Tein tälläisen kun tämä on ainut aihe josta jotain tiedän^^
Bändien tietoja lisätään toivomusten mukaan.
Nightwish
Historiaa:
Nightwish on kiteeläinen bändi joka on perustettu vuonna 1996.
Perustajana oli Tuomas Holopainen, joka soittaa bändissä koskettimia.
Bändi sai nimensä kappaleen mukaan, joka oli demolla.
Kyseisen demon kappaleet olivat: Forever moments, Nightwish ja Etiäinen.
Yhtyeen perustamisen aikoihin yhtyeessä oli vain kolme jäsentä, Tarja Turunen, Tuomas Holopainen ja Emppu Vuorinen.
Vuonna 1997 bändi löysi vakituisen rumpalin Jukka Nevalaisen.
Vuoden 1997 huhtikuussa he menivät studioon ja saivat aikaiseksi 7 kappaletta, jotka löytyvät levyn Angels Fall First rajoitetulta painokselta.
Samana vuonna he saivat levytysdiilin Spinefarm Recordsin kanssa.
Kokoonpano(entisestä nykyiseen)
Tarja Turunen(1996-2005)
Erno Vuorinen(1996-2006)
Tuomas Holopainen(1996-2006)
Marco Hietala(2002-2006)
Jukka Nevalainen(1996-2006)
Sami Vänskä(1998-2001)
Albumit:
Angels Fall First (1997)
Oceanborn (1998)
Wishmaster (2000)
From Wishes To Eternity (2001)
Century Child (2002)
Once (2004)
Kokoelmat:
Tales From The Elvenpath (2004)
Highest Hopes- The Best Of Nightwish (2005)
Mini-Albumit:
Over The Hills and Far Away (2001)
Singlet:
The Carpenter (1997)
Sacrament Of Wilderness (1998)
Walking In The Air (1999)
Sleeping Sun(Four Ballads Of the Eclipse) (1999)
Deep Silent Complete (2000)
Ever Dream (2002)
Bless The Child (2002)
Nemo (2004)
Wish I Had An Angel (2004)
Kuolema Tekee Taiteilijan (2004)
The Siren (2005)
DVD:t
From Wishes To Eternity (2001)
End Of Innocence (2003)
End Of an Era (2006)
http://www.nightwish.com
Yhtyeen viralliset kotisivut
http://nightwish.ath.cx/
Fanisivusto
Iron Maiden
Iron Maiden on vuonna 1975 joulukuussa basisti Steve Harrisin perustama brittiläinen hevibändi.
Se edusti aikanaan ja nytkin brittihevin uutta aaltoa, ja on kolmen vuosikymmenen jälkeen yksi kovimmista hevibändeistä.
Iron Maidenin alkuperäinen laulaja oli Paul Day ja rumpalina toimi Doug Sampson, heistä kumpikaan ei ole enää yhtyeessä.
Vuosina 1976-1979 yhtyeen laulaja oli Dennis Wilcock, joka oli suuri KISS-fani.
Siitä syystä hän käyttikin keikoilla mm. tekoverta.
Wilcock ja kitaristi Dave Murray eivät tulleet toimeen, sillä Wilcock ei pitänyt Murraysta.
Syy oli yksinkertainen ja naurettava: Wilcock ei pitänyt Daven tyttöystävästä.
Murray oli pakko erottaa, mikä oli Steve Harrisille kova paikka sillä he olivat Murrayn kanssa hyviä ystäviä ja Murray oli paras kitaristi jonka Harris tiesi,
mutta hänet oli pakko erottaa sillä uutta laulajaa olisi todella vaikeaa löytää.
Harris pitää erottamista yhtenä uranasa tyhmimpänä päätöksenä.
Kun Wilcock lopulta lähti, Murray palasi ja on soittanut Maidenissa siitä lähtien.
Historiaa:
Yhtyeen debyyttialbumi, vuonna 1980 julkaistu Iron Maiden ylsi brittien listasijalle 4.
Yhtye tunnettiin raskaista kiertueistaan joilla yhtye laajensi fanipohjaansa.
Yhtyeen laulaja Paul Di'Anno kärsi huumeongelmista ja hänet korvattiin vuonna 1981 Bruce Dickinsonilla, joka on nykyään yhtyeen tunnetuin jäsen.
Dickinsonin otettua ohjat, Maidenin musiikkityyli muuttui punkahtavasta hevistä progressivisempaan suuntaan.
Vuosina 1983-1988 yhtye levytti viisi hevilegendalevyä, mm. Number Of The Beastin ja Seventh Son of The Seventh Sonin.
Seventh Son Of The Seventh Sonilta neljä lohkaistua singleä ylsivät Englannin Top-10:een.
Samana vuonna yhtye esiintyi Monsters Of Rock tapahtumassa rikkoen festivaalin edellisen 108 000 kävijäennätyksen.
Yhtyeen kaupallinen alamäki alkoi vuonna 1990 kun Adrian Smith jätti yhtyeen kun hän ei pitänyt levyn No Prayer For Dying levylle kaavailluista materiaaleista.
Vaikka No Prayer For The Dying -albumilta lohkaistu single Bring Your Daughter... To The Slaughter ylsi listaykköseksi Englannissa loppuvuodesta 1990, kyseinen albumi, kuten myöskään seuraajansa Fear Of The Dark, eivät kirvoittaneet faneilta samanlaisia ylisanoja kuin 1980-luvun klassikkotuotokset. Lopulta vuonna 1993 Bruce Dickinson ilmoitti siirtyvänsä soolouralle. Miehen paikkaajaksi tuli Wolfsbanessa kannuksensa ansainnut Blaze Bayley, joka oli laulutekniikaltaan ja -ääneltään Dickinsoniin verrattuna varsin erilainen, ja osaksi tämän vuoksi mies ei koskaan saavuttanut varauksetonta suosiota Maiden-fanien joukossa.
