pode 26 Maalis 2009 15:54
Onhan tässä yksi, tosi nolo..ja kirjotus virheitä!
Max Malone käveli pitkin puiston polkuja, jotka puiden lehdet olivat koristelleet. Kaikki polut olivat lehtien peitossa. Punaisia, keltaisia ja vihreitä lehtiä. Oli syyskuun 12.päivän, tänään valittaisiin uusi pormestari Freind Towniin. Freind Town, pieni kaupunki keskellä entistä Amerikkaa, joka oli 2 vuotta sitten liittynyt Eurooppaan johon kuului Yhdysvaltojen lisäksi, Pohjoismaat, Baltian maat ja Valko-Venäjä. Neuvotteluja Eurooppaan liittymisestä oli käynnissä muun muassa Italiassa, Espanjassa, Sveitsissä ja sen naapurimaissa. Eurooppa on kasvanut huimasti. Epäillään, että vuoteen 2030 mennessä Afrikka ja Eurooppa ovat ainoat maanosat maapallolla. Max Malone käveli pois puistosta ja jatkoi Daisyn katua pitkin kotiinsa. Se oli iso talo, jossa Max oli vuokralaisena. Vuokraisäntä asui alakerrassa juuri Maxin alapuolella.
Max astui sisään ja näki käytävässä Steve Whiten.
- Mitä sinä täällä? kysyi Max hämmästyneenä.
- Siitä työstä… Steve sanoi.
- Niin….?
- Että kauppa-apulaisen pesti olisi siis vapaana, sanoi Steve huokaisten.
- Jaa, hyvä. Mikä sinulla on? Max ihmetteli.
- Ei kun… tuossa vaan surettaa se kun tämä Sávaqonen mafiaperhe taas niitä veroja keräilee. 850 dollaria veivät.
- Mikset ilmoita poliiseille? Max kysyi ihmeissään.
- Sávaqonen perhettä pelkää poliisitkin enemmän kuin siviilit. Kerran kun poliisit sai kiinni yhden jäsenen Sávaqonen perheestä ja lukitsi sen kaltereitten taakse, Sávaqonen muut jäsenet järjestivät poliisilaitoksella sellaisen verilöylyn, ettei ole moista nähty! Steve muisteli.
- Olen lukenut siitä lehdistä. Mitkäs ovat sitten työajat? Max uteli.
- Nyt kun on lauantai niin sitten maanantaina jos tulisit kello 11:30 viimeistään kaupalle niin pääsisit sitten kello 16:00. Sopiiko?
- Sopii mainiosti. Entäs muut päivät?
- No jos sitten tiistaina samaan aikaan, kello 11:30 kaupalle niin pääsisit kello 15:30. Katsotaan sitten niitä muita päiviä myöhemmin, Steve sanoi ja lähti ulos.
Max käveli rappuset ylös asuntoonsa. Maxin asunnossa oli viisi huonetta. Makuuhuone, keittiö, WC, olohuone ja työhuone. Vuokra oli aika suuri; 450 dollaria kuukaudessa, mutta kyllä asunto oli sen arvoinen. Max laittoi takin eteisen naulaan, otti jääkaapista oluen ja istahti olohuoneen nojatuolille. Televisiosta tulee uutiset, sen jälkeen draama-sarjoja, sitten komedia-elokuva. Max vilkaisi kelloa. Jo 20:40! Max joi oluen ja sulki television. Max päätti nukkua nojatuolissa, sillä ei jaksanut mennä vuoteeseen. Kello 00:30, Maxin vieressä oleva tietokoneesta kuului “You got mail!”. Max säpsähti ja vilkaisi koneen ruutua. Sähköposti Steveltä.
Hei Max,
Lähden vaimoni kanssa lomalle maanantaina ja ajattelin, että voisitko pitää kauppaa yllä sen aikaa kun olen lomalla Jamaikalla? Lähdemme kello 14:00, joten ehdit ehkä soittaa minulle. Jos nukut pommiin, kaupan avaimet ovat ovimaton alla siinä kaupan edessä. Kiitos jo etukäteen!
Vaimolta terveisiä, Steve.
Max huokaisi. Miksi Steve keskellä yötä lähettelee viestejä? Max sulki tietokoneen ja käpertyi peittoonsa. Max heräsi kello 13:45. Hän asteli keittiöön ja laittoi itselleen kupin kahvia. Max avasi verhot ja aamuaurinko häikäisi hänen silmiään. Max muisti, että Steve on nyt jo lentokentällä ja hänen piti hoitaa kauppaa. Max puki ylleen ja lähti ulos. Ulkona oli lämmin ilma. Kaupalle oli Maxin talolta noin kilometri. Max taittoi matkan jalan. Kaupalla Max löysi avaimen ovimaton alta, aivan niin kuin Steve oli sanonutkin. Max avasi oven ja näki edessään kaupan, joka oli sotkettu täysin. Hyllyt oli kaadettu, kaikki tavarat olivat pitkin huonetta, elintarvikkeet oli heitetty seinään joka oli aivan sotkuinen, kassakone oli rikottu, rahat viety ja takahuoneen tietokone oli rikottu, sohvasta oli irrotettu päällinen ja seinät olivat täynnä spray-maaleilla tehtyjä törkyjä. Max katsoi katastrofia ja kirosi. Hän kaivoi taskustaan kännykkänsä ja valitsi Steven numeron. Max sai Steveen yhteyden ja kertoi mitä oli tapahtunut. Steve ei ensin uskonut, mutta kun Max lähetti Stevelle kuvan sekamelskasta, Steve oli vihainen, kuin karhu jota oli häiritty talviunien aikana.
