuinka koitti lentaa vastakkaiseen suuntaan. Silti Elayne oli jo pian imeytynyt pyörteen sisään. Pyörteen sisus oli kuin tilava temppeli huone ja sen sisällä oli Elaynen haavaa muistuttava mutta paljon suurempi olentoo. Huoneessa alkoi kaikua jylisevä ääni:”Olen Ikovin varjo js määrään sinut kuolemaan!”
Luku VI
Enkelten harppu
Ikovin varjo lähestyi Elaynea. Kun varjo saapui Elaynen luo , sille ilmestyi käsi jolla varjo alkoi kuristaa Elaynea. Elayne sätki ja yritti päästä pois varjon otteesta. Elayne alkoi jo tukehtua, kunnes muisti mitä oli pitkän metsäelämän aikana oppinut. Elaynen suuhun kasvoivat suuret torahampaat ja Elaynen puri varjon käsivartta. Varjo parahti ja alkoi valmistella uutta iskua. Varjon käsiin tuli pieni meteoriitti joka alkoi hiljalleen kasvaa, Elayne otti kaavustaan mithrillistä tehdyn tikarin ja hyökkäsi varjon kimppuun. Ikovin varjo ei välittänyt iskuista ja ampui meteoriitin Elaynea kohti. Elayne paiskautui meteoriitin voimasta seinään.Elayne urahti hieman ja hyppäsi sitten hampaat ojossa varjoa kohti. Elayne ouri varjoa raivokkaasti ja huitoi tikarillaan. Varjo makasikin jo pian maassa ja Elayne palasi hohtavaan huoneeseen. Nyt huoneen nurkassa oli alttari, jonka päällä oli tavattoman kaunis harppu. Elayne käveli alttarin luo. Kun Elayne astui alttarin sisään, hänen päälleen tuli hohtava valo. Huoneessa alkoi kuulua voimakas mutta rauhallinen ääni. Elayne säpsähti ja ehti jo hetken pelätä, että Ikovin varjo tulisi uudestaan.”Se olento joka väitti itseään Ikovin varjoksi”,ääni sanoi ja jatkoi:”ei ollut Ikovin varjo.Se olento, oli vain yksi paholaisen piruista.Ikovin varjoa ei ole olemassa, sillä Ikovilla ei ole varjoa. Ikov on Jumala ja Jumala olen minä.Haluat varmaankin kuulla, miksi olet täällä?En luonut teitä aluksi mihinkään tarkoitukseen mutta teidän ansiosta voin luoda uuden valtalajin, ihmiset. Ihmiset ovat heikkoja ja he tarvitsevat suojelioita. No ketkä sopisivatkaan paremmin suojelioiksi, kuin harpyiat. Nyt olen puhunut ja toivon, että ottaisit tuon harpun alttarilta. Sen nimi on enkelten harppu ja se antaa sinun taas koskea päivänvaloon.”Ääni katosi ja Elayne astui harppua päin. Elayne nosti harpun ilmaan ja alkoi nousta ilmaan. Sulosävelet täyttivät ilman ja Elaynen asu ja siivet muuttuivat valkoisiksi. Elaynen pään päälle ilmestyi sädekehä ja hän nousi taivaisiin. Niin olivat enkelit syntyneet.
Näyttäisitkö sen meille?
Here I go! Ja minulla oli ennen selitykset noilla tähdillä merkityille sanoille.
Enkelten harppu
Epilogi:Kauan, kauan, ainakin 500 tuhatta vuotta sitten, seireenien* ja harpyijoiden* taistot olivat pahimmillaan. Silloin he päättivät ratkaista taistelut kertaheitolla, niinpä he aloittivat viimeisen taistelunsa Irlannin, jota vielä silloin kutsuttiin seireenien saareeksi, rannikolla. Samana päivänä minä synnyin.
Kun me harpyiat sitten hävisimme me kaikki menetimme siipemme* ja hukuimme, siis kaikki muut paitsi minä.