Kahden varsin vaisusti vastaanotetun albumin (The X Factor (1995) ja Virtual XI (1998)) jälkeen Bayley erotettiin Dickinsonin ja Smithin tieltä lopulta alkuvuodesta 1999. Yhtyeen comeback-tuotos Brave New World ilmestyi seuraavana vuonna ja toistaiseksi uusin studioalbumi, Suomessa neljässä päivässä kultalevyyn oikeuttaneet 15 000 kappaletta myynyt Dance Of Death vuonna 2003. Laulaja Bruce Dickinson on haastattelussa kertonut yhtyeen palaavan studioon levyttämään uutta albumia maaliskuussa 2006. Yhtye on myös kertonut seuraavan kiertueensa alkavan saman vuoden syksyllä.
Yhtyeen tunnetuin hahmo on kuitenkin maskotti Eddie, joka esiintyy monien albumien kansikuvissa ja yhtyeen keikoilla. Figuuri aiheutti pienoisen skandaalin vuonna 1980 Englannissa, kun Sanctuary-singlen kannessa Eddie oli kuvattuna Margaret Thatcherin murhaajana. Eddie-aiheinen tietokonepeli Ed Hunter ilmestyi vuonna 1999.
Levyt, kokoelmat jne.
Iron Maiden (1980)
Killers (1981) -
The Number of the Beast (1982)
Piece of Mind (1983)
Powerslave (1984)
Somewhere in Time (1986)
Seventh Son of a Seventh Son (1988)
No Prayer for the Dying (1990)
Fear of the Dark (1992)
The X Factor (1995)
Virtual XI (1998)
Brave New World (2000)
Dance of Death (2003)
Livealbumit
Maiden Japan (1981) -
Live After Death (1985)
A Real Live One (1993)
A Real Dead One (1993)
Live at Donington '92 (1993)
A Real Live Dead One (1998)
Rock in Rio (2002)
Death On The Road (2005)
Kokoelmat
The Best of the Beast (1996)
Ed Hunter (1999)
Eddie's Archive, joka koostuu kolmesta kokoelmalevystä. (2002)
Best of the B-Sides (2002)
BBC Archives (2002)
Beast Over Hammersmith (2002)
Edward the Great: Greatest Hits (2002)
The Essential Iron Maiden (2005)
http://www.ironmaiden.com/
Bändin kotisivut
http://www.rautaneito.com/
Suomalaiset fanisivut
http://www.maiden-world.com/
Fanisivut
Rhapsody
Rhapsody on italialainen erittäin mahtipontista fantasia metallia soittava bändi.
Bändi on perustettu Triestessä, Italiassa vuonna 1993.
Perustajajäsenet olivat kitaristi Luca Turilli ja syntikkaa, pianoa ja cembaloa bändissä soittava Alex Staropoli.
Bändin silloinen nimi oli Thundercross, mutta vaihtui myöhemmin Rhapsodyksi koska vanha nimi ei kuvastanut Turillin keskiaikaista sinfonia maailmaa.
Staropoli on sanonut Rhapsodyn musiikista haastattelussa näin: "Elokuvissa käytetään kaikenlaista musiikkia, metallista klassiseen musiikkiin, nopeista kappaleista hitaisiin. Päätimme kutsua musiikkiamme sinfoniseksi eeppiseksi Hollywood-metalliksi, koska myös Rhapsodyn musiikissa on monenlaisia vaikutteita."
Ennen kuin he levyttivät ensimmäisen levynsä, Legendary Talesin, yhtyeeseen liittyi Fabio Lione, entinen Labyrinthin laulaja,
ja kolmannelta levyltä lähtien mukana on ollut rumpali Alex Holzwarth, joka soitti ennen saksalaisessa Sieges Even kokoonpanossa.
Kun Rhapsody on kiertueella, bändissä soittavat basisti Patrice Guers, joka korvasi entisen, yhtyeen pitkäaikaisen basistin Alessandro Lottan, sekä kakkoskitaristi Dominique Leurquin.
Viidellä studiolevyllään, Rhapsody on kertonut kuuntelijoilleen keskiaikasta fantasiatarinaa, Emerald Sword Sagaa, joka sai päätöksensä Power Of the Dragonflame-levyllä vuodelta 2002.
Vuoden 2004 syksyllä Rhapsody julkaisi eeppisen albumin, SYmphony Of Enchanted Lands II- The Dark Secretin, jossa kertojana kuultiin Christopher Leetä.
Keväällä he jatkoivat yhteistyötää ja levyttivät The Magic Of the Wizards Dream-singlen.
Jäsenet
Nykyiset:
Luca Turilli - Kitara, sello, viulu
Alex Staropoli - Syntetisaattori, piano, cembalo
Alex Holzwarth - Rummut
Fabio Lione - Laulu
Patrice Guers - Basso
Chris Murray - Kitara
http://img239.imageshack.us/my.php?imag ... ody4ox.jpg
Kuva bändistä, ei mahtunut tähän..
