''Millon ollaan perillä, äiti?'' Hiro kysyy äidiltään. ''Ei ole enään pitkä matka. Laitetaan radio päälle.''
Radiosta kuuluu suosittu bändi Tokio hotel. ''Tää on hyvä laulu, laita kovemmalle.'' Laulun nimi on
Spring nicht. Hiro pitää Tokio hotelista, tai oikeastaan on suuri fani. Hiro ja hänen äitinsä Akane olivat
matkalla eläinmuseoon. Hiro on kiinnostunut eläimistä paljon, joten hänen äitinsä päätti viedä Hiron
museoon. Hiro katsoo kelloaan ja huokailee. Hän toivoisi, että matka olisi jo päättynyt. Hän laittaa
silmät kiinni ja keskittyy. Hän yrittää mennä ajassa eteenpäin. Hän ei onnistu.
''Herätys ollaan perillä'', Hiron äiti herättelee. Hiro oli nukahtanut. Hiro ei muista mitään siitä,
että olisi käynyt nukkumaan. He menivät museoon sisään, ja Akane maksaa sisäänpääsyn.
''Yksi lapsi ja yksi aikuinen, kiitos.'' ''Se tekisi 2000 jeniä.'' Akane antaa rahat, mutta Hiro on
kadonnut. ''Missä hiro on?'' Akane ajattelee. Sitten Hiro tulee zombiksi muuttuneena ja syö Akanen
ja muut museossa olijat.
Loppu

Montauk kulki maan-alaista reittiään. Säkkipimeät tunnelit, joita se oli jo vuosikausia kiertänyt isäntiensä toimesta olivat sille tulleet jo liiankin tutuksi. Turvassa maan alla, kaukana sodasta, kyydissään sodan lapsia. Miehiä ja naisia mustissa univormuissaan, merkkinään Nodin skorpiooni-häntä.

Kyydissä istui jo nyt kuuluisuutta saanut nuori kenraali Anton Slavik, monien tietämättä myös Mustan käden johtaja. Kyydissä istuivat myös Oxanna Kristos, Slavikin kollega ja Nodin oma uutisankkuri. Oxanna oli pelastanut Slavikin hengen petturilta, josta Slavik oli hänelle ikuisessa kiitollisuudenvelassa. Vasemmalla Oxannasta istui komentaja Kucan, nuori ja mutta pelätty.

"Cabal, tilanne", Oxanna komensi. "Hassanin joukot vetäytyvät kaikilta rintamilta. Sanamme kasvaa Veljeskunnan sisällä. Nyt meillä on suora linja kohti Hassanin tukikohtaa, Kairoa. Hassan pitää majaa eräässä suuressa pyramidissa. Tuhoa Hassanin tukikohta, joka vartioi siltaa. Perusta oma tukikohtasi, ja murskaa faarao-teeskentelijä".

Slavik katsahti Cabalin antamaa rintama-tiedostoa.

"Paljonko meillä on joukkoja?", hän kysyi Kucanilta. "Juuri ja juuri sen tukikohdan valtaamiseksi. Voisimme kenties vallata sen insinööreillä""Kenties, ja kenties ei.", Slavik vastasi kuivasti. Idea oli hyvä, mutta sen toteutus ei olisi helppoa.

Pian Kairon runtelema maa notkui Hassanin ja Slaviki joukkoja. Kaksi sotilasta ilmestyivät sillalle, ja lamaantuneina huomatessaan ajoneuvot, toinen tokaisi: "Seis Kanen nimessä! Keitä te olette?"

Vastausta ei koskaan tullut. Sotilaat alkoivat tulittaa aseitaan Hassanin joukkoja kohti. Toinen kaatui nopeasti maahan pulssi-luotien lävistäen hänen ruumiinsa, toinen juoksi tukikohtaa huutaen: "HÄLYTYS! HÄLYTYS! SLAVIKIN JOUKOT OVAT TÄÄLLÄ!"

Kaksi raketti-pyörii takanaan Nodin mustat panssarivaunut ajoivat siltaa kohti. Mopot ampuivat yhtäaikaa rakettinsa siltaa kohti, joka halkesi välittömästi. Pyörä takanaan toinen ajoivat sisälle. Panssarivaunut tulivat perässä, murskaten raunioituneen portin. Jalkaväki juoksi sisälle, tappaen joka ikisen yllättyneen eliitin. Tukikohta oli muserrettu muutamassa minuutissa. Nodin MCV muuntautui välittömästi Rakennuspihaksi. Tukikohdan komentaja otti yhteyden Slavikkiin.

"Kaikki järjestyksessä, sir. Hassanin roska-joukot ovat terminoitu sillan päässä. Kunnosta vaurioitenaita ajoneuvoja. Kohta olemme valmiina ratkaisevaan iskuun.""Erinomaista.", Slavik vastasi kierosti hymyilevästi. "Varmistakaa, että saatte Hassanin elävänä. Hän saa kokea Kanen raivon.""Kyllä, sir!".

Samaan aikaan sisällä pyramidissa:

Hassan katsahti sijaintia, missä oli hänen tukikohta sijainnut. Hän kirosi itsekseen, ja valmistautui perääntymään.
"GDI auttaa minua joka tapauksessa, heillä ei ole varaa menettää minua.", hän sanoi itsekseen.