Kaikkihan tietävät, että kun harpyiat syntyvät meidät pistetetään kylmään veteen viilemenään, jotta siipemme kasvaisivat pitkiksi. No silloin kun olin kylmässä vedessä odottelemassa, olivar taistelut jo alkaneet.Odotin hetken, kunnes sitten nousin kyllästyneenä ylös altaasta.Tiesin,että taistelut olivat jo alkaneet (valitettavasti harpyiat syntyvät melkein kokonaan äidin muisti pässään) joten lähdin juoksemaan kohti seireenien saarta.Olisin tietenkin lentänyt jos olisin voinut mutta siipeni eivät olleet vielä valmiita lentoa varten.Juoksin ja juoksin, kunnes meri tuli vastan.Lyyhistyin maahan musertuneena ja tunsin kuinka ohut kyynelvana vieri poskelleni…
En minä kauaa ehtinyt itkeä,sillä pian seireenit uivat kohti kyläämme kantaen harpyia ruumiita. Heitin harppuni rannalle ja juoksin raivoisasti rannalle.Seireenit huomasivat harppuni* ja halkaisivat sen kahtia.Sen takia en saa enää koskaan koskea päivänvaloa…
Luku I
Ikov
Taivaalla, puiden yläpuolella kuului siipien kahinaa.Susilauma juoksi poispäin äänestä.Yht´äkkiä taivaalta syösyi musta siipinen olento. Olennon vartalo mukaili ihmisen muotoja mutta tällä oli mustat siivet. Tämä olento oli mustassa kaavussa ja sen kasvon peitti musta huppu.Olento saavutti yhden susista ja veti kaavusta sinisen tikarin, jonka keskellä kulki vaalea juova.Olento työnsi tikarinsa julmasti suden rinnan läpi ja muut sudet pakenivat entistä nopeammalla vahdilla olentoa pakoon. Olento laski huppunsa ja heilautti vaaleita hiuksiaan niin,että susi näki viimeisilä voimillaan tämän julman olennon olevan nainen.Nainen kumartui suden juureen ja alkoi nuolla suden verta ahnaasti nieluunsa.Olento ehti nauttia verestä vain hetken, kunnes puskosta alkoi kuulua ääniä.Olento kääntyi pensasta päin ja sieltä nousi mies.Miehellä oli tummanpunainen karatepuku,tummat pitkät hiukset ja huotra, jonka yläpuolella roikkui suuri taskumatti.Mies veti huotrastaan pitkän katanan*, heilutteli sitä hieman ja otti hörpyt taskumatistaan, jonka sisällä luultavasti oli sakea*. Hörppyjen jälkeen mies pisti katanan takaisin huotraan ja alkoi puhua olennolle:
-Olen Ikovin pappi, Eroth ja jos saan udelle, miekkasi taitaa olla mithrilliä*?
Olento katsoi Erothia ja alkoi puhua:"Nimeni on Elayne ja kyllä, tikarini on mithrilliä. Kuka sinä olet ja mitä sinä teet täällä metsässäni?” “Nyt ei ole aikaa sille. Neuvosto käski kiirehtiä. Tule!”,Eroth sanoi ja alkoi juosta metsään. Elayne ei ollut aivan varma pitäisikö mieheen luottaa mutta päätti silti seurata häntä.