Entiset:
Cristiano Adacher - Laulu
Andrea Furlan - Basso
Alessandro Lotta - Basso
Tuommo Lassila - Basso
Sascha Paeth - Basso
Dominique Leurquin - Kitara
Daniele Carbonera - Rummut
Kertojat:
Sir Lay Jansford (1997-2002)
Christopher Lee (2004/2005)
Julkaisut:
Legendary Tales (1997)
Emerald Sword (1998, Single)
Symphony of Enchanted Lands (1998)
Holy Thunderforce (2000, Single)
Dawn of Victory (2000)
Rain of a Thousand Flames (2001, Mini-CD)
Power of the Dragonflame (2002)
The Dark Secret (2004, EP)
Symphony of Enchanted Lands II - The Dark Secret (2004)
Tales from the Emerald Sword Saga (2004, kokoelma)
The Magic of the Wizard's Dream (2005, Single)
Live in Canada 2005 - The Dark Secret (2006, live)
http://www.mightyrhapsody.com/
Bändin viralliset kotisivut
http://epic-metal.com/host/nordic/
Suomen Rhapsody nettisivusto
Gamma Ray
Gamma Ray on vuonna 1988 perustettu saksalainen power metal-yhtye, jonka perusti Helloweenista lähtenyt Kai Hansen.
Gamma Rayn syntyminen
Vuonna 1988, neljän vuoden Helloweenissa soittamisen jälkeen, Kai Hansen jätti yhtyeen.
Hän aloitti hieman studiotyön tekemisen Blind Guardianin kanssa.
Lopulta Hansen päätti aloittaa oman projektinsa pitkäaikaisen ystävänsä Ralf Scheepersin (laulaja), Uwe Wesselin (basisti) ja Mathias Burchardin (rumpali) kanssa, näin Gamma Ray oli syntynyt.
Tällä kokoonpanolla yhtye julkaisi Heading for Tomorrowin vuoden 1990 helmikuussa,
sekä samana vuonna toisen kitaristin Dirk Schlächterin kanssa EP:n Heaven can Wait.
Tämän jälkeen Uli Kusch korvasi Burchardin rumpupatterin takana.
Seuraavana vuonna kakkoslevy Sigh no More näki päivänvalon, jota seurasi 50 konsertin maailmankiertue.
Kolmas albumi, Insanity And Genius, ilmestyi 1993 kahden uuden kasvon kanssa, Thomas Nack rummuissa ja Jan Rubach basistina, korvaten Ulin ja Uwen lopullisesti.
Vuoden 1993 syyskuussa Gamma Ray, Rage, Helicon ja Conception tekivät yhdessä Melodic Metal Strikes back -kiertueen.
Kiertue päättyi tupla-livelevyn, Power of Metalin, ja videoiden Power of Metalin ja Lust for Live, -julkaisuun joulukuussa.
Sitten muutoksia alkoi tapahtumaan: Bändin neljännen albumin kirjoitustyössä, Hansen ja Schlächter olivat tulleet siihen tulokseen että Scheepers asui varsin kaukana Hampurissa.
Tämä tarkoitti sitä että bändi pystyi kokoontumaan vain harjoituksissa ja viikonloppuina, ja se oli valtava pysähdys asioiden kulussa.
Sillä välin Scheepers kävi koelaulussa, tähtäimenään laulaminen Judas Priestissä.
Pian sen jälkeen Hansen kysyi haluaisiko Scheepers jäädä vielä Gamma Rayhyn.
He neuvottelivat asiasta pitkään, ja tulivat siihen tulokseen, että olisi parasta jos Scheepers lähtisi bändistä.
Ilman kummankaan osapuolen kovia tunteita, Scheepers lähti bändistä, ja Hansen otti laulaja-kitaristin osan itselleen.
(Ralf Scheepers soittaa nyttemmin Primal Fear bändissä, joka on laimeampi versio Judas Priestista.)
Viimein, vuonna 1995 bändi julkaisi Land Of the Freen, neljännen albuminsa, joka oli ensimmäinen Hansenin vokalisoima levy.
Kriitikot ympäri maailmaa ylistivät sitä.
Sitä seuraava kiertue, Men on Tour, saattoi bändin maailmanmaineeseen ja päätyi bändin ensimmäisen oman live-levyn, Alive-95 julkaisuun vuonna 1996.
Jälleen, Hansen ja Schlächter päättivät että tarvittiin uusi muutos.
Tämän takia sekä Jan Rubach että Thomas Nack lähtivät palatakseen ensimmäiseen bändiinsä, Anesthesiaan, ja mukaan rumpaliksi tuli Dan Zimmerman.
Schlächter päätti vaihtaa kitaran bassoon.
Henjo Richter päätyi bändiin Schlächterin paikalle toiseksi kitaristiksi.
Gamma Rayn paras, ja nykyinen kokoonpano oli syntynyt.
He aloittivat työn seuraavan täyspitkän albumin levytysprojektia varten, ja viides albumi Somewhere Out In Space näki päivänvalon vuonna 1997.
Se aloitti bändin avaruus-suuntauksen sanoissa.
Kaksi vuotta kestäneen kiertueen jälkeen he julkaisivat Power Plantin, joka jatkoi samaa avaruus-suuntaisten sanoitusten sarjaa jonka Somewhere Out in Space oli aloittanut, mutta melodisesti se erosi suuresti.
Albumi sai vastaan suosionosoituksia ympäri maailmaa.
Sittemin tuli aika julkaista Best of... -albumi, mutta Hansen halusi tehdä asiat omalla tavallaan, bändi palasi studioon levyttääkseen vanhat klassikot uudestaan.
Kokoelman nimeksi tuli Blast From the Past.
Seuraava levy oli vuonna 1999 julkaistu Power Plant, jonka massiivisen power metal -tykityksen muassa olivat mm. Pet Shop Boys cover, It's a Sin, ja Manowar vaikutteinen Heavy Metal Universe.