"Itseasiassa meillä on, Hassan.", puhui joku hänen takanaan. Hassan hätkähti, ja katsoi taakseen. GDI oli vihdoin ottanut yhteyttä. "Solomon, tukikohtani tuhoutuu! Sinun pitää auttaa minua!""Ei, Hassan. Jos yleensä jäät eloon, olet vielä hyödyllinen. Elämäsi ei ole tärkeä, Hassan, vaan toimintasi. Olet jo paljastanut. En lähetä joukkojani itsemurhaan."

Raivo kohosi Hassanin mieleen. Mies, jolle hän oli työskennellyt, jätti hänet kuolemaan. Ei, Hassan ei kuolisi. Ei tänään.

"Sir, helikopteri on valmis lähtemään.""Hyvä. Minä tulen.", hän sanoi. Käynnisäen pyramidin itsetuhon Hassan seurasi sotilasta.

Yhtäkkiä kuului räjähdys. Kaikki, mukaanlukien Hassan, tarkastivat tilanteen, ja kauhukseen näkivät Slavikin joukot tuhoamassa pyramidia.

"Sir, tulkaa! Me kuolemme, jos viivytelemme!", sotilas huusi. Hassan katsoi jähmettyneenä vihollista. Näin tämä päättyy. Hän alkoi kävellä helikopterille, ja viime tingassa he pääsivät ulos räjähtävästy pyramidista. Hassan katsoi helpottuneena alas. Hän oli selvinnyt.

"Mitä helvettiä?! SAMeja!", pilotti kauhistui. Huuto kiinnitti Hassanin huomion, hän katsoi paniikissa alas. Jo nytkin oli raketti iskemässä heihin. Osuen oikeaan kylkeen, kopteri alkoi pudota maahan. Kaikki pimeni.

"Herää, koira.", kuului pimeydestä. Hassan avasi silmänsä, ja näki painajaisensa. Slavik, Serbian suden, edessään.
"Seremonia alkaa pian. Saat tuta yllätyksen.", sanoi Slavik kierosti. Hassan aavisti jo: Kuolema.

"Tuokaa hänet.", Slavik komensi Nodin sotilaille. He ottivat vastahakoisen Hassanin käsiinsä, joka löi ja riehtoi henkensä edestä. Mutta mikään ei auttanut. Pian he tulivat suuren punaiseen saliin. Satoja Nodin sotilaita hurrasivat Slavikin tulevan eteen.

"Veljeskunta! Olemme yhdessä taas!", Slavik huusi, ja jatkoi: "Sairaus, on, tuhottu!". Hän asetti pienen mutta terävän veitsen Hassanin kaulalle. Hassan tiesi jo kohtalonsa, mikään ei voisi pelastaa häntä. Slavik alkoi huutaa riemuhuutoja, ja sotilaat huusivat myös. "Kane elää! Kane elää!"-huudot täyttivät salin, ja kaikkien ihmeeksi, näkyi Slavikin yläpuolella messias, sanoen: "KANE ELÄÄ!".

Sali puhkesi riemuun ja huutoon! Riemu ja yllätys kohosi jokaisen mielellä. Vain Slavik pysyi rauhallisena. Kane katsahti Hassaniin, ja lausui: "Petturi Hassan, et voi tappaa messiasta!"

Siinä samassa Slavik viilsi Hassanin kurkun auki. Sotilaat päästivät hänen kätensä, antaen hänen kaatua ja vuotaa kuiviin. Hassanin raato makasi Slavikin jaloissa. Veljeskunta oli taas koossa, Kane oli palannut, ja vaarallinen vihollinen oli tuhottu.

Tämä tarina perustuu C&C Tiberian Sunin Nod-kamppanjaan. Jos et ole pelannut, et ymmärrä.

Onhan sitä tullut kirjoiteltua useampikin vuosi. Kokoilenkin parhaillaan tekstiarkistoa, jonnekka sitten keräilen hyvin pitkälti kaikki, mitä on tullut kirjoiteltua, myös ne vanhat (ja melko kaameat :"D) tarinat, jotka vilisee pikkuvirheitä, mutta on omalla tavallaan herttaisia ^^ kattoo nyt, jos jossain vaiheessa pistän osotetta tännekin, nyt ne on sen verran keskeneräset ettei siellä oo muuta ko osa juttuja. Tällä nikillä suntuubiin väsään, kattoo nyt jos innostuis opettelemaan tai muuten saamaan paremman ulkoasun sinne -.-'

Mun tarina

Olipa kerran sieni.Sieni haisi pahalle, joten ihminen tallasi sen hengiltä. Loppu

Fantsiljoonia.

viewtopic45054.html
viewtopic45852.html
viewtopic41087.html
viewtopic42280.html
viewtopic43754.html
viewtopic45849.html
viewtopic46365.html
viewtopic47109.html
viewtopic49867.html
viewtopic50135.html
viewtopic57789.html
viewtopic58582.html
viewtopic58610.html
viewtopic58644.html

Nuo muistan vain. Ja jtn muita, jotka eivät ole täällä tai koneella.