Luku II
Kyltti
Eroth ja Elayne saapuivat suuren temppelin portaille. Temppeli näytti suurelta palatsilta, jonka päällä oli punaisia kukkia eri puolilta maailmaa.Temppelin oviaukkoa vartioivat isokokoiset miehet mithrillistä tehdyissä haarniskoissa.Kun Eroth ja Elayne saapuivat oviaukolle, vartiat siirtyivät syrjään. Eroth johdatti Elaynen temppelin sisään. Temppelin sisäällä oli synkkää, vain reunoilla olevat suuret soihdut valaisivat suurta huonetta. Keskellä huonetta oli suuri patsas joka näytti vanhalta, viisaalta mieheltä. Elayne katseli patsasta ja kysyi sitten:”Onko tämä se Ikov?” Kaikki temppelissä olevat Ikovin papit kumarsivat patsasta päin jasanoivat sitten niin suuresti, että koko huone kaikui:suuresti kunnioitettu olkoon Ikov, suuri vapahtajamme!” Elayne hyväksyi vastauksen myöntäväksi ja alkoi sitten etsiä katseellaan Erothia, joka oli kadonnut jo jonnekkin. Elayne alkoi kävellä pitkin temppelin kammioita ja pian hän tärmäsikin vanhan näköiseen kylttiin.Elayne alkoi lukea kylttiä:
-Suuri Testi. Astu sisään vain jos sinulla on Ikovin siunaus.
Elayne kääntyi ympäri ja hätkähti kun huomasi edessään Erothin. ”Sinun ei pitäisi kulkea pyhässä temppelissämme näin.”,Eroth sanoi vihaisesti ja jatkoi:” Neuvosto käski minun hakea sinut heidän luo.” Elayne vilkaisi vielä huoneeseen päin ja alkoi sitten seurata Erothia joka oli jo menossa takaisinpäin.
Luku III
Neuvosto
Neuvoston huone oli pieni ja senkin keskellä oli suuri Ikovin muotokuva. Neuvoston jäsenet kumarsivat Ikovin patsasta päin ja eräs heistä alkoi puhua:”Tervetuloa harpyia Elayne.”
Elayne oli kauhuissaan. Miten he olivat saaneet tietää hänen olevan harpyia. Kun neuvosto huomasi Elaynen pakokauhun, eräs heistä alkoi puhua.”Eroth ei siis näköjään kertonutkaan siitä, että tarvitsemme sinua. Suuri jumalamme, Ikov kertoi meille, että tarvitsemme harpyiaa joka olisi tarpeeksi voimakas saadakseen Avaimen Testistä. Me kaikki olimme tietysti ihmeissämme, sillä harpyijathan kuolivat kauan sitten. Niinpä aloimme etsiä sinua. Sinun täytyy vain päättää haluatko suostua Testiin.” Elayne nyökkäsi ja tuo nyökkäys muuttu koko ihmiskunnan elämän.
Luku IV
Testi
Elaynen edessä avautui suuri ovi ja Elayne astui sisään. Elayne katseli ympärilleen ja huomasi suuren, vihreän lohikäärmeen. Elayne alkoi heti valmistella taikojaan. Lohikäärme huomasi Elaynen ja alkoi syöstä tulta Elayneen päin. Elayne teki nopeaa itselleen suojan tulta vastaan. Lohikäärme puhkui aina vaan uutta tulta, kunnes pian kaikki energia oli kadonnut. Lohikäärme joutui siis lähtemään liikkeelle ja se syöksyi kohti Elaynea.Elayne väisti lohikäärmeen syöksyn helposti, lentäen kattoa kohti. Silloin elayne näki, että lohikäärmeen takana oli sininen avain. Elayne syöksyi kohti avainta, eikä lohikäärme ehtinyt reagoida kun Elayne oli jo napannut avaimen ja poistui huoneesta.