Vuoden 2001 albumi No World Order oli myös menestyksekäs. No Order World -kiertuella yhtye kiersi ympäri Eurooppaa sekä Japania. Pienen tauon jälkeen seuraava etappi oli Skeleton in the Closet-kiertue, jolla Gamma Ray esitti harvemmin livenä soittamiaan kappaleita. Fanit saivat etukäteen äänestää kiertueen settilistasta yhtyeen verkkosivuilla. Kiertue ei ollut pitkä, mutta kaksi sen aikana soitettua keikkaa nauhoitettiin livealbumi Skeletons in the Closetia varten.
Viimeisimmällä kiertueellaan Gamma Ray esiintyi Iron Maidenin lämmittelijänä, nimeten tämän osan kiertueesta sloganilla Rayzin' Hell With The Beast. Uusi levy Majestic julkaistiin syyskuussa 2005.
Kokoonpano
Kai Hansen - laulu, kitara
Henjo Richter - kitara
Dirk Schlächter - basso
Dan Zimmermann - rummut
Aikaisemmat jäsenet
Uwe Wessel - basso
Ralf Scheepers - laulu
Jan Rubach - basso
Mathias Burchard - rummut
Uli Kusch - rummut
Thomas Nack - rummut
Diskografia
Täyspitkät albumit
Heading for Tomorrow (1990)
Sigh No More (1991)
Insanity and Genius (1993)
Land of the Free (1995)
Somewhere Out In Space (1997)
Power Plant (1999)
No World Order! (2001)
Majestic (2005)
Kokoelma- ja livealbumit
Alive '95 (1996)
Blast from the Past (2000)
Skeletons in the Closet (2003)
EP't ja Singlet
Space Eater Single (1989)
Who Do You Think You Are? Single (1989)
Heaven Can Wait EP (1990)
The Spirit Single (1991)
The Future Madhouse Single (1993)
Rebellion In A Dreamland (1995)
Silent Miracles EP (1996)
Valley of the Kings EP (1997)
Its A Sin Single (1999)
Heaven Or Hell Single (2001)
http://www.gamma-ray.com/
Gamma Rayn kotisivut
http://www.music-city.org/Gamma-Ray/discography/
Diskografia
Metallica
Metallica, on kalifornialainen thrash/heavy metal- yhtye joka perustettiin vuonna 1981 James Hetfieldin(Kitara&laulu) ja Lars Ulrichin(rummut) toimesta.
Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat mm. "Seek & Destroy", "Creeping Death", "Master of Puppets", "One" ja "Enter Sandman".
Alkuvuodet:
Kesällä vuonna 1981 rumpali Lars Ulrich tapasi kitaristi & laulaja James Hetfieldin, ja ehdotti yhtyeen perustamista.
He nauhoittivat Larsin vuokraamalla studiolla muutaman raidan, johon Hetfield soitti kitarat, bassoraidat ja lauloi, Lars hoiti rummut.
Yhtyeen kitaristiksi tuli myös sittemmin Megadethin(\,,/) perustanut soolokitaristi Dave Mustaine.
Basistiksi tuli Jamesin hyvä ystävä Ron McGovney, joka kuitenkin erotettiin pian.
Basistiksi vakiintui vuonna 1982 Cliff Burton, jonka Hetfield ja Ulrich näkivät esiintymässä eräällä klubilla.
Myöhemmin haastattelussa Hetfield sanoi että, "tuntui mukavalta kuinka joku pieksää bassoaan noin."
Vuoden 1983 aikana hieman yhtyeen debyyttialbumin valmistumisen jälkeen Mustaine heitettiin ulos yhtyeestä, päihdeongelmien ja jatkuvan päihtyneenä olon seurauksena.
Uusi soolokitaristi oli aikaisemmin Exodus-yhtyeessä soittanut Kirk Hammett.
Debyyttialbumi Kill'Em All julkaistiin, jonka kappale "Seek & Destroy" on noussut klassikoksi.
Ride The Lightning julkaistiin vuonna 1984, jolta "For Whom the Bell Tolls", balladi "Fade To Black" ja "Creeping Death" nousivat hiteiksi.
Albumilla yhtye meni melodisempaan ja kunnianhimoisempaan suuntaan, ja vielä tällä levyllä näkyy ex-kitaristi Mustainen "kynänjälki".
Suurmenestys ja Master Of Puppets
Vuoden 1985 lopulla valmistui yhtyeen kolmas albumi Master Of Puppets, joka julkaistiin seuraavan vuoden alkupuolella.
Albumi oli suuri hitti, vaikka albumilta ei julkaistu yhtään singleä.
Kappaleet "Battery", "Welcome Home(Sanitarium)" ja etenkin levyn nimikkobiisi "Master of Puppets" nousivat ehdottomiksi hiteiksi ja klassikoiksi.
Master of Puppets-levyn aikainen maailmankiertue koitui turmiokkaaksi, sillä syyskuussa 1986 Etelä-Ruotsissa matkalla Tukholmasta Kööpenhaminaan bändin keikkabussi kaatui jäisellä tiellä.
24-vuotias basisti Burton menehtyi(R.I.P <3).
Uusi basisti Jason Newsted löytyi koesoitoista. Vuonna 1987 Metallica julkaisi covereista koostuvan Garage Days Re-Revisited-EP:n, ja vuonna -88 albumin ...And Justice For All, jossa oli myös Burtonin muistobiisi To Live Is To Die.