- Kyllä minä tiedän ketkä pellet ovat tuon tehneet! Kyllä aivan hyvin! Sávaqonen perhe! Tiedän sen olen varma! Steve huusi täyttä kurkkua.
- Saatat olla oikeassa. Mitäs minä nyt teen? Max kysyi kiukkuisena.
- Soita joku siivous-firma sinne, kyllä ne hoitaa. Sitten, meneppäs sinne takahuoneeseen.
Max asteli sotkuiseen huoneeseen.
- Mitäs sitten? Max kysyi.
- Mene sen sohvan luokse, siirrä sohva pois. Sitten siinä on pieni tussilla merkattu ympyrä. Lyö siihen jollain kovalla. Sitten kun olet saanut siihen reiän siellä pitäisi olla pari nippua seteleitä ja lappu johon on listattu kaikki tuotteet mitä kaupassa on. Ota rahat ja mene ostamaan tukusta kaikki mitä siinä listassa on.
- Okei, soitellaan.
Max lopetti puhelun ja siirsi sohvan pois. Lattiassa oli todella ympyrä. Max kaivoi taskustaan linkkuveitsen ja alkoi hakata ympyrän keskiosaa.
Parin minuutin jälkeen Max sai kuin saikin lattiaan reiän ja löysi sieltä rahaa, ja laskettuaan ne Max oli ihmeissään. 12.000 dollaria. Max löysin listankin. Max huokaisi. Hän laittoi rahat varmaan paikkaan taskuunsa ja lapun hän luki läpi matkalla tukkuun. Yhteensä 254 erilaista tuotetta.
Maxilla meni koko päivä tuotteita ostellessa. Max pyysi erästä tuttuaan joka oli töissä tukussa, auttamaan häntä viemään nämä kaupalle. Maxin ystävä lupasi ottaa pakettiautoonsa niin paljon tuotteita kun mahtui. Niinpä tuotteet lastattiin autoon. Kaikki mahtuivat juuri sopivasti. Rahaa oli mennyt 5.000 dollaria, eli rahaa jäi vielä 7.000 dollaria. Kun oltiin perillä Paul auttoi vielä viemään kaikki tuotteet takahuoneeseen.
- Mitä täällä on tapahtunut, kysyy Paul.
- Selitän myöhemmin. Riittääkö palkaksi 1.000 dollaria? Max kysyy ja kaivaa seteli nipun taskustaan.
- En minä palkkaa tarvitse, Paul sanoi.
- Mutta minä vaadin, sanoi Max ja laittoi rahat Paulin taskuun.
Paul kättelee Maxia ja lähtee. Max etsii puhelinluettelon ja etsii siivous firman numeron. Max löysi sen ja soittaa firmaan.
- Iltaa, olen Max Malone ja täällä olisi kauppa joka on likainen ja sekainen, Max sanoo.
- Saisinko osoitteen? kysyy naisääni.
- Daisyn katu 4 A.
- Kiitos, siivousryhmä on siellä puolessa tunnissa. Näkemiin.
Max sulki puhelimen ja istahti päällisiä vailla olevalle sohvalle. Kyllä tämä sotku saadaan hoidettua… ajatteli Max. Noin vartin kuluttua siivousryhmä koputtikin putiikin oveen. Tunnissa koko sekamelska oli hoidettu.
- Ja mitäs tämä maksaa? kysyi Max ja kaivoi esille lompakkonsa.
- 130 dollaria, sanoi mies imuri kourassaan.
- Pitäkää vaihtorahat, Max sanoi ja ojensi miehelle 200 dollaria.
Kello oli 18:35. Max lukitsi oven ja lähti kävelemään kotiin päin. Kaikki oli nyt hyvin, paitsi että takahuone oli vielä kunnostamatta. Matkalla kotiin Max näki kirkasta valoa eräältä kujalta. Uteliaana hän meni katsomaan ja näki edessään jotakin uskomatonta. Se oli kuin pieni galaksi. Se oli vihreä ja niin kirkas, että se häikäisi Maxin silmiä. Max katseli ympärilleen. Ketään ei ollut lähistöllä. Max meni lähemmäs “galaksia”. Hän nappasi maasta putken palasen ja kosketti sillä hiljaa outoa kirkasta ja vihreää asiaa. Se pyöri koko ajan ympäri. “Galaksi” ei aluksi reagoinut mitenkään putken palaan, mutta kun Maxin käsikin oli melkein galaksissa se nielaisi Maxin uumeniinsa. Max ajatteli, että tämäpä uni oli outo. Mutta se ei ollut unta. Max tipahti kovalle jalustalle selälleen. Se koski. Hän nousi ja piteli selkäänsä aivan kuin se olisi hajoamaisillaan oleva rakennus. Max kirosi ja katseli ympärilleen.
- Tiedän, aivan kuin helvetissä, kuului jostain kaikuva ääni.
- Missä olen?! Max huusi.
Pian joulu