Luku V
Ikovin varjo
Elayne seisoi taas Neuvoston edessä, tällä kertaa esitellen sinistä avaintaan. Elayne luovutti avaimen Neuvostolle. Neuvoston jäsenet tutkivat avainta hieman ja antoivat sen sitten takaisin Elaynelle sanoen samalla:”Huomenna viemme sinut Ikovin pyhäkköön mutta nyt sinuun täytyy levätä.” Elayne meni temppelin makuuhuoneeseen ja alkoi nukkua. Ei kestänyt kauakaan, kunnes Elayne oli sikeässä unessa. Yht`äkkiä Elayne heräsi kovaan kipuun, aivan kuin kaikki maailmaan kivut olisivat Elaynen vatsassa. Elayne riisui paitansa ja huomasi siinä mustan, hohtavan viillon. Elayne kosketti viiltoa arasti ja hänen silmissään musteni. Kun Elayne seuravaan kerran näki jotain, oli hän hohtavasssa huoneessa. Huoneen keskellä oli pieni pylväs, jonkä päässä oli avaimen reikä- Elayne kaiovi taskustaan sinisen avaimen ja työnsi sen avaimen reikään. Koko huone alkoi täristä ja pylväs nousi kattoa kohti. Kun pylväs alkoi hipoa kattoa, Elaynen vatsassa olevaa viilto alkoi hohtaa kirkkaasti. Kun pylväs osui kattoon, viilto katosi. Elayne huomasi kun kattoon alkoi ilmestyä pyörre. Elayne alkoi imeytyä pyörteeseen, vaikka hän kuinka koitti lentaa vastakkaiseen suuntaan. Silti Elayne oli jo pian imeytynyt pyörteen sisään. Pyörteen sisus oli kuin tilava temppeli huone ja sen sisällä oli Elaynen haavaa muistuttava mutta paljon suurempi olentoo. Huoneessa alkoi kaikua jylisevä ääni:”Olen Ikovin varjo js määrään sinut kuolemaan!”
Luku VI
Enkelten harppu
Ikovin varjo lähestyi Elaynea. Kun varjo saapui Elaynen luo , sille ilmestyi käsi jolla varjo alkoi kuristaa Elaynea. Elayne sätki ja yritti päästä pois varjon otteesta. Elayne alkoi jo tukehtua, kunnes muisti mitä oli pitkän metsäelämän aikana oppinut. Elaynen suuhun kasvoivat suuret torahampaat ja Elaynen puri varjon käsivartta. Varjo parahti ja alkoi valmistella uutta iskua. Varjon käsiin tuli pieni meteoriitti joka alkoi hiljalleen kasvaa, Elayne otti kaavustaan mithrillistä tehdyn tikarin ja hyökkäsi varjon kimppuun. Ikovin varjo ei välittänyt iskuista ja ampui meteoriitin Elaynea kohti. Elayne paiskautui meteoriitin voimasta seinään.Elayne urahti hieman ja hyppäsi sitten hampaat ojossa varjoa kohti. Elayne ouri varjoa raivokkaasti ja huitoi tikarillaan. Varjo makasikin jo pian maassa ja Elayne palasi hohtavaan huoneeseen. Nyt huoneen nurkassa oli alttari, jonka päällä oli tavattoman kaunis harppu. Elayne käveli alttarin luo. Kun Elayne astui alttarin sisään, hänen päälleen tuli hohtava valo. Huoneessa alkoi kuulua voimakas mutta rauhallinen ääni. Elayne säpsähti ja ehti jo hetken pelätä, että Ikovin varjo tulisi uudestaan.”Se olento joka väitti itseään Ikovin varjoksi”,ääni sanoi ja jatkoi:”ei ollut Ikovin varjo.Se olento, oli vain yksi paholaisen piruista.Ikovin varjoa ei ole olemassa, sillä Ikovilla ei ole varjoa. Ikov on Jumala ja Jumala olen minä.Haluat varmaankin kuulla, miksi olet täällä?En luonut teitä aluksi mihinkään tarkoitukseen mutta teidän ansiosta voin luoda uuden valtalajin, ihmiset. Ihmiset ovat heikkoja ja he tarvitsevat suojelioita. No ketkä sopisivatkaan paremmin suojelioiksi, kuin harpyiat. Nyt olen puhunut ja toivon, että ottaisit tuon harpun alttarilta. Sen nimi on enkelten harppu ja se antaa sinun taas koskea päivänvaloon.”Ääni katosi ja Elayne astui harppua päin. Elayne nosti harpun ilmaan ja alkoi nousta ilmaan. Sulosävelet täyttivät ilman ja Elaynen asu ja siivet muuttuivat valkoisiksi. Elaynen pään päälle ilmestyi sädekehä ja hän nousi taivaisiin. Niin olivat enkelit syntyneet.