Kyseiseltä albumilta myös tehtiin Metallican ensimmäinen musiikkivideo, Dalton Trumbon sodanvastaista romaania Sotilaspoika mukaileva One, joka myös nousi hitiksi.
Vuonna 1991 ilmestyi tyyliltään hieman aiempaa kevyempi kevyempi Metallica-albumi a.k.a The Black Album, joka nousi listaykköseksi monissa maissa.
Albumilta nousi suuret hitit, kitarariffistään tunnettu Enter Sandman, raskas Sad But True ja melodinen Nothing Else Matters nostivat yhtyeen suurempaan arvostukseen. Yhtye lähti maailmankiertueelle, joka kesti yli kaksi vuotta. Albumin keikat rasittivat yhtyeen jäseniä suunnattomasti ja ongelmat alkoivat kasautua varsinkin rumpalin Lars Ulrichin ja laulaja-kitaristin James Hetfieldin välillä.
Vuonna 1996 julkaistiin Load-levy, jossa bändi muutti tyylisuuntaansa taas selvästi kevyempään suuntaan.
levy nousi ilmestyttyään listojen kärkeen, mutta siitä ei kuitenkaan tullut samankaltaista klassikkoa kuin yhteen aiemmista levyistä.
seuraavana vuonna ilmestyi ReLoad-albumi, joka koostui Load-albumin äänityksissä ylijääneistä kappaleista ja muutamista uusista biiseistä.
Tämän jälkeen tuli pitkä tauko, jonka aikana Metallica äänitti cover-biiseistä koostuneen Garage Inc. -levyn ja San Franciscon sinfoniaorkesterin kanssa nauhoitetun S&M-livelevyn. Tämän jälkeen Metallica kävi vielä kerran studiossa ja äänitti Mission:Impossible 2 -elokuvan soundtrackille kappaleen "I Disappear", joka oli kappaleen valmistumista viikkoja aikaisemmin ladattavana vertaisverkko-ohjelmien kautta. Tästä rumpali Ulrich sai tarpeekseen ja haastoi kappaleita levittäneen Napsterin oikeuteen. Hän myös voitti oikeudenkäynnin. Tapauksen takia moni fani "pesivät kätensä" Metallicasta kokonaan ja vannoivat että eivät enää kuuntelisi yhtyeen musiikkia, monet myös hajottivat ja polttivat Metallica-albumeita protestiksi.
Ongelmia
Basisti Jason Newsted erosi yhtyeestä muun muassa oman bändiprojektinsa aiheuttaman yhtyeen sisäisen kritiikin takia.
Newsted ei tuntenut tarpeellista arvostusta yhtyeessä, jolloin hän erosi siitä.
Monien alkoholin täyttämien vuosien jälkeen kitaristi/solisti James Hetfield hakeutui vieroitukseen.
Siellä Hetfield vietti puoli vuotta, jonka aikana hän ei pitänyt minkäänlaista yhteyttä bändiin ja muut jäsenet alkoivat pelätä, että Metallica hajoaisi.
Kaikista ongelmista huolimatta hajoamispisteessä ollut kolmikko sai pidettyä rivinsä kasassa intensiivisen terapian avulla, ja St. Anger -levyä alettiin äänittää vuoden 2001 alkupuolella, mutta se valmistui vasta vuonna 2003. Levyllä soitti bassoa tuottaja Bob Rock. Aiemmin Suicidal Tendenciesissä ja Ozzy Osbournen yhtyeessä soittanut basisti Robert Trujillo liittyi pian tämän jälkeen yhtyeeseen, ja jotta hänet voitiin esitellä myös kuulijoille, St. Angerin mukaan liitettiin DVD, jossa kaikki levyn biisit soitettiin yhtyeen treenikämpällä livenä Trujillon kanssa.
St. Anger merkitsi Metallican paluuta taas raskaampaan soundiin hieman kevyempien albumien jälkeen. Edellä mainittu DVD, Some Kind of Monster kertoo St.Angerin nauhoitussessioista, ja siitä, miten yhtye pääsi vaikeuksistaan muun muassa terapeutti Phil Towlen avulla.
2004 yhtye julkaisi Some Kind of Monster EP:n, joka tuki samannimistä elokuvaa, se sisälsi livekappaleita 2003:n keikalta Pariisista, "Some Kind of Monster"-kappaleen ja myös siitä editoidun version.
Vuonna 2004 Metallica soitti ensimmäisen basistinvaihdoksen jälkeisen Suomen keikkansa 28. toukokuuta 2004 loppuunmyydyllä Olympiastadionilla. Konsertin 55 000 lippua myytiin loppuun ennätysajassa.