Nike 19 Touko 2006 16:15
Teinhän minä aikoinani tänne näin, kun oli tuo Kauhutarinat topic pystyssä. Pienen haun jälkeen se löytyikin.
Kaappaus
Luku I
Tämä tositarina tapahtui Yhdysvalloissa, Parkvillessä, pienessä kaupungissa, jossa yleensä ei tapahtunut mitään. Gary McLennon oli tavallinen isä/puoliso, jonka elämä muuttui täysin. Kerron hänen tarinansa.
Gary ja hänen vaimonsa Carrie, olivat ulkoiluttamassa heidän koiraansa. He kävelivät puiston poikki, kuten aina. Puistossa istui juoppoja, jotka tavalliseen tapaan pyysivät Garylta ja Carrielta rahaa. Carrie tapasi ystävättärensä puistossa, ja meni hänen luokseen, Gary jatkoi kotiin. Kun Gary pääsi kotiin, hän koki yllätyksen. Hänen 13 vuotiastaan lastaan, Sladea ja 6 vuotiasta Ronia, ei löytynyt mistään. Gary soitti tutuille, mutta Sladea ja Ronia ei ollut näkynyt. Kun lähti etsimään heitä hänelle tuli mieleen, että hänen matkalaukkunsa olivat takakontissa, hän kun juuri palasi kotiin Havaijilta. Kun hän meni hakemaan matkalaukkua, matkalaukun päällä oli lappu, missä luki: "Jos haluat nähdä lapsesi, käy kylpyhuoneessa." Gary jätti matkalaukun autoon, ja lähti kylpyhuoneeseen. Kun hän astui sisään....
Luku II
Kun Gary astui sisään, hän koki elämänsä yllätyksen. Paikat oli sotkettu verellä, ja hän löysi myös käden. Seinään oli kirjoitettu viesti, jossa luki näin: Tule pääkadun puhelin kopille huomenna, klo 15.00, niin saatat nähdä lapsesi, elävänä. Gary odotti huomista päivää kuin hullu. Kun tuli ilta, ja hänen piti mennä nukkumaan, hän alkoi miettiä, missä Carrie on?!
Hän hätääntyi täysin, ja soitti Carrien kaverille, Hannahille, jonka Carrie tapasi puistossa. Hannah sanoi, että Carrie lähti jo monta tuntia sitten. Gary hätääntyi, ja kun oli lähtemässä etsimään häntä autolla, hän näki....
Luku III
Gary hätääntyi, ja kun oli lähtemässä etsimään häntä autolla, hän näki Carrien autossa, kuolleena. Gary juoksi sisään, ja soitti poliisille. Hän ei saanut yöllä nukuttua. Hänen poikansa olivat kidnapattu. Vaimo oli kuristettu, ja elämä oli sekaisin. Kun hän aamulla nousi ylös, ilman että oli saanut unta, hän keitti vahvat kahvit, ja itki. Hän oli itkenyt koko yön. Häntä ei huvittanu tehdä mitään. Kun kello oli noin 14.55 hän muisti, että hänen pitää olla pääkadun puhelinkopilla klo 15.00. Hän otti äkkiä auton, ajoi punaisia päin, ajoi ylinopeutta ja teki muitakin rikkeitä, mutta hän ei välittänyt niistä. Hän mietti, ettei kestäisi, jos menettäisi lapsensa. Hän ei välittänyt mistään muusta. Hän tuli myöhässä kopille, mutta puhelin soi edelleen. Hän vastasi puhelimeen, josta kuului: "Tulit 3 minuuttia myöhässä, niinpä annan lapsillesi 3 ylimääräistä sähköiskua." Puhelimesta kuuluin vain pelkkää huutoa. He pyysivät armoa, mutta sitä ei tullut. Kun mies palasi puhelimeen, Gary kysyi: "Kuka sinä olet?" Puhelimesta kuului röhöttävä ääni: "Sillä ei ole mitään väliä. Lapsesi ovat tulleet vaimoosi. Kaikki ne 3 anelevat samallalailla armoa." Siitä Gary suuttui, mutta hän pystyi hillitsemään itsensä. Hän kysyi: "M-m-miksi teet t-t-ämän?" värisevällä äänellä. Mies vastasi: "Kostoksi kaikesta, mitä perheesi on tehnyt minulle." Ja puhelin sulkeutui. Gary meni kotiin, ja mietti ketä haluaisi kostaa. Gary halusi lapsensa lähes ehjinä takaisin, ja se käsi, oliko se vihje jostain?