Albumit
* Kill 'Em All (1983)
* Ride the Lightning (1984)
* Master of Puppets (1986)
* ...And Justice for All (1988)
* The Good, The Bad And The Live (1990, single- ja liveboksi)
* Metallica (1991, tunnettu myös nimellä The Black Album)
* Live Shit: Binge & Purge (1993, liveboksi)
* Load (1996)
* ReLoad (1997)
* Garage Inc. (1998)
* S&M (1999)
* St. Anger (2003)
EP:t
* Garage Days Re-Revisited (1987)
* Some Kind of Monster (2004)
DVD/VHS
* Cliff em´ all (1987)
* Live Shit: Binge & Purge (1993)
* cunning stunts (1998)
* S&M (1999)
* classic album (2001)
* Live Shit: Binge & Purge (2004) (uudelleenjulkaisu)
* Some Kind Of Monster (2004)
Singlet
* Whiplash (1983)
* Jump in the Fire (1984)
* Fade to Black (1984)
* Creeping Death (1984)
* For Whom the Bell Tolls (1985)
* Harvester of Sorrow (1988)
* One (1989)
* Enter Sandman (1991)
* The Unforgiven (1992)
* Nothing Else Matters (1992)
* Wherever I May Roam (1992)
* Sad But True (1992)
* Until It Sleeps (1996)
* Ain't My Bitch (1996)
* Hero of the Day (1996)
* Mama Said (1996)
* King Nothing (1997)
* Bleeding Me (1997)
* The Memory Remains (1997)
* The Unforgiven II (1998)
* Fuel (1998)
* Better Than You (1998)
* Turn the Page (1998)
* Whiskey in the Jar (1999)
* Die, Die My Darling (1999)
* Nothing Else Matters '99 (1999)
* No Leaf Clover (2000)
* I Disappear (2000)
* St. Anger (2003)
* Frantic (2003)
* The Unnamed Feeling (2004)
* Some Kind of Monster (2004)
Musiikkivideot
* One (1989)
* Enter Sandman (1991)
* Nothing Else Matters (1992)
* Sad But True (1992)
* The Unforgiven (1992)
* The Unforgiven live (1993) (Live Shit: Binge & Purge-promovideo)
* Hero of the Day (1996)
* Until It Sleeps (1996)
* Mama Said (1996)
* King Nothing (1997)
* The Memory Remains (1997)
* Whiskey in the Jar (1998)
* Turn the Page (1998)
* Fuel (2001) (elokuvan The Fast and the Furious ns. promovideo)
* St. Anger (2003)
* Frantic (2004)
* The Unnamed Feeling (2004)
* Some Kind of Monster (2004) (samannimisen dokumentin ns. traileri)
Konsertit Suomessa
* Tarvashovi, Tarvasjoki (14. joulukuuta 1984)
* Tuiskula, Nivala (15. joulukuuta 1984)
* Kulttuuritalo, Helsinki (16. joulukuuta 1984)
* Saapasjalkarock, Pihtipudas (5. heinäkuuta 1986)
* Jäähalli, Helsinki (15. lokakuuta 1988)
* Jäähalli, Helsinki (16. joulukuuta 1992)
* Oulunkylän urheilupuisto, Helsinki (1. kesäkuuta 1993)
* Jäähalli, Helsinki (18. ja 19. marraskuuta 1996)
* Ruisrock, Turku (2. heinäkuuta 1999)
* Olympiastadion, Helsinki (28. toukokuuta 2004)
AC/DC
Ac/DC on brittiläinen/australialainen hard-rock & heavy metal yhtye. AC/DC on tullut tunnetuksi kymmenien levyjensä lisäksi, soolokitaristi Angus Youngin koulupuvusta ja erittäin energisestä esiintymisestääm, sekä perus- hard rockin soundista, joka pohjautuu yksinkertaisiin sointukulkuihin ja voimasointujen käyttöön, ilman minkäännäköistä efektiä.
Yhtyeen tunnetuimpiin kappaleisiin lukeutuvat "T.N.T"\,,/ "Let There Be Rock#, "Highway To Hell", "Hell's Bells", "Back In Black", "You Shook Me All Night Long", "Rock And Roll Ain't Noise Pollution", "For Those About to Rock (We Salute You)", "Thunderstruck", "Moneytalks", "Hard As A Rock" ja "Stiff Upper Lip".
Historia
Veljekset Malcolm Young ja Angus Young perustivat AC/DC:n Sydneyssä vuonna 1973. Australiassa yhtye teki itsensä tunnetuksi hiteillä "Can I Sit Next To You Girl" ja "Baby Please Don't Go".
Alun perin molemman kitaristiveljekset soittivat sooloja, mutta myöhemmin Malcolm jättäytyi komppikitaristiksi ja jätti soolot Angukselle.
Vuonna 1974 Bon Scott korvasi Laulaja Dave Evansia yhden illan ajan, jonka jälkeen Youngin veljekset päättivät ottaa hänet mukaan pysyvästi.
Muuta kuukausi tämän jälkeen ilmestyi heidän ensimmäinen albuminsa jonka nimi oli "High Voltage". Yhtyeen seuraava levy T.N.T sai jo enemmän huomiota, ja yhtye alkoi saada suosiota kotimaansa ulkopuolella siirtyessään Lontooseen vuonna 1976.
Yhtye julkaisi albuminsa Dirty Deeds Done Dirt Cheap(1976) ja vuotta myöhemmin Let There Be Rock, jonka nimikkokappale ja "Whole Lotta Rosie" nousivat suuriksi hiteiksi. Albumin jälkeen samana vuonna basistiksi tuli Cliff Williams.
Yhtye julkaisi vuonna 1978 albumin Powerage, jolta nousivat muun muassa. "Riff Raff" ja "Sin City". Samana vuonna Skotlannin Glasgowssa nauhoitettu konsertti julkaistiin samana vuonna nimellä If You Want Blood You've Got It, joka sai Isossa-Britanniassa suuria kehuja.
Tämä huomattiin Yhdysvalloissa ja yhtyeen maine kasvoi vielä suuremmaksi, Australiassa yhtye oli jo näihin aikoihin noussut legendaksi.
Suurmenestys, kuolema, comeback, ja jättimenestys!
Vuonna 1979 AC/DC julkaisi albumin Highway To Hell, josta yhtye sai Yhdysvalloissa ensimmäisen kultalevynsä. Albumi oli Bon Scottin aikaisen AC/DC:n suurin menestys. Albumin ehkä tunnetuin hitti on sen nimikkokappale "Highway To Hell", muita hittejä levyltä olivat "Touch Too Much", "Girls Got Rhythm" ja "Shot Down in Flames".
Levyn nimi osoittautui valitettavalla tavalla enteelliseksi Bon Scottille.
Yhtyeen viimeinen nauhoitettu esiintyminen Scottin kanssa oli Espanjan tv-esiintyminen vain päiviä ennen hänen kuolemaansa.
19. helmikuuta vuonna 1980 Bon Scott löydettiin kaverinsa autosta alkoholimyrkytyksen aiheuttamaan oksennukseen ja hypotermiaan kuolleena.
Scottin hyvä ystävä, Ozzy Osbourne, teki hänen muistokseen kappaleen "Suicide Solution". Youngin veljekset olivat hajottamassa yhtyettä, mutta Bon Scottin vanhemmat pyysivät heitä jatkamaan.
Uuden laulajan etsimiseksi järjestetyissä koelauluissa Brian Johnson nousi ylitse muiden ja hänet otettiin yhtyeeseen. Välittömästi tämän jälkeen yhtye alkoi työstää uutta levyä, Back In Black:iä, jonka nimiraita on omistettu Bon Scottille. Tuosta levystä tuli AC/DC:n menestynein julkaisu, ja se on myynyt lähestulkoon 50 miljoonaa kappaletta.
Albumilta poiki suuret hitit "Hell's Bells", "Back In Black", "You Shook Me All Night Long" ja "Rock And Roll Ain't Noise Pollution".
Seuraava albumi For Those About to Rock vuonna 1981 myi niin ikään hyvin ja sen nimikkokappale nousi suureksi hitiksi. Sitä albumia seurannutta Flick of The Switchiä pidetään hienoisena pettymyksenä, vaikka nimikkokappaleesta tulikin hitti. Levyn julkaisun jälkeen rumpali Phil Rudd jätti yhtyeen riitojen vuoksi. Vuonna 1986 julkaistu Who Made Who nosti yhtyeen taas listoille. Blow Up Your Video julkaistiin 1988, jonka kappaleet "That's the Way I Wanna Rock 'n' Roll" ja "Heatseeker" nousivat hiteiksi. Simon Wright lähti yhtyeestä vuonna 1989 ja hänen tilalleen tuli Chris Slade.
Yhtye pääsi jättimenestykseen vasta Bon Jovin tuottajan, Bruce Fairbarnin, kanssa vuonna 1990 tehdyn Razors Edge -albumin myötä, jonka kappaleet "Thunderstruck" ja "Moneytalks" nousivat suuriksi hiteiksi.
1990-luvulla yhtye julkaisi vain yhden albumin, Ballbreakerin, sekä muutaman liveäänitteen. Näistä tunnetuin on varmasti Live at Donington-DVD, jossa Angus Young esittää kuuluisan striptease-shownsa. Striptease-show päättyy siihen, että Anguksella on jalassaan enää kalsarit, joissa on heidän esiintymismaansa lipun kuva. Silloin kun Bon Scott vielä oli jäsenenä, hänellä oli tapana tehdä tämä striptease-show. AC/DC:n uusin albumi Stiff Upper Lip ilmestyi vuonna 2000. Yhtyeeltä on tulossa uusi albumi luultavasti vuonna 2006.
Jäsenet
Nykyiset:
¤Angus Young (soolokitara) 1973-
¤Malcolm Young (rytmikitara) 1973-
¤Brian Johnson (laulu) 1980-
¤Phill Rudd (rummut) 1973-1983, 1994-
¤Cliff Williams (basso) 1977-
Entiset:
¤Dave Evans (laulu) 1973-1974
¤Bon Scott (laulu) 1974-1980
¤Mark Evans (basso) 1973-1977
¤Simon Wright (rummut) 1983-1989
Diskografia:
Albumit:
* High Voltage (1975) (Australia)
* T.N.T. (1975) (Australia)
* High Voltage (1976)
* Dirty Deeds Done Dirt Cheap (1976) (Eurooppa & Australia)
* Let There Be Rock (1977)
* Powerage (1978)
* If You Want Blood You've Got It (1978); live
* Highway to Hell (1979)
* Back in Black (1980)
* Dirty Deeds Done Dirt Cheap (1981) (Yhdysvallat)
* For Those About to Rock (We Salute You) (1981)
* Flick of the Switch (1983)
* '74 Jailbreak (1984) (yksi kappale Dirty Deeds Done Dirt Cheapin Australialaisesta versiosta ja neljä kappaletta Australialaisesta High Voltagesta)
* Fly on the Wall (1985)
* Who Made Who (1986)
* Blow Up Your Video (1988)
* The Razor's Edge (1990)
* Live (1992)
* Ballbreaker (1995)
* Bonfire (1997)
* Stiff Upper Lip (2000)
Singlet:
* 1974 Baby, Please Don't Go (AUS)
* 1974 Rockin In The Parlour / Show Business / Can I Sit Next To You Girl (AUS)
* 1975 It's A Long Way to the Top (If You Wanna Rock 'n' Roll) / Can I Sit Next to You Girl
* 1975 High Voltage / Show Business (AUS)
* 1975 High Voltage
* 1976 Jailbreak / Show Business (AUS)
* 1979 Highway To Hell
* 1980 Touch Too Much
* 1980 You Shook Me All Night Long
* 1981 Back In Black
* 1981 Hell's Bells
* 1981 Big Balls (USA)
* 1981 Dirty Deeds Done Dirt Cheap (USA)
* 1982 Let's Get It Up
* 1988 Heatseeker
* 1990 Thunderstruck
* 1991 Are You Ready
* 1993 Big Gun
* 1995 Ballbreaker
* 1995 Hard as a Rock
* 2000 Stiff Upper Lip
Dvd:t
* Let There Be Rock
* Live at Donington
* No Bull Live - Plaza De Toros, Madrid (1996)
* Stiff Upper Lip (2001)
* Family Jewels (2005)
* Rough and Tough (2006)
Hyödytyöntä lisätietoa:
AC/DC:llä on viisi kappaletta joita ei ole julkaistu Australian ulkopuolella: "Love Song", "Stick Around"(Albumilta High Voltage), "School Days"(albumilta T.N.T), "R.I.P.(Rock In Peace)"(albumilta Dirty Deeds Done Dirt Cheap) ja "Crapsody In Blue" (albumilta Let There Be Rock).