Tämä tarina jäi aikoinaan kesken, ja tämä tarinan alku on kirjoitettu lähes tasan vuosi sitten. Oikeastaan eka osa tuli ilmi 21.5.05. Ei huipputeoksia, mutta hyvällä mielellä nuita muistelin ja luin. : )
Kaappaus
Luku I
Tämä tositarina tapahtui Yhdysvalloissa, Parkvillessä, pienessä kaupungissa, jossa yleensä ei tapahtunut mitään. Gary McLennon oli tavallinen isä/puoliso, jonka elämä muuttui täysin. Kerron hänen tarinansa.
Gary ja hänen vaimonsa Carrie, olivat ulkoiluttamassa heidän koiraansa. He kävelivät puiston poikki, kuten aina. Puistossa istui juoppoja, jotka tavalliseen tapaan pyysivät Garylta ja Carrielta rahaa. Carrie tapasi ystävättärensä puistossa, ja meni hänen luokseen, Gary jatkoi kotiin. Kun Gary pääsi kotiin, hän koki yllätyksen. Hänen 13 vuotiastaan lastaan, Sladea ja 6 vuotiasta Ronia, ei löytynyt mistään. Gary soitti tutuille, mutta Sladea ja Ronia ei ollut näkynyt. Kun lähti etsimään heitä hänelle tuli mieleen, että hänen matkalaukkunsa olivat takakontissa, hän kun juuri palasi kotiin Havaijilta. Kun hän meni hakemaan matkalaukkua, matkalaukun päällä oli lappu, missä luki: "Jos haluat nähdä lapsesi, käy kylpyhuoneessa." Gary jätti matkalaukun autoon, ja lähti kylpyhuoneeseen. Kun hän astui sisään....
Luku II
Kun Gary astui sisään, hän koki elämänsä yllätyksen. Paikat oli sotkettu verellä, ja hän löysi myös käden. Seinään oli kirjoitettu viesti, jossa luki näin: Tule pääkadun puhelin kopille huomenna, klo 15.00, niin saatat nähdä lapsesi, elävänä. Gary odotti huomista päivää kuin hullu. Kun tuli ilta, ja hänen piti mennä nukkumaan, hän alkoi miettiä, missä Carrie on?!
Hän hätääntyi täysin, ja soitti Carrien kaverille, Hannahille, jonka Carrie tapasi puistossa. Hannah sanoi, että Carrie lähti jo monta tuntia sitten. Gary hätääntyi, ja kun oli lähtemässä etsimään häntä autolla, hän näki....