Ensiferum
Ensiferum, suomalainen hevibändi jonka musiikki on sekoitus viikinkimetallia, folk metalia ja melodista deathmetalia.
Ensiferum syntyi vuonna 1995, Markus Toivosen, yhtyeen kitaristin toimesta. Hieman asiaa mietittyään hän pyysi rumpaliksi Kimmo Miettistä, ja bassoon liittyi Sauli Savolainen.
Vuonna 1996 yhtye otti virallisesti käyttöönsä nimen Ensiferum*. Samana vuonna yhtyeeseen liittyi myös laulaja-kitaristi Jari Mäenpää, jolla tuntui olevan monenlaisia ideoita ja osasi myös soittaa kitaraa.
1996 oli myös vuosi jolloin he pitivät ensimmäisen konserttinsa.
Vuonna 1997 antoi aikaa muille bändin jäsenille hioa soittotaitojaan kun Mäenpää siirtyi suorittamaan asevelvollisuuttaan.
Kun Mäenpään asevelvollisuus päättyi, yhtye otti asiakseen työstää ensimmäistä demoaan. Demo syntyi Kivi-Studiolla lokakuussa 1997 ja sisälsi kappaleet Frost, Old Man(Väinämöinen) ja Knighthood.
Vuonna 1998 Ensiferum pakotettiin tauolle, kun rumpali Kimmo Miettinen siirtyi Arthemesia-yhtyeeseen ja basisti Savolainen keskittyi koulunkäyntiinsä ja työhönsä.
Uudeksi rumpaliksi saatiin Oliver Fokin, ja basistiksi siirtyi Kimmo Miettisen pikkuveli, Jukka-Pekka Miettinen. Miettinen oli 14-vuotias.
Tammikuussa 1999 uusi demo syntyi MD-studiolla. Se sisälsi kappaleet The Dreamer's Prelude. Little Dreamer(Väinämöinen II), Warrior's Quest ja White Storm.
Kolmas ja viimeinen demo syntyi Suburban Tribesta tutun Janne Joutsenniemen avulla saman vuoden lokakuussa, jälleen MD-Studiolla. Joutsenniemi äänitti ja miksasi kappaleet.
Demo sisälsi kappaleet Intro, Hero In A Dream, Eternal Wait, Battle Song ja Guardians of Fate.. Kappaleessa Eternal Wait kuultiin myös Johanna Vakkurin ääntä. Demon logon oli taiteillut Tuomas Tahvanainen.
Vuonna 2000, Spinefarm Records metsästi demon käsiinsä ja levytyssopimus oli syntynyt. Yhtyeen nimeä kantava debyyttilevy äänitettiin lokakuussa Sundi-Coop Studiossa Savonlinnassa (Tänne vaan pyhiinvaellukselle
).
Kesäkuussa 2001 julkaistulla levyllä vierailivat Henri Sorvali koskettimissa, Johanna Vakkuri laulamassa ja Marita Toivonen kanteleessa.
Meiju Enho liitettiin yhtyeen vakituiseksi kosketinsoittajaksi hieman ennen levyn julkaisua.
Kesällä 2003 Ensiferum matkasi Kööpenhaminan Sweet Silence -studiolle äänittääkseen toisen levynsä Iron. Äänitysten jälkeen Jari Mäenpää päätti erota yhtyeestä ja perustaa oman yhtyeen nimeltä Wintersun. Ensiferumin uudeksi vokalistiksi liittyi Petri Lindroos Norther-yhtyeestä. Lindroosin ääni poikkeaa varsin paljon Mäenpään äänestä ja jakaa tämän takia vahvasti mielipiteitä fanien keskuudessa. Aivan. Jaaariii!
Yhtye aloitti marraskuun 1. päivänä kolmannen albuminsa äänittämisen. Vuonna 2007 julkaistun levyn nimeksi tuli "Victory Songs".
Nykyiset jäsenet:
* Meiju Enho – kosketinsoittimet
* Janne Parviainen – rummut, lyömäsoittimet
* Sami Hinkka – basso, laulu
* Petri Lindroos – laulu, kitara
* Markus Toivonen – kitara, laulu
Exät:
* Jari Mäenpää (1996-2004) – laulu, kitara
* Sauli Savolainen (1995-1998) – basso
* Jukka-Pekka Miettinen (1998-2004) – basso
* Kimmo Miettinen (1995-1998) – rummut
* Oliver Fokin (1998-2005) – rummut, lyömäsoittimet
Levyt:
* Ensiferum (2001)
* Iron (2004)
* Victory Songs (2007)
http://www.ensiferum.com/
*Ensiferum on latinaa ja tarkoittaa miekankantajaa.
Jos on aikaa suosittelen kuuntelemaan ainakin Jarin aikaiset levyt. Täyttä rautaa.
©Reaver 2007