Luku III
Gary hätääntyi, ja kun oli lähtemässä etsimään häntä autolla, hän näki Carrien autossa, kuolleena. Gary juoksi sisään, ja soitti poliisille. Hän ei saanut yöllä nukuttua. Hänen poikansa olivat kidnapattu. Vaimo oli kuristettu, ja elämä oli sekaisin. Kun hän aamulla nousi ylös, ilman että oli saanut unta, hän keitti vahvat kahvit, ja itki. Hän oli itkenyt koko yön. Häntä ei huvittanu tehdä mitään. Kun kello oli noin 14.55 hän muisti, että hänen pitää olla pääkadun puhelinkopilla klo 15.00. Hän otti äkkiä auton, ajoi punaisia päin, ajoi ylinopeutta ja teki muitakin rikkeitä, mutta hän ei välittänyt niistä. Hän mietti, ettei kestäisi, jos menettäisi lapsensa. Hän ei välittänyt mistään muusta. Hän tuli myöhässä kopille, mutta puhelin soi edelleen. Hän vastasi puhelimeen, josta kuului: "Tulit 3 minuuttia myöhässä, niinpä annan lapsillesi 3 ylimääräistä sähköiskua." Puhelimesta kuuluin vain pelkkää huutoa. He pyysivät armoa, mutta sitä ei tullut. Kun mies palasi puhelimeen, Gary kysyi: "Kuka sinä olet?" Puhelimesta kuului röhöttävä ääni: "Sillä ei ole mitään väliä. Lapsesi ovat tulleet vaimoosi. Kaikki ne 3 anelevat samallalailla armoa." Siitä Gary suuttui, mutta hän pystyi hillitsemään itsensä. Hän kysyi: "M-m-miksi teet t-t-ämän?" värisevällä äänellä. Mies vastasi: "Kostoksi kaikesta, mitä perheesi on tehnyt minulle." Ja puhelin sulkeutui. Gary meni kotiin, ja mietti ketä haluaisi kostaa. Gary halusi lapsensa lähes ehjinä takaisin, ja se käsi, oliko se vihje jostain?
Tämä tarina jäi aikoinaan kesken, ja tämä tarinan alku on kirjoitettu lähes tasan vuosi sitten. Oikeastaan eka osa tuli ilmi 21.5.05. Ei huipputeoksia, mutta hyvällä mielellä nuita muistelin ja luin. : )
"Ajattele nyt parikymppistä ihmistä. Se jaksaa keskittyä kahteen asiaan. Jos yrittää opiskella, urheilla ja naida, niin siinä on yks liikaa. Opiskelemaan ehtii myöhemminkin." - Seppo Räty
Re: Itse tekemä tarinasi?
Halottaja 22 Touko 2006 09:44
Kraken kirjoitti:Oletko tehnyt itse jonkun tarinan?
Näyttäisitkö sen meille?
Minä olen tällä hetkellä kirjoittamassa kauhutarinaa.
Olen saanut vasta ensimmäisen osan valmiiksi.
Tarinan nimi on Yö kummituskartanossa 1.
Sori täyttä offia mutta olen ilkeällä päällä ja oli pakko sanoa: Mikä omaperäinen nimi!
Okei olen sanonut turhuuteni, olen hiljaa, menen pelaamaan Haloa.
älätapamua...
Crack the code! Earn a papukaijamerkki: (kisa ratkennut jo lölölölölölöööölölööl!)
PAHOITTELUNI KAIKILLE OSANOTTAJILLE, MUTTA KISA ON RATKENNUT, KOSKA VOITTAJA ON LÖYTYNYT: HERRA PENGUIN!!!!
Kiitokset myös Hänelle, koska hän oli ainoa osanottaja.
PAHOITTELUNI KAIKILLE OSANOTTAJILLE, MUTTA KISA ON RATKENNUT, KOSKA VOITTAJA ON LÖYTYNYT: HERRA PENGUIN!!!!
Kiitokset myös Hänelle, koska hän oli ainoa osanottaja.
FinFury 19 Kesä 2006 02:37
Onhan minulla muutama kauhutarina rustattuna sinne vanhalle ja silloin niin suositulle "kauhutarinat" topikille. Joskushan sitä voisi kirjoittaa pari tarinaa lisää, jotta näkisi vieläkö minua tituleerataan Stephen King jr:ksi tai joksikin vastaavaksi.
